Thursday, October 16, 2014

"Ihmisen kannalta epäkäytännöllinen eläin"

Nyt tuli kyllä kiteytettyä niin hyvin ajatukset hevosen ruokinnasta. Toivottavasti tietokirjailija käyttää useammin aikaansa juttujen kirjoittamiseen kahvitauolla.

"Aroilla vaeltanut eläin on kehittynyt ihmisen kannalta epäkäytännölliseksi. Sen pitäisi saada laumakavereita, paljon rauhallista hidasta liikuntaa, hehtaaritolkulla tilaa ja heinäkasveja niin paljon kuin sitä huvittaa vuorokauden mittaan nyppiä – semmoiset 16 tuntia. Kun jotkut haluavat pitää eläimensä muista erillään, liikuttaa sitä lyhyen aikaa mutta kovaa, sulkea sen pieneen tilaan ja ruokkia kolme kertaa päivässä, ongelmat eivät ole pelkästään todennäköisiä, vaan ne ovat väistämättömiä ja itse aiheutettuja.
Ruokinta on yksi suomalaisen hevosenpidon hankalimmista hyvinvointiongelmista. Rehukasvit on jalostettu niin energia- ja ravintoainepitoisiksi, että varsinkin pulska hevonen voi syödä niistä tehtyä rehua enää hyvin, hyvin vähän. Niukat ja harvoin tarjoillut heinäannokset eivät sovi sen mahalaukulle ja suolistolle, jotka sanovat sopimuksen irti. Ilmoitus siitä tulee mahahaavan tai ähkyn muodossa, jos tulee. Osa hevosista kärsii mahanpurunsa hiljaa, vuosien ajan.
Kaiken lisäksi tuolla ihmiselle niin hankalalla elukalla on psykologinenkin tarve laiduntaa ja pureskella lähes koko ajan. Jollei heinää tipu, pureskellaan pian maaperää, aitoja, kaverin loimia tai vaikka omia kylkiä."
Tähän ei oikein ole mitään lisättävää. Kyllä te tiedätte nuo hevoset, jotka näpräävät ja syövät ihan mitä vaan. Imppaavat, ovat aggressiivisia ja kutovat. Mietin usein kesäisin, että onko hetkeäkään päivästä jolloin Thor ei syö. Jos hevoseni saisi valita, tuntuu että suu on jossain kiinni koko ajan. 

Se sanoo: Verkko ei tee autuaaksi edes hevosta

Lue myös: 
Eläinkoulutusblogi: Heinääkö ja kenelle?

2 comments:

  1. Kävin lukemassa koko kirjoituksen tuolta blogista. Tosi hyvää tekstiä ja kiitos sulle tämän vinkkaamisesta. Tosin tuli vähä semmonen ajatus, että eihän tässä oo mitään mahista antaa hepoille loisto puitteet ja täyttää niiden tarpeet kuin kesäisin :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ei missään nimessä kannata vaipua epätoivoon. Mietin sen itse vähän niin, että jos voi vaikka tarjota 5 kuukautta vuodesta sellaiset puitteet jotka ovat hevosen lajityypille ihanteelliset, niin ehkä ne muut kuukaudet sujuvat sitten jotenkin. Sinänsä Masi eli laitumella vuoden ympäri ja söi minkä löysi ja oli kyllä elämänsä kunnossa suolistoltaan että hammasrivistöltään 21-vuotiaana. Olen myös vakuuttunut siitä, että Masi sai ainakin viisi vuotta elinaikaa lisää sen takia, että Masi sai liikkua niin paljon luonnollisesti.

      Masi asui kuitenkin tallissa, jossa oli vain kolme asukasta, joten on hieman helpompaa pitää isoilla alueilla kolmea kuin esimerkiksi 20 hevosta. Suomeen on kuitenkin jo rakennettu aktiivitalleja, joissa hevosen tarpeet otetaan vahvasti huomioon. Sitten on tietenkin tallikohtaista miten asiat toimivat ja miten hevoset sopeutuvat. Olen kuitenkin itse tyytyväisimmilläni, kun saan seurata Thoria laitumella kavereiden seurassa. Onhan se niin paljon luonnonmukaisempaa elämää.

      Sinänsä taas tapasin vähän aikaa sitten hevosen omistajan, joka tarjosi juuri ostamalleen hevoselle upeat puitteet ja hevonen on nyt sairastunut kaviokuumeeseen. Eli se, että hevonen sai laiduntaa koko kesän ei ollut juuri tälle hevoselle ideaalitilanne. Hevonen kun on varmaan toisessa maassa tottunut erityyppiseen korsirehuun. Eli tämä tapamme heittää hevonen laitumelle todella vahvan ja viljellyn ruohon sekaan ei myöskään ole paras mahdollinen idea.

      Mutta mutta, kun kävin ratsastamassa Dubaissa totesin, että pienet on meidän hevosten ja hevosten omistajien huolet. Siellä oli niin kuuma ja kärpäsiä niin paljon, että hevoset seisoivat karsinoissa päivät pitkät (tämä nyt taas on vain yksi tarina ja juuri minun tarinani Dubaista).

      Ja Mari kun kävi Portugalista täällä kesällä ihaili meidän upeita laitumia. Totesi vain, että kaikkea ei voi hevoselleen tarjota:) Eli kyllä täällä on mahtavat puitteet. Ollaan varmaan vaan totuttu siihen, että hevosia pidetään karsinoissa ja ruokitaan noin kolme kertaa päivässä. Nyt vaatii vain aikaa tottua uuteen. Strömsholmassa koulunkin hevosia totutellaan jo aktiivipihattoelämään. Pikku hiljaa ne muutokset tapahtuvat.

      Sellainen hämmästyttää kuitenkin kovasti, että jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset eivät aina ymmärrä hevosen tarvetta pureskella. Kun se ei tosiaan ole vain psykologinen vaan myös hevosen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ehdoton edellytys. Toivon todellakin, että tähän tulee vielä muutos jonain päivänä ja kaikki hevoset saisivat pureskella ja liikkua mahdollisimman monta tuntia päivässä.

      Delete