 |
| Annika, Ella ja Lisi |
Ajoimme Ellan ja Annikan kanssa yhdessä tallille. On hauskaa kun automatkalla on seuraa ja ehtii jutella niitä näitä. Menimme Annikan kanssa Mian tunnille ja Thor tuntui heti alusta oikein hyvältä ja pehmeältä. Olen nyt käyttänyt Masin tallin kätköistä (vanha vihreä puulatikko, joka on ollut Tiinan harjaboksi, kun ratsastimme Tapiolan ratsastuskoulussa jo niin monta vuotta sitten, että vuosilukua ei mainita tässä blogissa) löytynyttä paksumpaa nivelkuolainta ja siitä ei ainakaan tunnu olevan haittaa.
Teimme pohkeenväistöä, kahdeksikkoa, siirtymisiä ja laukkasimme puomien yli. Kahden puomin yli laukkaaminen ei aluksi ollut ihan helppoa, mutta kun keskityin omaan istuntaan ja Thor oli laukannut hieman enemmän, niin ylitimme puomit kuin vanhat tekijät. Vanhoista tavoista on kuitenkin vaikea päästää irti ja joskus tuntuu helpommalta seistä jalustimilla ja vetää suusta (jotenkin ajattelen, että se on kevyempää hevoselle), sen sijaan että aktivoisin syvät vatsalihakset ja kaiken muun siitä ympäriltä (kaikki bandat) ja tekisin oikeasti töitä istunnan avulla.
Tunti oli todella antoisa ja saimme tehdä kunnolla töitä tänään. Koin monta hyvää hetkeä ja välillä piti oikein nipistää, että saanko ihan oikeasti ratsastaa Thorilla? Onko tämä vain unta? Tuleeko joku kertomaan, että olen ostanut väärän hevosen tai hevonen ei ihan oikeasti ole minun. Oliko minulla ihan oikeasi mahdollisuus ostaa kyseinen hevonen? Tuntuu aivan fantastiselta ja niin siistiltä. Vaikka olisin matkustanut maailman ääriin, niin en usko, että olisin voinut löytää juuri meidän elämään sopivampaa kaveria. Ja niin se Thor vain tupsahti eteemme yhtenä kauniina kesäpäivänä.....
Jessica oli mukana tallilla, vietti aikaa Ellan kanssa ja kuvasi tuntia. Päivän parasta antia on ehdottomasti Jessican ja Ellan juttutuokio videossa (puomityöskentelyäkiajathor):
Ella: "Varför står hon där på mitten och säger vad man ska göra? Jessica: "Hon ger råd hur man ska rida lite bättre."
Kivan näköinen tuo Thor! Tykkään tyypistä. Tiedän että se on nuori ja oletan että se siksi saa kulkea noin matalassa muodossa? Kuolaimen alla?
ReplyDeleteHei!
ReplyDeleteKiitos kommentista. Usein kuulen käytettävän sanamuotoja kuten "kuolaimen alla", "kuolaimen yllä", "pohkeen edessä", "pohkeen takana". Miksi käytämme niin monia hieman epäselviä kielikuvia kuvaamaan hevosen työskentelyä?
Mielestäni ratsastuksessa tärkeintä on tunne. Jollekin hevoselle sopii jokin asia (on se sitten muoto, tahti jne.) paremmin kuin toiselle. Olennaista on kuitenkin, että hevonen työskentelee kokonaisvaltaisesti. Kun ostin Thorin, Thor liikkui hienon näköisesti, mutta ei tehnyt kunnolla töitä selän ja takaosan kanssa ja oli aika lihasköyhä selästä. Muoto oli kyllä korkea, mutta tahtia oli vaikeata säädellä ja tuntui siltä, että Thor juoksi alta pois. Thor oli myös aika vino, kaatui sisälle oikeassa kierroksessa ja vei lapaa ulos vasemmalle. Olen nyt koko ajan pyrkinyt siihen, että Thor rentoutuisi ja liikkuisi matalassa muodossa, minä pääsisin ratsastajana päättämään tahdin ja Thor käyttäisi selkä,- ja vatsalihaksia. Oma mielipiteeni on, että ratsastamme hevosia aivan liian korkeassa muodossa ennen kuin hevosen lihaksisto on siihen valmis ja sen takia meillä on niin paljon selkäongelmia hevosilla. Pään saa kyllä aina ylös, suurempi haaste on ensin saada lihakset kuntoon. Sen jälkeen hevosen muotoa voi säädellä sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Hevosten täytyisi ylipäänsä liikkua paljon enemmän kuin mitä suurin osa hevosista tänä päivänä tekevät, mutta palaan siihen blogikirjoituksen yhteydessä.
Mitä mieltä itse olet?
Hei Kia,
ReplyDeleteusein blogiasi seuraan ja vaikka välillä onkin oikeasti tehnyt mieli kirjoittaa, en ole kuitenkaan ajatellut sen olevan tärkeää. Nyt kuitenkin tuli sellainen olo, että on pakko vähän korjata/tuoda uutta näkökantaa omaasi;
Hevosen lihaksisto ei voi kehittyä niin kauan, kuin se liikkuu kuolaimen alla, toisin sanoen luotiviivan takana. Jos hevosen pään sivuprofiilista ei pysty piirtämään pystysuoraa viivaa alas, menee hevonen tällöin kuolaimen alla (tai kuolaimen yllä, eli alakaula pullottaen, ei tämäkään hyvä vaihtoehto, mutta parempi kuin kuolaimen alla) Se tarjoittaa myös sitä, ettei hevonen ole tuntumalla, vaikka varmasti mukavalta _tuntuukin_ ratsastaa. Hevonen ei kuitenkaan käytä koko vartaloaan, liike ei siis ns. kulje selän läpi, vaan on täysin turhaa. Koulukilpailuihin jos joskus aiotte, on hevosen luotiviivan alle ratsastaminen ehdottoman kiellettyä ja pisteitä ropisee valtavasti pois tästä johtuen.
Ylipäätänsä hevostahan ei ratsasteta edestä taakse, vaan takaa eteen. Ensin ratsastetaan sellainen tempo ja tahti, mikä on hyvä ja pysyy miltei itsestään yllä, vasta sen jälkeen voi alkaa hevosta seuraamaan kättä. Takapää kyllä seuraa etupäätä, jos hevonen vain vedetään ohjalla alas, mutta aika kaukana kyseinen menetelmä on hevosen oikeaoppisesta ratsastamisesta: nuorilla hevosilla eteen-alas ja vähän vahvemmilla sitten peräänantoon.
Matala muoto siis on pop, mutta täysin eri asia kuin kuolaimen alla liikkuminen! Matalassa muodossa aloittaminen ja lopettaminen kuuluu myös aikuisten hevosten ihan mihin tahansa ratsastukseen, sillä sehän on ikäänkuin venyttelyä. Ihankuin itsekin venyttelee ennen ja jälkeen esim. lenkin, ja jos ei, niin kyllä sen aina huomaa kipeistä pohjelihaksista :)
En nyt muista, kuinka vanha tämä hieno hevosesi on, mutta videossa näyttää menevän suhteellisen tasaisesti, etenkin ravissa. Siksi lyhyet pätkät hieman korkeammassa muodossa voisivat pikkuhiljaa olla asiaa ratsastuksessa, aloittaen tietysti ensin käynnistä. Tällöin lihakset pääsevätkin vahvistumaan paremmin. Muista myös monipuolinen liikunta, maastoilu, ohjasajo, esteet... Näitä kaikki tehdessä kuitenkin järki päässä. Nuoret ovat aina nuoria.
Kuolaimen alta pois ratsastaminen on haastavaa, mikäli hevonen on saanut tehdä sitä jo pitemmän aikaa. Korjaustekniikkana omasta mielestäni toimii parhaiten ratsastamalla tällöin ulko-ohjalla ja ulkopohkeella. Kun huomaat hevosen menevän kuolaimen alle, eli tuntuma häviää = ohjat jäävät tyhjäksi (se on se "kiva" fiilis, kun hevonen on todella kevyt, mutta todellisuudessa hevonen on vain käyttäjäänsä viisaampi ja keksinyt keinon, millä pääsee helpoimmalla), muistutat kevyesti ulkopohkeella, että nouseppas takaisin kuolaintuntumalle, ja jos ei yksistään tämä tehoa, voi ulkoohjalla tehdä pienen puolipidätteen / nostaa ulko-ohjaa lievästi.
Tässä kuitenkin varmasti valmentajasikin sinua auttaa. Sitä varten ne hyvät valmentajat on olemassa, ettei meidän tarvitse jäädä yksin polkemaan paikallemme, vaan heidän avulla pääsemme eteenpäin :) Muista kokeilla monia valmentajia, ja tsemppiä tuleviin koitoksiin! Toivottavasti näemme teitä jo pian kouluradoilla :)
Voi kiitos sinä tuntematon ihminen ihanasta kommentista. Olen niin iloinen, jos blogini herättää keskustelua ja mikä sen parempi tapa oppia lisää hevosten upeasta maailmasta kuin tällainen pohtiminen ja asioista kirjoittaminen. Olen täysin samaa mieltä siinä, että Thoria voi jo ottaa hieman ylös muotoon ja niin olen tehnytkin. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että olen ratsatsanut Thorilla kunnolla noin seitsemän kertaa. Olen enimmäkseen juoksuttanut Thoria, käynyt maastossa ja olemme tutustuneet toisiimme.
ReplyDeleteEn ole tähtäämässä koulukisoihin. Minua kiinnostaa enemmän valmentautuminen, valmentaminen ja hevosen kehittyminen. Yritän avata omaa näkökantani ratsastukseen jossain vaiheessa hieman paremmin. Sitä on vain vaiketa selittää, sillä se perustuu niin vahvasti tunteeseen ja vaikka Thor liikkuisi esim. koko tunnin jonkun toisen mielestä väärinpäin, niin uskon siihen, että omaan intuitioon ja tunteeseen täytyy luottaa. Koska olen ratsastanut monia eri hevosia elämäni aikana ja Masilla on niin vakavia vanhoja vammoja minun on täytynyt opetella asioita eri näkökulmista.
Mielestäni on myös mahtavaa, että olen saanut oppia valmentajilta ympäri maailmaa. Olen imenyt itseeni tietoa, ottanut vaariin omasta mielestäni parhaimmat neuvot ja koulinut niistä oman tapani. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen Mian tyyliin valmentaa. Se sopii meille erinomaisesti ja Mia keskittyy paljon ratsastajan istuntaan.
Kun kirjoitat, että hevostahan ratsastetaan takaa eteen, niin mistä sait sellaisen kuvan, että asia ei olisi niin? Enkö nimenomaan mainitse juuri selän ja takaosan käytöstä tai kirjoitinko ehkä jotenkin epäselvästi?
Mutta jälleen kerran, ihan mahtavia ajatuksia ja ilmoittelen heti, jos eksyisimme kilparadoille. Tällä hetkellä yritän vain totutella tunteeseen, että saan ratsastaa ja kouluttaa omaa nuorta hevosta. Se on ollut unelmani niin monta vuotta, että en voi mitenkään uskoa tätä todeksi.
Mutta jatketaan pohtimista. Huomenna pidän tunnin ponitytöille ja Annika saa tulla pomppimaan puomeja ja ristikoita Thorin kanssa.
Mukavaa viikonloppua!
Kuolaimen takana kulkeminen ja luotiviivan takana kulkeminenkin on mielestäni pitkälle myös rakenne kysymys. Luotiviivan takana kulkeminen on hevoselle yksi keino välttää selän nostamista ja alle astumista ja mitä pidempi kaula ja lebeämpi pään ja kaulan liittyymä hevosella on, sen helpompaa niiden on rakenteellisesti välttää koko kropan käyttöä painumalla luotiviivana taakse.
ReplyDeleteMilloin sitten hevonen on väärällä tavalla kuolaimen takana ja milloin luotiviivan taakse painumisesta ei tarvitse huolestua? Kun hevonen jää liian kevyeksi edestä- tyhjäksi- se ei enää seuraa kuolainta, vaan se pitää itsensä sinä "mukavassa" tilassa, jossa ratsastaja jättää sen edestä rauhaan ja sen ei tarvitse oikeasti työntää takajalkoja kohti kättä, venyttää ja nostaa selkäänsä kunnolla ylös. Tällaisella hevosella siirtymiset alaspäin usein "sammuvat" ja ylöspäin nostettavat tulevat hypähtäen, hitaasti kasvaen tai pää kokonaan ylös, pois tuntumalta nousten. Hevonen ei siis ole aidosti läpi selän, eikä siirtymisistä tule tasaisia.
Jos hevosen taasen on rakenteensa puolesta helppo painua vähän luotiviivan alle, se ei ole vaaralista jos;
- ratsastaja TIETÄÄ hevosensa kulkevan luotiviivan takana
- ratsastaja saa sen nostettua luotiviivalle ja sen yläpuolelle
- hevonen seuraa ratsastajan kättä- ( esim. Ratsastaja työntää molempia ohjia eteen, hevonen säilyttää tuntuman ja venyttää kaulaansa auki niin paljon kun ratsastajan käsi
sen sallii)
- ratsastaja saa hevosen liikkeen ulos sen maksimi laajuudessa.
Luotiviivan takana kulkeva hevonen ei siis mielestäni ole vaarallinen asia, mutta kuolaimen takana kulkeva on itseään säästävä (ja etualkojaan kuormittava). Eikä pidä unohtaa, että hevonen ei voi astua pidemmälle etujalallaan kun missä sen turpa on, joten mitä syvempään muotoon ja lähemmäs ryntäistä hevosensa turvan ratsastaa/päästää, sitä vähemmän siitä saa liikettä ulos.
Kian linkittämissä videoissa näkyy mielestäni, että Thor pyrkii hieman käyttämään hyväksi rakenteensa etuja, ja se vaatii varmasti paljon jalkaa ja eteen ratsastusta kantaakseen itsensä riittävän avonaisessa muodossa mutta alhaalla, vahvistaen selkäänsä. En tahdo pahoittaa mieltäsi, mutta vinkiksi kehotan tarkistamaan oman käden kulmaa hevosen suuhun; ratsastajan käsivarren pitäisi kyynerpäästä osoittaa ranteen ja rystysten kautta suoraan kohti hevosen suupieltä, Kialla kyynerkulma pyrkii hieman jyrkemmäksi (suoraksi kulmaksi) jolloin ohjasotteen kulma hevosen suuhun tulee terävämmäksi ja hevonen painuu helpommin hieman kuolaimen alle. Tähänkin, kuten moneen asiaan ratsastusessa, auttaa ohjan rehelinen lyhennys (oma perisynti on päästää ohjat kädestä!)- ei tuntuman kovennus! Mitä lyhyempi ohja, sitä tasaisempi ja lyhyempi "puhelinlinja" ja sitä parempi ja nopeampi on "kommunikaatioyhteys" ratsukon välillä.
Tunnetta ei pidä väheksyä, mutta pitää muistaa, että kehittyäkseen on astuttava ulos tutusta ja helposta ympäristöstä päästäkseen seuraavalle tasolle.
Kun taas ratsastajalla on käsissään tuntuma, tasainen ja pehmeä, hän voi ratsastaa hevosta takaata aktiivisempaan
Mahtavia ajatuksia jälleen kerran Laura ja kiitos kommenteista istuntaani liittyen. En missään nimessä pahoita mieltäni. Blogini perusajatus on oppia lisää, joten mikä sen parempi, että lukijat antavat vinkkejä. Ja olen samaa mieltä käsistäni. Ne ovat todella epävakaat ja heitän helposti ohjat pois (huono, vanha tapa). Näen kuitenkin, että yksi suurimmista kehittämisalueistani on vahvemman keskivartalon hallinta ja sitä pitäisi kehittää myös muualla kuin hevosen selässä. Auttaisi varmaan myös käsien rauhattomuuteen;)
ReplyDeleteKia, naisten ja nimenomaan NAISTEN vika on ongelmien ja vaikeuksien kohdalla pidentää ohjasta, ettemme " vain satuttaisi poloista pollea suusta". Keskivartalon lihakset saa parhaiten toimimaan kun saa yläkropan varmasti oikeaan asentoon istuinluiden ja keskuksen (cr-termi keskitys) päälle, olloin lihakset joutuvat tekemään työn. Ohjaspituudella on iso merkitys myös siihen, mihin asentoon ylävartalomme voimme asettaa..
ReplyDeleteKiva ettet pahastunut, nämä ovat kuitenkin vain videoiden perusteella annettuja kommentteja enkä siis näe kuin murto-osan kokonaisuudesta.
Heh, se on varmaan juuri näin Laura;) Voisitko vielä avata hieman kommenttiasi ja miten ylipäänsä näet keskivartalon, istuinluiden ja lantion asennon. Tästä kun on myös paljon eri koulukuntia ja kuulisin mielelläni juuri sinun ajatuksia aiheesta.
ReplyDeleteMinä ajattelen istunnasta...
ReplyDelete.. että ratsastajan painopisteen pitäisi toimia siten, että jalat ja kädet voivat toimia keskivartalon heilahtamatta suuntaan tai toiseen;
-Istuinluut osoittavat perusistunnasssa suoraan alaspäin,
-jalat valuvat rentoina kuin jäätelö kohti maata,
-ylävartalo asettuu lantion päälle siten, että rintaranka on suorana kohti maata, kyljet venyen pitkiksi, tuoden jäntevyyden istuntaan. Näin kädelle jää tilaisuus roikkua vartalon myötäisesti kohti maata, kyynervarren osoitten kohti hevosen suut.
Jos istunnan painopisteestä hakee yhtä oleellista korostamisen arvoista kohtaa, korostaisin ristiluun aluetta, kuin farkkujen vyölenkin pitäii olla suora ja kohti maata. Siellä olisi selän puolen painava piste alas, ja rintaranka tulisi ryhdistää ylös. Eli syviä vatsa- selkä lihaksia, ilman käden tai jalan voimien apua.
Näistä selvityksistä tuskin kukaan kyllä saa tolkkua, alkaa mennä henkimaailman jutuiksi, jollei pääse käsin näyttämään..
Mä sain ainakin tolkkua ja paljonkin. Hyvin kuvailet mielestäni näitä asioita. Istuinluista kysyisin vielä. Kirjoitat, että niiden tulisi osoittaa suoraan alaspäin ja niin opetetaan esim. Centered Ridingissa. Kuitenkin mielestäni on nousemassa uusi koulukunta joka korostaa, että ei tulisi istua suoraan istuinluiden päällä vaan ennemminkin takapuolen pehmeämmän osan päällä, jolloin istunnasta tulee joustavampi ja "rullaavampi". Itse en enää tiedä mitä ajatella, sillä molemmissa tavoissa on paljon hyvää.
ReplyDeleteIstunta, kuten kaikki muukin ratsastus tulee mielestäni mukauttaa hevosen mukaan. Varsinkin nuorella hevosella ratsastaja joutuu tekemään kompromisseja, saadakseen hevosen antamaan parhaansa.
ReplyDeleteOsa ratsastajista istuu hevosen selän "läpi", istunta tulee suorastaan selkää vastaan ja vaikuttaa liikaa alas. Puhutaan istunnasta, joka istuu selän alas, sen sijaan, että ratsastaja istuisi liikkeen päällä ja antaisi hevosen pompottaa itseään ottaen liikkeen vastaan istumatta sitä vasten kuitenkaan.
Oletan, että tämä mainitsemasi hieman taaempana istuminen osuu jokseenkin samaan ajatukseen, jossa halutaan korostaa ratsastajan istumista hevosen liikkeen päällä, ei liikkeessä sisällä. Lantuon asentohan ei peria- aatteessa kuitenkaan poikkea mitä olen esim. Mr. Whiten valmennusta seurannut.
Tuo selkeytti paljon. Kiitos Laura;)
ReplyDelete