Olen viime aikoina haaveillut toisesta hevosesta Thorin rinnalle. Haluaisin nuoren hevosen, ehkä jopa varsan. Innostus alkoi tästä kuvasta ja etenkin tuosta vasemmanpuoleisesta nuoresta tammasta. Kirjoitin tänään näin Facebookkiin:
"Haluaisin toisen hevosen kasvamaan Thorin rinnalle. Varsan kenties, ehkä suomenhevosen. Ison sellaisen. Joku sanoi kun tästä mainitsin, että ei tässä ole mitään järkeä. Eihän sinulla ikinä olisi aikaa tai miten taloudellinen puoli?? Ei tässä koskaan ole ollutkaan mitään järkeä. En ikinä olisi uskonut omistavani kaksi omaa hevosta kun Masi vielä eli. Niin se vaan menee, että universumi vastaa kun sille huudetaan. Odotan todella innolla mitä se sieltä tuo tullessaan."
Nyt se ajatus on ulkona enkä enää yhtään epäile, etteikö tällaiset toivomukset toteudu. Ei ehkä nyt, ei ehkä vielä moneen vuoteen, mutta jonain päivänä se nuori, kaunis tamma kulkee meidän rinnalla. Joku kaunis päivä.....
Hih, kaikki on suhteellista. Minusta toinen hevonen ei kuulosta mitenkään hullulta, kun itselläni on viisi.:D
ReplyDeleteOnnea uuden hepan etsintään, toivottavasti löydät kivan!
Ha ha, eli täysin mahdollista.:) Viisi. Se on jo aika paljon.:) Olga Temosen kommentti oli mielestäni eilen mainio FBssä. Hän kirjoitti näin:
Delete"Nyt puhuu kokemus: Kaksi on parempi kuin yksi. Koska hevosiin menee kaikki rahat kuitenkin, on kivaa kun niitä on kaksi, koska todennäköisyys siitä että edes toinen on ehjä, kasvaa. Katsot vaan että niille manee suurin piirtein samat varusteet, edes loimet niin sä suorastaan SÄÄSTÄT!:)"
This comment has been removed by the author.
DeleteEihän kaksikaan riitä. Muuten toinen joutuu jäämään yksin kotiin, jos toisen kanssa lähdet jonnekin. :) Siis ainakin, jos hevoset asuvat omassa tallissa niin niitä on oltava vähintään kolme. ;)
DeleteJa alla oleviin kommentteihin viitaten, minun kaikki viisi hevostani ovat juurikin suokkeja. :)
Viisi suokkia. Aivan mahtavaa. Kuulostaa ihan unelmalta. Ja vielä omalla kotitallilla.:) Ahhhhh.....
DeleteSuomenhevosen hankittuasi, se vie täysin sinun sydämesi. Kuten tiedätkin, nykyajan suomenhevonen on laadukas ratsupeli, jolla voi voittaa mestaruus mitalin. Itse olen pitänyt herkistä ja eteenpäin pyrkivistä suomenhevoslinjoista. Isoja ja liikkuvia löytyy varmasti nimistä: Lastun leka, Corleone, Hessin leevi, Kuningas ässä ja Herkko hurmaus. Hanki vielä harvinaissukuinen, niin siitä on sinulle iloa ehkä joskus myös jalostusmielessä. Kuulostaa ihanalta ajatukselta! T: Ison harvinaissukuisen koulusuokin omistaja
ReplyDeleteVoi että! Mun sydän on sykkinyt suokeille aina. Olen oppinut niin paljon kaikilta suokeilta joita sain ratsastaa pikkutyttönä maalla ja tällainen pikkuinen (bit.ly/23vGnAK),Vinskin Ilona, vei sydämeni jo vuosia sitten. Sen jälkeen elämääni astui suomenhevonen Alli (bit.ly/1JHWsg2) ja paljon ihania hetkiä olen myös saanut kokea Blondin ja Topin seurassa.
DeleteKesällä suomenhevonen Marelda kantoi Ellaa niin kauniisti selässään ja pidän tunteja Rauhalan tallilla, jossa on pelkkiä suokkeja.
Harva hevonen on niin makea kuin kevyen tuntuinen ja luotettava suokki. Eli olen kyllä jo ihan suokkifani ja on hyvin mahdollista, että seuraava hevosemme on suomenhevonen.:) Eihän sitä ikinä tiedä! Kiitos kuitenkin näistä vinkeistä ja tässä herää kyllä varmaan vaikka mitä lisäkysymyksiä jos suokin hankkiminen jossain vaiheessa on ajankohtaista.
Ihanaa suokkeilua!
Rauhalassa on hienoja hevosia, varsinkin estepuolella. On tuttu paikka:-)
DeleteOma tyttäreni ratsasti isoa erisukuista suokkitammaani jo 11-v. Hevosen ollessa 3-v. Kun se oli varsasta ollut, luotin hevoseen täysin. Nyt tyttäreni on saanut oman koulusuokkivarsansa.
Eikö olekin.:) Siellä on niin kiva opettaa, kun hevoset ovat upeita ja saavat elää hyvin luonnonmukaisissa olosuhteissa.
ReplyDeleteToi kuulostaa ihan unelmalta. Ella on kyllä istunut Thorin selässä, mutta monta kertaa olisin kyllä kaivannut rauhallisempaa suokkia rinnalle jolla Ella voisi tutustua hevostelun ihmeelliseen maailmaan. Onneksi pääsemme kesäisin Mareldan kanssa maastoon yhdessä.:)
Ihanaa Kia että kerroit haaveesi ääneen. Minä, toistaiseksi hevoseton (ja sen myötä huoleton) tätiratsastaja, olen omissa hevosenhankintahaaveissani "jämähtänyt" välillä tähän ajatukseen. Riittääkö yksi hevonen vai pitäisi olla kaksi, tai jopa enemmän?
ReplyDeleteMinusta on ikävää nähdä hevosia, jotka tarhaavat/laiduntavat yksin. Sosiaalisina eläiminä hevoset kaipaavat seuraa. Ihminen ei koskaan ole sama asia kuin lajitoveri. Ihaninta on nähdä tarhassa tai laitumella toistensa seurassa viihtyvät hevoset, jotka syömisen ohella leikkivät, piehtaroivat, rapsuttelevat toisiaan - ja ovat tyytyväisiä.
Miten voisin varmistaa, että omalla hevosellani on ainakin yksi tarha-/laidunkaveri? Pitkälti tämä lienee kiinni myös siitä, missä hevoseni majailee. Onko siellä mahdollisesti sopiva kaveri odottamassa? Mitä jos sopivaa ulkoilukaveria ei löydy, onko vaihdettava tallia? Helpointa lienee, jos voisi kerralla ostaa kaksi hevosta, jotka jo olisivat tarhakaverit. ;-)
Näitä pohtiessa on hyödyllistä ja opettavaista lukea ja kuulla muiden kokemuksista. Välillä naurattaa tämä teoreettinen pähkäilemiseni, sillä vaikka uskonkin vielä jonain päivänä hevosenomistaja olevanikin, ei se päivä ole ihan lähiaikoina (ilman lottovoittoa ainakaan). Mutta sinun laillasi Kia uskon, että universumi vastaa pyyntöihimme.
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Maarit L. :-)
Hei Maarit,
DeleteIhanaa pähkäilyä sinulta. Sitähän tämä hevostelu on. Pähkäilyä suurella P:llä. Sen takia kirjoitan varmaan tätä blogiakin.:)
Ei kannata miettiä tarhauskuvioita. Olen ratsastanut monen monta hevosta ja omistanut elämäni aikana kaksi. Hevosille on aina löytynyt kaveri ja tuttuni hevonen joka ei tullut muiden kanssa toimeen rauhoittui tallin vaihdon yhteydessä ja sai lopulta tarhakaverin. Olisin tietenkin halunnut Masin ja Thorin samaan tarhaan ja se olisi ollut ihan unelmaratkaisu, mutta en voinut siirtää Masia pois Gunssanin luota joten vaikka minulla oli samaan aikaan kaksi hevosta olivat hevoset kuitenkin eri talleissa. Gunssanilla taas en olisi päässyt Thorin kanssa treenaamaan niin säännöllisesti kun olisin halunnut.:)
Ja voin sanoa, että uskon siihen, että kannattaa varoa mitä toivoo. En ikinä olisi uskonut että olin kahden hevosen omistaja ja se miten Thor tuli elämääni vain tapahtui. Eikä kyse ollut siitä että minulla olisi ollut erityisen paljon aikaa tai olisin voittanut lotossa. Ihan kuin joku suurempi voima olisi järjestänyt kaiken juuri niin.:)
Ihanaa kevään odotusta!
Kia