Paikka auringossa Val Gardenassa

Ella ja serkkuni tytär Amelie ovat olleet hiihtokoulussa koko viikon. Tänään vein tytöt hiihtämään ja jäin kahville ystävieni Peterin ja Peterin kanssa. Oli hauska nähdä poikia ja jutella niitä näitä, kun nykyään tuntuu, että on suurimman osan ajasta menossa jostain jonnekin.

Huomenna alkaa kuitenkin kiireetön viikko, kun lähdemme perheeni ja Ellan kanssa alpeille Val Gardeenaan Dolomiiteille laskettelemaan. Alppi-ilma, kiireettömyys, luonnon kauneus, hyvä ruoka, makoisa viini, hyvät kirjat ja perheen kanssa oleminen..... Mikä sen parempaa.

Löysin sattumalta kolleegani kautta kivan Paikka auringossa -blogin aamulla. Kiinnitin huomiota kauniiseen ulkoasuun ja upeisiin kuviin. Voisikohan se olla niin, että blogitkaan eivät aina tule elämään sattumalta. Vähän kuten kirjat.

Har du känsla för hästar?

Olin tänään ensimmäistä kertaa Klöntin kanssa Mian tunnilla silmäleikkauksen jälkeen ja Klöntti tuntui erinomaiselta. Klöntin ruokintaa on muutettu kaurapainoitteisemmasta mysliin ja uskon, että se vaikuttaa positiivisesti Klönttiin. Klöntin liike tuntui kaikin tavoin paremmalta kuin ennen leikkausta ja Klöntti on rauhallisemman oloinen. Olen melko vakuuttunut, että Klöntillä on ollut aika kovat kivut ja silmän ongelmat ovat vaikuttaneet koko kehoon ja Klöntin mielialaan. Eli positiivisella mielellä ensimmäisen tunnin jälkeen ja on se Klöntti vain niin mainio kaveri. Jos Klöntti olisi mies sitä voisi varmaan puhua jo ihastuksesta....

Ohessa video ruotsalaisen pelifirma ATG:n uusimman mainosfilmin kuvauksista Espanjassa. Kauniita kohtauksia.

Sen voi tehdä monella tavalla

Katsoin eilen videota, jossa Eamon Hickey kouluttaa nuorta kolmevuotiasta Catania tammaa. Kouluttaminen sujui todella rauhallisesti ja oli ilo katsoa tapaa, jolla Eamon käsitteli hevosta.

Nuorena tyttönä sain olla mukana maalla, kun suomenhevostamma Heila (Pelin-Heila) oli juuri synnyttänyt varsan, joka nimettiin Vinskin-Ilonaksi. Vietimme Ilonan kanssa päivät ja yöt yhdessä. Kävelimme teitä pitkin ja mietimme elämää. Ilona oli melkein aina vapaana ja juoksenteli onnellisena emän tai minun rinnalla.

Sydämeni särkyi, kun Ilonan omistaja möi hevoset eteenpäin ja olin maailman onnellisin, kun sain mennä käymään Ilonan luona uudessa tallipaikassa. Ilonaa ei oltu sisäänratsastettu, mutta sain kuitenkin hypätä selkään ja lähdimme maastoon. Tokalla kerralla Tiina tuli mukaan tallin toisen hevosen kanssa ja vaikka Tiina tippui ja ravuri lähti täyttä vauhtia takaisin kotiin, Ilona pysyi rauhallisena seurassani. Näin viimeisen kerran Ilonan sinä vuonna ja Ilona taisi silloin olla 4-vuotias. Kaipaan Ilonaa edelleen ja mietin usein, miltä Ilonan elämä on näyttänyt. Tunnistaisikohan Ilona minut vielä?

Monty Robertsin isä koulutti hevosia julmalla menetelmällä ja Monty uhmasi vanhempansa auktoriteettia tekemällä eri tavalla. En ymmärrä miksi hevosia vielä koulutetaan kovilla menetelmillä. Miksi pilata jotain niin kaunista ja särkymätöntä kuin nuori hevonen?

Valmentaja ja kouluratsastaja Sally Amsterdamer kertoi Dressage Training Online -sivustosta. Katsoin yhtä videota ja oli ihan pakko liittyä jäseneksi. Sieltä saa todella hyviä ideoita omaan valmentautumiseen ja valmentamiseen. Kannattaa ainakin tutustua.

Ps. Sain juuri kuulla Blondin omistajalta Johannalta, että Ilona on Blondin siskopuoli. Ei mikään ihme, että Blondin varsa Topi muistuttaa Ilonaa kovasti. Pieni maailma....

Lue myös:
Memories, memories

Tapahtumarikas viikonloppu

Viikonloppuna olen saanut viettää laatuaikaa hevosten, Ellan ja perheen kanssa. Lauantaina kävimme Outin, Lisin ja Granden kanssa pitkällä maastolenkillä Tampajalla ja sen jälkeen juoksutin ja ratsastin Klöntin. Klöntti oli hyväntuulinen ja onnellisen oloinen. Hieman haastavaa oli pysyä selässä, kun välillä tulee ääniä jostain eikä aina näe kaikkea heti, mutta uskon, että Klöntti tottuu nopeasti. Olihan silmä jo kokonaan sokeutunut tai ainakin lähestulkoon ennen kuin se poistettiin.

Kuvat: Klöntin poistettu silmä. Outi ja Lisi pakkassäällä ulkoilemassa meidän kanssa.

Tänään kävin Masin kanssa maastossa ja meillä oli taas niin hauskaa yhdessä. Mietin jälleen miten uskomatonta on, että Masi on ollut mukanani niin monta vuotta ja miten paljon rakkautta tunnen Masia kohtaan. On ihanaa "aikuistua" yhdessä.

Maalla Ella otti yhtäkkiä keppihevosen ja kypärän ja olin tietenkin aivan innoissani. Ainahan sitä sisimmässään toivoo, että pikku Ellastakin kehkeytyy heppatyttö. Itse pidin keinuhevosella tunteja jo Ellan iässä ja harjasin ja hoidin puista hevostani päivät pitkät.

Aurinko ja kirkas sää tekivät maisemasta jotenkin erityisen kauniin tänään. Olisin vain voinut räpsiä kuvia koko päivän.

Tallilla oli vesipumppu pamahtanut, joten tältä näyttää tallin piha vesipumpun hajottua ja palokunnan ilmestyttyä paikalle. Liian harvoin muistaa kiittää palomiehiä kaikesta upeasta työstä mitä he tekevät. Kiitos!

Biutiful

Keskiviikkona peruin tuntien pidon ja Grande sai vapaapäivän. Menimme kollegoiden kanssa katsomaan Biutiful-leffaa featuring Javier Bardem. Todella hieno elokuva. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Surullinen, mutta jotenkin niin todellinen.

Huomenna mennään aikaisin aamusta maastoilemaan Iidan ja Annikan äidin Outin kanssa Lisi ja Grande seurana, ajattelin ratsastaa Klöntin ja sen jälkeen jos vain sää sallii ajan vielä Knaperbackaan pitämään tunnin Sofialle ja Rellalle. Sunnuntaina menen Masin luokse ja aion viettää laatuaikaa rakkaan Masini kanssa. Klöntti käyttäytyi oikein laadukkaasti tänään juoksuttaessa. Ihanaa viikonloppua!

Hyvän mentorin tärkeys

Kilparatsastaja Jan Brink kohtaa myös päivittäisessä elämässään ongelmia ja korostaa ongelmiin tarttumisen tärkeyttä. Hän korostaa hyvän mentorin osaa hevosihmisten elämässä ja sanoo, että mentori voi olla vanhempi, ystävä tai kuka tahansa muu, joka voi auttaa ongelmien ratkaisussa. Katso Janin haastattelu ruotsiksi täällä.

Eilen MTV 3:n "45 minuuttia" -ohjelma näytti jutun nimeltä Turkistarhauksen kahdet kasvot. Olen todella iloinen, että turkistarhauksesta käydään julkista keskustelua. Oikeutta eläimille on tehnyt hienoa työtä. Ihailen ihmisiä, jotka oikeasti tekevät asioille jotain ja yrittävät muuttaa tämän maailman menoa parempaan suuntaan.

5 kierrosta juosten

Saimme kutsun kuntotestiin yhteistyökumppaniltamme töissä ja ystäväni Heidi ja minä päätimme tarttua tilaisuuteen. Ajoimme Myllypuron Liikuntamyllyyn töiden jälkeen ja saimme ensin kuulla hieman lisätietoa itse testistä, joka valitettavasti meni minulta hieman ohi näläntunteen ja lievän Hollannissa aiheutetun väsymyksen takia.

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme yläkertaan juoksemaan. Meidän piti juosta viisi kierrosta x 5 sykemittari kädessä. Meiltä otettiin verta sormesta aina viiden kierroksen loputtua koko ajan tahtia kiristäen (maitohappo eli laktaattitasoa mitattiin). Tuntui hieman haastavalta juosta, kun en ole käynyt juoksemassa pitkään aikaan, mutta liikkuminen on kyllä parasta lääkettä kaikkeen. Odotan innolla tuloksia omasta kunnon tasosta ja neuvoja siitä miten sitä voisi parantaa, joka tietenkin omalla tavallaan vaikuttaa myös ratsastukseen. Huomenna pidän Annikalle ja Lisille tunnin ja sen jälkeen ajattelin ratsastaa Grandella pitkästä aikaa. Klöntti oli eilen hyvän tuulinen ja silmä tuntuu parantuvan mainiosti.

Rakkautta Hollannissa

Rakas ystäväni Anna löysi vihdoin unelmiensa prinssin Hollantilaisesta Martijnista. Pääsimme mukaan viettämään ikimuistoista päivää ja matka Hollantiin oli kaiken kaikkiaan upea. Saavuimme perjantaina Amsterdamiin ja asuimme muutaman ystävän kanssa Hilton-hotellissa. Hotelli oli luksusta alusta loppuun ja on kuulemma samainen hotelli, missä John Lennon ja Yoko Ono viettivät ikimuistoiset 24 h sängyssä. Monet ystävämme asuvat ulkomailla, joten oli ihana nähdä kaikkia ja saimme viettää oikein laatuaikaa yhdessä.

Perjantaina söimme illallista The Red Sun -nimisessä ravintolassa ja ruoka oli erinomaista. Ehdottomasti yksi maukkaimmista illalliskokemuksista ikinä. Päädyimme tilaamaan yllätysmenun ja hauskaa oli, kun ei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi odottaa.

Lauantaina aloitimme aamun sateisella kävelylenkillä huonetoverini Annan kanssa ja sen jälkeen söimme ehkä taas maailman parhaan aamiaisen. Sen jälkeen päätin vielä käydä kampaajalla laittautumassa ja sitten häitä kohti.

Ja niin Anna ja Martijn saivat toisensa. Mikä tunnelma..... Mitä rakkautta....

Kirkon jälkeen hauska keltainen koulubussi kuljetti meidät ravintolaan, jossa hääjuhlaa vietettiin. Yksi vierustovereistani oli sotilas, joka oli juuri kotiutettu Afghanistanista ja oli taas parin viikon päästä lähdössä jonnekin (hän ei voinut kertoa minne). Olin täysin otettu tästä ihmisestä, joka on oikeasti ollut sodassa ja nähnyt karmaisevia asioita. Tivasin häneltä kaiken mahdollisen tiedon The Pacific -sarja tuoreena mielessäni. Ihmeellisintä oli, että hänellä oli kaksi mitalia. Toinen Bosniasta, kun hän suojeli muslimeja ja toinen Afghanistanista. Ihmeellinen maailma.

Valmentaja ja ratsuttaja Mia Kainulainen

Mia Kainulaisen valmennuksista ja ratsutuksesta löytää nykyään lisää tietoa Mian omilta nettisivuilta. Kannattaa ehdottomasti tutustua niihin. Mia on todella hyvä valmentaja ja ratsuttaja. Pidän kovasti hänen tyylistään opettaa ja hevosten käsittelytaidosta. Mian tuntien pitoa voi seurata Pientä puhetta -blogissa ja tässä vielä oma kirjoitukseni Mian edellisestä kurssista Tampajalla.

Lisi-poni on muuttanut Tampajalle Klöntin viereen asustelemaan ja tänään pidin tunnin Annikalle. Todella hauskaa, kun ollaan nyt samassa tallissa. Otin Klöntin mukaan pitämään tuntia ja pikkuinen Klöntti oli kyllä hieman ihmeissään. Olisi varmaan helpompaa menettää toinen silmä, jos olisi sellainen todella rauhallinen hevonen, joka ei paljosta hätkähdä. Klöntti kun hätkähtää helposti aika monesta asiasta.....

Kuvat: Copyright Mia Kainulainen

Kuvia Masista

Rakastan tätä hevosta. Olemme kokeneet yhdessä paljon asioita. Masi on ollut osa elämääni jo kahdeksan vuoden ajan ja siihen aikaan on mahtunut sekä ylä- ja alamäkiä. Masin kanssa taival ei ole ollut helppo, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. En vaihtaisi oppimaani mihinkään. Toivon, että saamme kokea vielä monta yhteistä vuotta Masin kanssa ja Masi saisi olla tasapainoinen ja onnellinen. Jos joku, niin Masi on sen ansainnut.

Lilla Gammon

Klöntin silmä leikattiin torstaina ja perjantaina hyväntuulinen Gammon pääsi jo kotiin Tampajalle. Eilen kävimme pienellä kävelylenkillä ja nyt täytyy ottaa rauhallisesti 10-12 päivää kunnes tikit poistetaan.

Pari viikkoa sitten pyysin kolleegaani laminoimaan pienen porkkanalapun tallille ja sain tällaisen upean ison porkkananimilapun. Ei ainakaan jää keneltäkään huomaamatta kenen porkkanat on kyseessä.

Paras ystäväni Australiasta kävi eilen illalla Suomessa ja kävimme ulkona syömässä. Oli todella hauskaa nähdä pitkästä aikaa. Vaikka olemme tunteneet jo yli kymmenen vuotta, niin viime tapaamisesta oli kulunut jo liian kauan.

Nyt lähden rakkaan tyttäreni ja ystäväni kanssa katsomaan Apassionata showta.

Tämän jälkeen et enää syö eläimiä

Ihmeiden aika ei ole ohi. Tämän päivän Taloussanomissa on artikkeli siitä miten tehotuotanto on muuttanut maatalouden kustannustehokkaaksi agribisnekseksi ja romuttanut maaseudun perinteiset arvot.

Jonathan Safran Foer on kirjoittanut kirjan Eläinten syömisestä (Atena 2011). Alkuteos Eating Animals. Tämä kaikki ei tietenkään ole mitenkään uutta tietoa, mutta on todella hienoa, että jälleen tulee uusi kirja markkinoille, joka herättää keskustelua tuotantoeläinten olosuhteista ja saa ihmiset miettimään mitä he oikeasti suuhunsa laittavat.

Kuvat: Copyright Animalia ja Jere Hietala

Sokea silmä

Hevosia harrastavana ihmisenä alkaa jossain vaiheessa tarkkailemaan hevosen selkää, kavioita ja jalkoja. Vuosi vuodelta tulee herkemmäksi, sillä tietää mitä kaikkea hevoselle voi tapahtua. Tai niin on ainakin käynyt minulle. Yritän taistella itseäni vastaan, mutta välillä tuntuu siltä, että hevosten omistajille sattuu ja tapahtuu. Koko ajan....

Sain kuulla pari kuukautta sitten, että Klöntti, oikealta nimeltään muuten Gammon, ei nähnyt kuin 50 prosenttisesti vasemmalla silmällään ja marraskuussa lääkitsimme silmätulehdusta, mutta yhtäkkiä silmä alkoi näyttää ihmeellisemmältä joka päivä ja tänään saimme vahvistuksen siitä, että Klöntti ei enää näe mitään toisella silmällä.

Tänään ajoimme Viikin eläinsairaalaan Klöntin omistajan kanssa ja Klöbä käyttäytyi todella mallikelpoisesti. Hän sai olla 4 eläinlääkärioppilaan ihailtavana ja silmiä katsottiin joka suunnasta. Eläinlääkäri diagnosoi toistuvan uveiitin (ERU=Equine Recurrent Uveitis), joka on silmien toistuva tulehdustila. Toistuva uveiitti on parantumaton, mutta ajoissa aloitetun oikean hoidon avulla tilanne voidaan saada hallintaan. Klöntin kohdalla sairaus oli kuitenkin edennyt niin pitkälle, että eläinlääkäri luetteli kaksi vaihtoehtoa.

1. Silmää lääkitään ja lopulta se kutistuu pieneksi palluraksi, mutta silloin silmä saattaa edelleen tulehtua, vaivata ja olla kipeä.

2. Silmän poistaminen kokonaan.

Päädyimme silmän poistamiseen. Varoittelut siitä, että 5-10 prosenttia hevosista saattavat kuolla nukutukseen tai hevonen saattaa kolhia itsensä, niin että esim. jalka menee poikki, kun se herää nukutuksesta eivät tietenkään kuulosta mukavilta, mutta uskon kuitenkin, että silmän poisto on paras vaihtoehto. Eläinlääkäri arvioi, että Klöntiltä voisi poistaa tikit jo 10-12 päivän jälkeen, jolloin liikutusta voisi pikku hiljaa palauttaa normaaliksi. Koska Klöntti on jo tottunut elämään ilman toista silmää, niin se ei vaadi pitkää totutteluaikaa elämään ilman toista silmää kuten esim. hevonen joka yhtäkkiä sokeutuisi tarvitsee.

Viikin eläinsairaalassa innostuin tietenkin ottamaan kuvia, mutta valitettavasti puhelimeni ei tallentanut kaikkia. Ylhäällä kuitenkin kuva sairaalasta ja sitten mahtava kuva hevosen luurangosta. Oli ihan pakko tallentaa kuva teitä lukijoita ja itseäni ajatellen, sillä tuijotin sitä pitkään niin innostuneena, sillä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt hevosen luurankoa. Sitä oli mahtavaa katsoa ja tutkia ja jos katsoo esim. selkärankaa, niin ei ole mikään ihme jos sellainen kipeytyy jos on väärä satula tai jotain. Uskomatonta, mutta totta. Tuolta ne meidän rakkaat ystävät näyttävät. Luulen, että jotta pystymme ymmärtämään ja tekemään parhaamme hevostemme eteen, meidän tulisi tuntea myös hevosen rakenne mahdollisimman hyvin.

Lue myös:
Klöntti topilaana leikkauksen jälkeen.

Klöntin silmä tikkien poiston jälkeen
Jutteletko sinä hevosesi kanssa? (hevosen sokeutumisesta)
Miten hevonen näkee