Qute Clydesdale

Paras ystävä ja kummitäti

Tältä näytti päivämme tänään Ellan, koirien Fridan ja Minkan ja kummitäti Tiinan kanssa. Kävimme jäällä kävelemässä ja vaikka tuuli aika paljon, niin aurinko oikein hiveli hieman väsynyttä mieltä. Yhdessä paikassa jää petti ja Tiina plumsahti puoliksi makaamaan veteen. Onneksi olimme lähellä rantaa ja pääsimme nopeasti kotiin vaihtamaan vaatteita. Kivoja kuvamuistoja jäi kuitenkin tästä päivästä.

Kaikkea muuta kuin rentouttavaa

Ellan laskettelutunti alkoi jo yhdeltätoista, joten lähdimme varhain matkaan ja laskettelu sujui mukavasti. Olemme lähdössä Italiaan parin viikon päästä, joten olen iloinen, että Ella saa hieman harjoitella ennen reissua.

Laskettelun jälkeen oli vuorossa Muumi Jääsatu Baroona Areenalla ja vaikka en itse oikein innostunut, niin lapset nauttivat. Lähdin kesken sadun ratsastamaan ja Ella jäi äitini ja ystävien kanssa jatkamaan. Olin suunnitellut maaneesitouhuja, sillä Klönttiä on liikutettu niin vähän tällä viikolla ja se osaa olla aika hankala, kun sillä on liikaa energiaa. Kun Maarit ja Viksu sitten kyselivät maastoseuraa ja Johanna ja Grande vielä liittyivät seuraan, niin en vain mitenkään voinut vastustaa.

Sitten mentiin ylös, alas, ja taas toisesta päästä ylös ja alas ja jos me ei noustu pystyyn tai heitetty takapäätä kaksi metriä ilmaan, niin sitten me rynnättiin ihan täyttä vauhtia eteenpäin. Eli voin vain todeta, että vaikka mietin pari kertaa, että käännynkö takaisin kun Klöntti käveli alkumetrit takajaloillaan, niin olen todella iloinen, että menimme koko matkan. Klöntti ei ole maailman tottunein maastoilija, ei näe melkein mitään toisella silmällä ja sitten kun on vielä liikaa energiaa, niin maasto oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Mutta tulipa ainakin hikoiltua, kun yritin kaikin voimin pysyä selässä. Onneksi oli Maarit ekana, joka vain tuhisi ja ajatteli, että onpa hassu tyyppi kun pelkää noin paljon. Tämä reissu meni kuitenkin tonne top 5 hulluimmista hevoskokemuksista!

Mikään ei ole niin mustavalkoista

"Kia, mä ostan hevosen keväällä", tyttö 15-vuotias.

"Ihanaa, oletko jo käynyt katsomassa hevosia"?

"Joo, löysin ihanan tamman. Ostan luultavasti sen."

Näin meidän keskustelu suurin piirtein alkoi, jonka jälkeen juttelimme pitkän tovin autossa matkalla kotiin tallilta hevosista, tammasta ja hevosen ostamisesta ylipäänsä.

"Laita mulle FB- friend request, niin mä käyn katsomassa miltä tamma näyttää."

Parin päivän päästä...

"Hei, katsoin kuvia tammasta ja näyttää siltä, että se ei käytä kokonaisvaltaisesti itseään ja uskaltaisin melkein sanoa, että sinulla tulee olemaan selkäongelmia tamman kanssa."

"Joo, en voinut käydä katsomassa tammaa silloin kun oli tarkoitus, sillä tamman selkä oli niin kipeä. Kävin sitten yhtenä toisena päivänä ja omistajat sanoivat, että tammalla ei vain ole ollut sopivaa satulaa."

"Käy katsomassa vielä muita hevosia. Ihan oikeasti. Kokemuksesta vain puhun. Osta hevonen, jonka kanssa voit edetä ja valmentautua ja kilpailla. Tamman kanssa et voi tehdä mitään, jos sillä on kipeä selkä. Ei hevosista tietenkään koskaan tiedä, mutta miksi ostaa valmiiksi kipeä hevonen?"

Tyttö on hiljaa.....

"Voi ei, onko kaikki hyvin? En tarkoittanut mitenkään puuttua asiaan."

"Mutta ajattelin, että jos se saa lihaksia, niin sitten sen selkäkin voi paremmin....."

Mietin silloin, että olisinko itse miettinyt Masin ottamista noin kahdeksan vuotta sitten, jos joku olisi tullut sanomaan, että mieti nyt pari kertaa. En varmaan. Olisin ottanut Masin ja tehnyt kaiken juuri niinkuin teinkin. Monta itkua on väännetty ja naurua naurettu, mutta ilman Masia en tietäisi läheskään yhtä paljon hevosista kuin tiedän tänään.

Jos kaikki ostaisivat vain 'täydellisiä' hevosia, niin kuka huolehtisi tämän maailman Maseista (joka on nuorena saanut niskanikamavamman, niin että hermo on jumissa ja Masin on vaikeata koordinoida takajalkojaan.) Kuka antaisi tällaisille hevosille mahdollisuuden ja hyvän kodin?

Rella-poni (kuvassa) Knaperbacka-tallilta siirtyy osa-aikaeläkkeelle ja ihana oppilaani Sofia tulee pitämään huolta Rellasta. Olen niin onnellinen Sofian ja Rellan puolesta ja pidän todellakin siitä, että tallin omistaja Maria yrittää ensisijaisesti löytää hevosille hyvän eläkekodin. Marian sanoja lainaten:

"Rella on siirtynyt osa-aikaeläkkeelle uuden omistajansa Sofian huomaan. Rellaa onni potkaisi! Harva poni löytää omaksi ihmisekseen huolehtivaisempaa tyttöä ja tämän lisäksi Rella saa jäädä asumaan kotitalliin tutun kaverilauman luokse."

Uutisia:

Irlantilainen Jessica Kürten menettää parhaimmat kilpahevosensa, kun Lady Georgina Forbes ei enää halua kilpailuttaa hevosiaan.

Kyran klinikka tammikuu 2011 osa II

Kyran klinikan toisessa osassa yritän avata teille mitä Kyra kertoi teorialuento-osion jälkeen Ruskeasuon maneesissa. Samaa tunnelmaa ja hienoja ratsukoita en valitettavasti saa luotua blogiin, mutta yritän kaikin tavoin kertoa mielestäni olennaisimmat asiat ratsastavien oppilaiden osuudesta.

Kikko Kalliokosken ja Sambiston sekä poniratsukko Sara Lehtilän ja Corinnan kanssa Kyra keskittyi ratsastajien istuntaan ja painotti, että ratsastaessa lantionivelen pitää olla molemminpuolin hevosen selkää ja vatsalihasten kovat (keskiosa kiinteä). Paineen tulisi mennä kyynärpäähän. Ratsastajan tulisi antaa hevosen liikkua allaan (mieti, että hevosen selkä ja vatsa ovat kuin pallo, joka pomppaa), sormet rentoina ja pehmeinä, ohjia puristamatta. Istuinluut ja häpylyyt voivat "pompata" vartalon sisällä. Anna hevosen työntää sinua ylös. Älä yritä puristaa itseäsi alas satulaan, silloin pohje puristuu helposti. Pidä jalat rentoina ja säilytä sama tuki vaikka ratsastaisit ilman pohjetta. Painoapu on ratsastajan tärkein apu, ja alapohkeen avulla selkälihakset alkavat liikkua nopeammin. Ratsastaja avustaa ja tasapainottaa hevosta, kun hevonen oppii uutta.

Hevosen selän tulisi olla kuin silta etu- ja takapään välillä. "Jos selkä ei toimi, ei toimi muukaan." Pomppu on hevosen askeleen pituus. Vaikka askel lyhenee, energisyys säilyy. Ratsastajan täytyy hallita mihin hevonen laittaa jalat maahan. Sen tulee kantaa itse itseään ja ratsastajaansa.

Seuraavana ratsukkona oli vuorossa Janne Bergh ja Conquistador ja aiheena kokoaminen. Myös Kyra itse ratsasti hevosella Top Score. En valitettavasti saanut kaikkea kirjoitettua, sillä olin itse niin innostunut ja välillä jäin vain katsomaan upeita suorituksia. Kyra kertoi miten lihasten tulisi työskennellä pareittain. Kun hevonen kokoaa itseään, sen säkä nousee ylös lapojen välistä. Hevonen kantaa 70 prosenttia painostaan etuosalla ja noin 30 prosenttia takaosallaan. Kun ratsastaja on hevosen selässä, niin etuosalle tulee entistä enemmän painoa, joten kokoamisessa siirretään enemmän painoa takaosalle (nuorella hevosella painopiste on kuitenkin alussa enemmän edessä.) "Pyöreä selkä, joka nousee ylöspäin, vatsalihakset lyhenee ja rinta nousee ylöspäin (kun hevonen käyttää selkää oikein, tuntuu, että hevonen tulee paksummaksi, sillä kylkiluut painuvat ulospäin). Jos hevosen selkä on alhaalla, niin takajalat eivät pysty liikkumaan hevosen alle. Ratsastajan pitää tuntea, että selkä liikkuu. Center of gravity (painopiste) - löytyy hieman ratsastajan polven takaa.

Laukanvaihtoja harjoittelivat Elisabet Ehrnrooth hevosella Sauvignon sekä Mikaela Soratie todella upella hevosella Royal de Topaz.

Moni asia on tasapainosta kiinni. Esim. laukanvaihtoavun antaminen ei ole vaikeata, mutta se on ajoituksesta kiinni. Laukassa hevonen laskee jalkansa maahan:

1. ulkotakajalka

2. sisätakajalka ja ulko etujalka osuvat samanaikaisesti maahan

3. sisäetujalka

4. Hevosella on kaikki neljä jalkaa irti maasta.

Laukanvaihto lähtee takajalasta. Vaihto ulospäin on aina hieman vaikeampaa.

Laukanvaihdossa vasemmasta laukasta oikeaan laukkaan, ulkopohje ylläpitää energian.

1. Käytä ulkopohjetta.

2. Vedä vasen pohje taaksepäin (ulkopohje voi edelleen olla kiinni).

3. Pidätä lievästi vanhalla sisäohjalla (älä käytä liikaa ulko-ohjaa).

"Tunne on aisti. Aisteja ei tunnista, jos niitä ei koe. Kun tunteen on kerran tuntenut, tietää milloin on mennyt oikeaan suuntaan."

"Hevosen tulisi olla psyykkisessä peräänannossa. Sen täytyy luottaa ratsastajaan. Johtajuutta ei voi ottaa vaan sen saa. Rangaistus ja kiitos toimii myös hevosilla, kuten kaikessa eläinkoulutuksessa." Kyra jatkoi.

Alexandra Malmström ja MD Waterford olivat illan viimeisinä GP-liikkeitä esittävänä ratsukkona. Oli upeata seurata Alexandran ja Waterfordin yhteistyötä.

Mitä paremmassa tasapainossa hevonen on, sen vahvemmin se reagoi pieniin asioihin (esim. siihen, että käsi nousee tai pohje siirtyy taaksepäin.) Suoruus ei ole vain sitä, että etu- ja takajalat liikkuvat samaan suuntaan, vaan hevosen lapa ei saa työntyä ulos (asetus on vain pään ja kaulan liittymässä).

Muita Kyran vinkkejä:

Pohkeenväistö vahvistaa hevosta ja opettaa ratsastajaa koordinoimaan apujaan.

Vastalaukka on hyvä harjoitus hevoselle.

Luo itsellesi mielikuva hyvästä istunnasta katsomalla ratsastajaa, jolla on esimerkillinen istunta (esimerkkinä Kikko ja Sambisto)

Hevosen on oltava nopea ja kuunneltava ratsastajan apuja heti.

Passage ei ole kuin osa ravia. Ravin ilmavuuden ylin tikapuu.

Piruetti ei ole muuta kuin laukkaa paikallaan samanaikaisesti kääntäen.

Istuntaharjoituksia:

Kevyessä ravissa:

ylös 2 askelta, alas 1

ylös 1, alas 1 askel

Ratsasta raippa käsien välissä ja katso, että raippa pysyy suorana.

Lue myös: Kyran klinikka linkkejä

Kuvissa: Janne Bergh ja Conquistador ja Alexandra Malmström ja MD Waterford.

Aina kun ajattelee

Aina kun ajattelee, että ymmärtää jotain ratsastuksesta ja oman kehon hallinnasta, niin jokin asia palauttaa maan pinnalle ja tajuaa jälleen miten paljon opittavaa on. Tämä viikonloppu palautti minut jälleen maan pinnalle, mutta antoi myös paljon ajateltavaa ja sain pari upeata ahaa-elämystä.

Mian kurssi oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Kaverini Johanna oli mukana Granden kanssa ja kurssitoverit Ninni ja Manu. Lauantaina kävimme läpi perusasioita ja teimme istuntaan liittyviä harjoituksia. Saimme Johannan kanssa ratsastaa raippa käsien välissä ja muutenkin huomasin miten hyvää välillä tekee vain pysähtyä ja ajatella istuntaa, keskustella siitä ja tehdä istuntaharjoituksia.

Tänään Mia ratsasti ensin Klöntillä ja näytti selästä käsin miltä näyttää, kun hevosen tahti muuttuu. Hevonen voi kävellä hitaammin ja pidemmin askelin tai tarmokkaammilla lyhyemmillä askelilla, jolloin hevonen liikuttaa jalkojaan aktiivisemmin, mutta ei kävele kovempaa tai nopeammin eteenpäin (ensi kerralla tallennan videolle tällaisen hetken. Ai että harmitti, että puhelin oli tallissa).

Mia näytti miten hän joustaa polvista ja käsistä ja miten hänen selkäranka liikkuu hevosen mukana. Hän näytti miten istunta muuttuu, kun selkäranka ei joustanut hevosen liikkeen mukana tai, kun hän päästi vatsalihakset löysiksi. Hän näytti miten liikkumalla hevosen liikkeen mukana ratsastaja näyttää 'liikkumattomalta'. Jos ratsastaja taas yrittää olla täysin paikallaan hevosen selässä, niin meno muuttuu tahdittomaksi.

Mian ratsutuksen jälkeen Klöntti liikkui todella kevyesti. Voisin varmaan jo vaatia hieman enemmän siltä ja muutenkin voisin olla hieman nopeampi omien apujen kanssa. Pääsin tänään paremmin mukaan Klöntin liikkeisiin ja sain syvyyttä omaan istuntaan. Mia pyysi minua ratsastamaan enemmän istunnalla eikä niin paljon käsillä ja jaloilla ja jotain loksahti paikoilleen. Ai että mikä fiilis. Tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni miltä pohkeenväistön oikeasti tulisi tuntua. Teimme harjoituksia, joissa tulimme käynnissä pitkälle sivulle, väistätimme käynnissä, siirsimme väistön aikana hevoset raviin ja takaisin käyntiin pitkällä sivulla. Sen jälkeen teimme vielä pohkeenväistöä laukassa pitkältä sivulta keskihalkaisijaa kohti ja keskellä hevonen suoristettiin ja jatkettiin suoraan eteenpäin. Onnistuimme väistöissä todella hyvin ja olin kyllä niin ylpeä. Pari kuukautta sitten väistöt olivat haastavia, ja nyt tuntui siltä, että sain vain istua ja nauttia Klöntin menosta.

Mian valmennuksen jälkeen ajoin suoraan Inkooseen ihanan Masini luokse ja kävimme maastoilemassa yhdessä (kesällä otin samasta kohdasta kuvan blogia varten). Kaveri oli tohkeissaan ja niin täynnä energiaa, että ei voinut muuta kuin nauraa kotiintulomatkalla kun vauhti yltyi yltymistään. Se on hauska tunne, kun hyvä kaveri lähtee kovaa vauhtia ja melkein tippuu kyydistä, kun on niin hauskaa. Sellaista kivaa yhteiseloa.

Keksin juuri päivän mietelauseen:

"Every time you think you know something about riding, something makes you realize you actually know nothing."

Ponnyakuten

Ponnyakuten on ruotsalainen tv-sarja, jossa kahdeksan 11-14 vuotiasta lasta viettävät kaksi viikkoa ratsastusleirillä hevostensa kanssa. Ratsastajat ovat tulleet leirille, sillä he eivät pärjää hevostensa kanssa ja tarvitsevat asiantuntija-apua.

Ohjelmaan on hakenut tuhansia nuoria, mutta vain kahdeksan on valittu mukaan ohjelmaan. Ruotsalainen Tobbe Larsson toimii ratsastusleirin valmentajana. Hän kommunikoi paljon hevosen kanssa maasta käsin ja käyttää hevosten valmentamiseen käsitettä "frihets dressyr" (hevosen käsittely maasta käsin). Uusimmat Ponnyakuten jaksot alkoivat 16.1.2011. Niihin voi tutustua täällä. Aion ainakin itse katsoa ensimmäisen jakson saman tien. Mukavaa viikonloppua!

Ensimmäinen jakso vielä kesken, mutta rakastan tätä kommenttia Tobbelta.....

"Suurimmalla osalla ratsastajista ongelmat tulevat maasta käsin. Nuorilla ei ole Liian monet unohtavat maasta käsin harjoittelun ja keskittyvät liikaa kouluratsastukseen, hyppäämiseen, kuljetukseen tai muuta. Unohdetaan team-building. Täytyy olla yksi. Ei kaksi."

Yöpöytäni on vallattu

Australiasta vihdoin saapuneet AEBC:n kirjat ja DVD ovat vallanneet yöpöytäni. Ostin koko paketin:

The Truth About Horses

Academic Horse Training

Academic Horse Training DVD

Olen jo ehtinyt selata kirjoja ja tuntuu siltä, että vihdoinkin olen löytänyt kirjan joka kuvaa asioita juuri oikealla tavalla ja kertoo hevosista olennaisia faktoja. Hinta koko paketista oli aika kova ja siihen vielä tullimaksu päälle, but it is worth it. Saattaa siis olla hieman hiljaista blogirintamalla.....

Eilen kävimme Klöntin kanssa Nupun tunnilla ja tänään kävimme Raidan ja Patun kanssa maastossa kävelemässä illalla. Klöntti oli selvästi väsynyt eilisen tunnin jälkeen, joten rauhallinen maastokävely teki varmaan terää. Odotan innolla Mia Kainulaisen viikonlopun istuntakurssia ja sunnuntaina ajattelin käydä Masia ja Eemeliä ratsastamassa. Kiitos Tiina, että jaksat hoitaa meidän 21-vuotiasta ihanaa herrasmiestä, kun mä vipeltelen Klöntin kanssa Tampajalla.

Apujen nopeus

Tuntien pito Renjalle ja Iidalle Leevillä ja Lisillä sujui iloisin mielin kylmyydestä huolimatta ja ratsukot ovat mielestäni jälleen kehittyneet. Renja kertoi tänään iloisena, miten hän viime viikolla oivalsi mitä tarkoitetaan sillä, että ratsastajan tulisi olla nopea omien apujensa käytössä.

Hevonen tuntee kärpäsen. Miksi se ei tuntisi kannuksia tai raippaa? Miksi me luulemme, että kovemmat apuvälineet, kuten vahvempi kuolain tai pidemmät kannukset tekisivät hevosesta herkemmän. Ei ei..... En mitenkään ymmärrä. En ole koskaan ymmärtänyt, kun ihmiset kertovat innoissaan miten hevoselle on ostettu kovempi sitä tai tätä ja loppujen lopuksi tulos on yleensä yhtä haastava. Hevosen täytyy haluta tehdä kanssasi yhteistyötä. Se on kovin apuväline mitä ratsastajalla on hallussaan.

Hevonen tulee herkäksi, jos ihminen joka käsittelee tai ratsastaa hevosella on herkkä. Hevosesta ei esimerkiksi tule kova suusta, jos ratsastajan käsi ei ole kova.Täytyy osata tuntea, milloin apu täytyy antaa ja milloin voi taas hellittää (pressure-release). Avun tulisi myös olla nopea. Mielestäni sen ei tarvitse olla kova (etenkin jos on kannukset jalassa, mutta nopea). Työskentely maasta käsin on erinomainen tapa herkistää hevonen ja ratsastaessa on monia hyviä harjoituksia, kuten esimerkiksi siirtymiset 20 metrisellä voltilla (siirrä hevonen voltin aikana esim. ravista laukkaan ja laukasta raviin ainakin kerran jokaisen kierroksen aikana. Muista olla kevyt sisäkädellä, kun nostat laukan ja yritä saada laukka mahdollisimman pyöreäksi.)

Ratsastaja voi olla nopea ja hevoselta voi vaatia erilaisia asioita. Hevosen treenaaminen on kuitenkin pitkäjänteistä ja nopeat reaktiot vaativat vahvat lihakset. Kuten ruotsalainen Mads Hendeliowitz kertoo Hippson-lehdessä.

"Puhutaan paljon nopeasta reaktiosta, mutta hevosella täytyy olla tarpeeksi vahva lihaksisto. Se on vähän sama asia, kuin että sinulle laitetaan 25 kiloa extraa punnertaessa. Et sinä punnerra yhtään paremmin vaikka sinua potkittaisiin vatsaan. Haluan katsoa valmentautumista pitkäjänteisesti."

Kävimme Klöntin kanssa ensimmäisellä pitkällä maastolenkillä tänään Maaritin ja Viksun kanssa ja oli kyllä niin hauskaa. Klöntti oli täynnä energiaa, mutta käyttäytyi mallikelpoisesti. Olen tainnut mainita aikaisemmin, että Klöntti on upea hevonen.....

Grattis Pappa!

Tänään vietimme isäni syntymäpäivää Raku-ya ravintolassa. Todella hyvää ruokaa ja ihana tunnelma. Onneksi olkoon rakas isä!

Kyran klinikka tammikuu 2011 osa I

Kyra Kyrklund piti ensimmäistä kertaa klinikan yhteydessä teoriaosuuden Suomessa. Päivä alkoi jo yhdeksältä Munkkiniemen yhteiskoulun auditoriossa ja jatkui kolmelta Ruskeasuon maneesissa ratsastusosuudella. Vaikka päivä oli pitkä, se oli todella antoisa. Yritän kiteyttää tähän blogikirjoitukseen omasta mielestäni päivän aikana tärkeimpinä kokemani asiat.

Kyra kertoi omasta taustastaan, hevosistaan ja miten hän on päässyt sinne missä hän tänään on. Hän kertoi, että ridhandboken on ollut hänelle kuin hevostelun raamattu ja hän palaa edelleen selaamaan kirjaa aika ajoin. Hän ei ollut kiinnostunut teoriasta, kunnes hänen valmentaja Strömsholm-opintojen aikana esitti hänelle "Tietääkö joku miksi täyskäännös etuosan ympäri tehdään (koska se on irrottava liike, opettaa ratsastajalle koordinaatioita ja tekee hyvää hevosen ristiselälle)?" kysymyksen kesken tunnin. Kyra vastasi, "etuosakäännös vaihtaa suunnan" ja päätti sen päivän jälkeen, että hän ei enää koskaan halua joutua samaan tilanteeseen. Tuon päivän jälkeen Kyra ymmärsi teorian oppimisen tärkeyden ja kiinnostui myöhemmin myös samalla innolla psykologiasta.

Kyra puhui paljon tunteesta ja siitä, että vaikka opiskelisi kuinka paljon, niin ratsastusta oppii ratsastamalla ja "fiilis on tärkein ratsastuksessa." Hän muistutti kuitenkin, että katsomalla muita oppii myös todella paljon ja:

"Treenaus ei tee täydelliseksi. Täydellinen treenaus tekee täydelliseksi."

"If you always do what you did, you get what you got. If you are not happy with what you get, then change what you do."

Kyra mainitsi luennon aikana pari kertaa kirjailija Malcolm Gladwellin ja etenkin Outliers ja Blink -kirjat. Outliersissa Gladwell kertoo, että jotta ihminen olisi hyvä omalla alallaan, hänen tulisi treenata vähintään 10.000 tuntia (jos treenaa esim. 1 h/7 pv viikossa = 32 vuotta). Blink- kirjassaan taas Gladwell kirjoittaa hetkistä, jotka ovat Blink-hetkiä. Hetkiä jolloin ihminen päättää tehdä jotain tietämättään tarkkaan miksi hän teki asian juuri niin kuin hän teki. Blink puhuu ihmisen vahvasta alitajunnasta.

Kyra kertoi myös, että hän on aina ratsastanut kaikilla hevosilla joilla hänellä on ollut mahdollisuus ratsastaa, sillä kaikilta hevosilta oppii jotain. Hän kuitenkin painotti, miten tärkeätä on, että hevosella on "luontainen" kyky ja halu liikkua eteenpäin ja, että ratsastajan pitää tehdä paljon omia valintoja. Pitää osata perusasioita eläinlääketieteestä, hevosen rakenteesta, kengityksestä, ruokinnasta, jalostuksesta (seuraa sukulinjoja ja kasvattajia) ja satuloiden istuvuudesta. Täytyy myös oppia katsomaan nuoria hevosia. Nuori hevonen vaihtaa automaattisesti laukkaa, kun suunta vaihtuu tasapainottaakseen itseään ja jos esim. hevonen jatkaa ristilaukassa toiseen suuntaan hälytyskellojen tulisi soida.

Kyra uskoo siihen, että hevosen askellajeja voi parantaa. Matadorin laukka ei alusta asti ollut sujuva, "täytyy uskoa siihen, että hevonen tulee paremmaksi. Silloin se myös tulee. Jos olisin uskonut muita, en olisi varmaan koskaan saanut GP-tason hevosta," Kyra toteaa ja jatkaa.

 

"Menen hevosten selkään ajatuksella, että minulla on aina uusi hevonen. Hevonen elää tässä ja nyt. Keskity siihen miten pääsit hyvään lopputulokseen. Ihminen keskittyy paljon helpommin siihen miksi asiat eivät toimineet toivotulla tavalla." 

Hän puhui myös tavoitteista asettamisesta ja korosti välitavoitteidein tärkeyttä saavuuttaakseen päätavoitteen. "Tunnista lähtökohta, missä olet nyt, minne olet menossa ja minne haluat päästä."

Kyra on onnellinen, että hän sai olla Suomessa, jossa hänellä oli vapaat kädet tehdä oman mielen mukaan. Hän kokee, että hän ei esim. olisi voinut kehittyä samalla tavalla Saksassa. Suomessa hänellä oli vapaus ja uskallus uskoa omaan tiehen. Ja ei kai sitä voi muuta todeta, kuin että hienon tien Kyra on kulkenut.

Lue myös:
Kyran klinikka tammikuu 2011, osa II
Istuntapainotteinen postaus ja vinkkiä vinkin perään
Lärdomar från professor Kyrklund
Kentaur Kyran luona
Kyran klinikka linkkejä
On hyvä olla moniosaaja
"Hyvä fiilis ratsastuksessa on aistielämys kuten maku, haju, näkö tai kuulo"
Lisää Kyran vinkkejä
Meg McGuire and Sue Weakley: Taking it to the Next Level: The Horses Must Carry Themselves
 

Kuvat: copyright Kyra K. ja Horse and Hound.

Hauska päivä suksilla ja upea klinikka

Kävin Kyran klinikalla pari vuotta sitten Tiinan kanssa. Otin mukaani uusia oppeja sieltä, mutta tämän päivän jälkeen pieni ihmismieleni on täynnä niin paljon uusia asioita, että on ihan mahdotonta pukea kaikkea sanoiksi vielä. Kork (Kouluratsastuksen Kannatusyhdistys ry.) oli järjestänyt hienon tapahtuman. Kiitos siitä!

Kyra totesi lopuksi tänään, että vaikka monia asioita toistetaan, niin eri elämänvaiheissa sisäistää ja oppii asioita eri tavalla. Monet asiat olivat toistoa Kyran edelliseltä kliniikalta, mutta ehkä olen nyt sellaisessa oppimisvaiheessa, että ymmärsin asiat jotenkin syvällisemmin. Kuten tuttuni 84-vuotias äiti sanoi klinikalla tänään, kun hän oli yrittänyt ylipuhua äitiään tulemaan vain mukaan ratsastusosuuteen. "En halunnut missata teoriaosuutta. Ehkä voin vielä oppia jotain uutta."

Eilen Ella aloitti kauniaisten hiihtokoulussa ja sen jälkeen kävimme vielä Oittaalla hiihtämässä murtsikkaa. Illalla menin Klöntin kanssa vielä Monika Korpikankaan tunnille Tampajalla. Monika on valmentanut meitä Masin kanssa monta vuotta ja nyt saimme vihdoinkin aikataulun sovitettua Klöntin ratsastuksen osalta. Tunti oli todella hyvä. Teimme paljon siirtymisiä ja keskityimme siihen, että Klöntti kuuntelee pieniä apuja ja on koko ajan kuulolla. Tänään kävimme sitten vielä kaverini Johannan kanssa liikuttamassa Klöntin ja Granden inspiroituneena päivän uusista opeista.

Tallinnaa ja Kyraa

Terveisiä tunnelmalliselta ja mukavalta Tallinnan-reissulta. Meillä oli todella hauska ja innostava työmatka ja näköala hotellista oli upea. Nyt jatkan matkaa ystäväni läksiäisjuhliin, kun hän lähtee Nicaraguaan kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistöihin. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin sohva ja joku hyvä leffa, esimerkiksi The Pacific-tv-sarja, jonka sain veljeltä joululahjaksi. Mutta ei kuin ylös ja Maxilliin illalliselle....

Ilmoitin juuri ystäväni ja minut Kyran klinikalle sunnuntaille. Jeeeeee.... Kokonainen päivä oppimista, kuuntelemista ja uuden sisäistämistä. Lisätietoa Kyran klinikoista löydät Kouluratsastuksen kannatusyhdistyksen www-sivuilta.

Takaisin arkeen

Tulimme kotiin Tahkolta myöhään tänään, joten valitettavasti jouduimme jättämään serkkuni syntymäpäiväkutsut väliin tällä kertaa.

Kävimme naukkaamassa pientä purtavaa ystävien kanssa Casa Maressa ja sen jälkeen olen siivonnut kotona, sillä sain uudet kaapit ja sängyn viime viikolla.

Meidän kodissa on nyt ihanan kotoisaa, mutta mietin kyllä välillä miten olisin saanut nämä uudet huonekalut kotiini ilman rakasta isääni ja ystävän apua. Kai sitä voisi tilata jonkun ulkopuolisen auttamaan, mutta se tuntuisi jotenkin hassulta.

Ensi viikko on jälleen heppatäyteinen ja mahtuu siihen myös reissu Tallinnaan työn puolesta, ystäväni läksiäiset ja syntymäpäiväjuhlat. Ihanaa päästä Nupun tunnille Klöntin kanssa huomenna.

Kirjoitin marraskuussa blogissani tuttuni Christine's Corner -nimisestä blogista. Yllätyin ja ilahduin kovasti, kun kummitätini antoi joululahjaksi nämä ihanat piparkakut ja perheelle upean piparkakkutalon. Tiedän ainakin mistä tilata kakun Ellan syntymäpäiville toukokuussa. Voisiko se esimerkiksi olla pieni poni?

Kuvat: Copyright Christine's Corner