Suomi kauneimmillaan

Tältä maisema näytti tänään, kun kävimme Pian ja Nepsun kanssa pitkällä maastolenkillä. Meillä oli todella hauskaa ja juttelimme niitä näitä. Palattuamme tallille Pia kertoi, että muutto Luoman tallille saattaa olla lähellä. Pia on ollut jonossa sinne jo pitkään, sillä hän asuu tallin vieressä. Hassua, sillä emme edes tunne kovin hyvin Piaa ja Nepsua, mutta tuli oikein haikea olo.

Päivä rannalla

Tänään olemme viettäneet koko päivän Lauttasaaren Casino-rannalla. Kävimme välillä ravintola Casa Maressa lounaalla ja sen jälkeen takaisin rannalle loikoilemaan. Rannalla on todella kiva pieni kahvila ja ranta on muutenkin suotuisa lapsiperheille. Tuuli aika kovaa, mutta löysimme paikan johon ei tuullut ja siinä loikoilimme koko päivän. Sen jälkeen vuokrasimme vielä Brothers-leffan, joka oli todella hyvä ja mutustelimme pizzaa. Naapurini oli jättänyt runsaasti Pauligin suklaajuomia oveni ulkopuolelle. Niin pieni asia, mutta minulle niin suuri. Et ehkä lue tätä blogia, mutta lämmin kiitos kuitenkin!

Tesello on tänään madotettu ja huomenna olisi tarkoitus päästää ruunat yhdessä laitumelle. Ihanaa, rakastan katsella, kun hevoset laiduntavat. Huomenna maastoilemaan Pian ja Nepsun kanssa. Pikkuinen Sintti voitti viikonloppuna ensimmäisen sijan Suomen Hippoksen järjestämissä jokavuotisissa ratsuhevosten suurnäyttelyissä, Kasvattajapäivillä 3-vuotiaiden ratsutammojen luokassa. Onneksi olkoon ja hyvää yötä!

Kuvat: Casinon ranta ja veljeni Kim, Ella, Kimin ystävä Joonas ja Ellan ystävä Lilia

Rakkauden juhlat

Kun oma lapsi täyttää neljä vuotta tekee parhaansa, että saisi maailman ihanimmat juhlat järjestettyä. Ella ja Ellan ystävä Lilia nukkuvat jo sikeästi ja itse myhäilen ja mietin päivän ihania tapahtumia. Eilen vietimme firmajuhlia ja osallistuimme Headhunterz-bändimme kanssa Firmarock-tapahtuman. Tänään lähdin heti aamusta pitkälle juoksulenkille. En ole lenkkeillyt todella pitkään aikaan ja juokseminen on kyllä joskus mielihyvähormoneja hyväilevintä puuhaa. Etenkin sateella lenkkeileminen; siinä on jotain maagista. Lenkin jälkeen vanhempani, Ella ja Antti tulivat meille ja sen jälkeen talo ja piha ovat olleet täynnä leikkiviä lapsia ja keskustelevia aikuisia ja tunnelma on ollut mitä mainioin. Uusi trampoliini oli kovassa käytössä ja illan mittaan sää parani huomattavasti ja saimme nauttia auringosta loppuillan.

Eilen vietimme yhdessä Ellan syntymäpäiviä heti aamusta. Herätin Ellan laulamalla kynttilän ja lahjan kera ja aamiaisen jälkeen menimme Casinon rantaan juomaan Roibos-teetä ja syömään jäätelöä. Tuuli kovasti ja oli kylmä, mutta rantakahvilassa oli lämmin sisällä ja Tarzania näytettiin televisiossa. Maailman ihanin aamu. Sellainen hetki, jota ei voi sellittää. Arki, joka on vain joskus niin mahtavaa.

Working with the Trampoline

As I mentioned in my previous blogpost about Centered Riding, Lotta Söderström likes using the trampoline when demonstrating the pace and rhythm of the horses movements and the correctness of a persons posture. When she was young she found a trampoline at home and realized what a great instrument it is in order to work on tempo, rhythm and balance. Here are a few videos that demonstrate how Lotta uses the trampoline and how effective it is. And how important it is to follow the rhythm of the horse. Not overdo or underdo it.

When I was riding and we looked at my seat, my right leg was clearly much stiffer on the horse but when I worked for a while on the trampoline it seemed like I was much more balanced. There is still so much to learn and so many things to explore when it comes to becoming better with horses, a better rider and getting to know the horse and human anatomy in general. Enjoy these two clips.

Tältä Tesellon elämä näytti tänään

Tältä rakkaan hevoseni elämä näytti tänään (hmmm.... eihän Tesello oikeastaan ole oma hevoseni), kun päästin hänet laiduntamaan Sulo-tarhakaverin kanssa. Laidun on täynnä voikukkia ja herrasmiehet nauttivat täysin siemauksin. Tesellolla ja Sulolla oli pieni kuokkavieras laitumella: noin 35-vuotias Rufsi-poni, joka on sitä mieltä, että mitkään langat eivät häntä pitele. Jotkut voivat ärsyyntyä tuollaisesta käytöksestä, mutta minä kutsun sitä viisaudeksi.

Tapasin Tesellon ensimmäistä kertaa, kun hän oli nuori ja villi poika. Muistan ajatelleeni, että juuri tuon hevosen kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa. Noin 5 vuotta myöhemmin Tesello tuli minulle miltei vahingossa. Ehkä se mitä toivoo tosiaankin toteutuu.....

Naapurirakkautta

Olen usein miettinyt miten onnellisessa asemassa olemme Ellan kanssa, kun meillä on niin lämmin ja läheinen suhde naapureihin. Teemme paljon asioita yhdessä, lapset käyvät samaa "dagista" ja etenkin kesäillat venyvät välillä aamutunteihin.

Tänään naapurirakkaus oli mielestäni parhaimmillaan. Hankimme yhdessä trampoliinin lapsille ja niin se myös rakennettiin yhdessä. Mitä tekisinkään ilman ihania naapureitani? Taidan joku ilta hiipiä puiden väliin harjoittelemaan hieman itsekin.

Tunnekoulu: katkeruus ja örkkikekkerit

Tänään olemme tehneet örkkejä ihanan tyttäreni kanssa Ellan ensi lauantaina 29.5. vietettäviä nelivuotissyntymäpäiviä varten. Kolme örkkiä saimme valmiiksi ja kymmenen pitäisi vielä tehdä ennen viikonlopun juhlia. Olemme aina viettäneet juhlat ulkona pihalla joten toivotaan, että aurinko paistaisi jälleen tänä vuonna.

Ystäväni Marianne Kiskolan toimittama Kotikokki-lehti tuli kotiin postissa tänään ja siinä oli ihanan iso kuva Ella bellasta. Marianne on myös kirjoittanut mielenkiintoisen kolumnin katkeruudesta Kauneus & Terveys -lehteen.

Örkkikekkereitä varten tarvitset (10 vierasta):

10 ilmapalloa

10 värikästä kynää tai pitkää tikkua

Hiekkaa tai muuta sopivaa täytettä (esim. jauhoja)

Pari värikästä paperia, teippiä ja liimaa

Sakset ja tussin

20 askartelusilmää

Kaikki materiaali löytyy Tiimarista.

CR-clinic 13-16.5

The following blog post is in English because the clinic was held in English and I find it easier to write in English in general so hope you don't mind my occasional English posts. A few weeks ago I attended a Centered Riding clinic organized at Equstom stables in Nurmijärvi. The two day clinic was held by Lotta Söderström and it was a really great experience. On the first day we mostly got to know each other and discussed Centered Riding as a theme in general and rode for one hour. The second day we got into more detail and even if it is quite hard for me to grasp in writing these two days, there are more general thoughts that I would like to mention.

One of the Finnish Centered Riding instructors is correcting a pupils seat with the help of Alexander Technique that includes feel.

I like the ideology of Centered Riding and I think that before we become more acquainted with our own bodies, how our bodies affect the horse and how the horse affects us, we are not able to excel as riders. CR is very detail-oriented and even if it can sometimes feel a bit "slow" for me, it made me realize that I do need to quieten down and listen to my own body more and concentrate on the smaller things in order to ride better as a whole. Like my yoga teacher told me today: "When she started to do yoga she thought that the meditation part in the end was unnecessary and a waste of time. That is when her yogi said to her that you are not ready to do yoga if you are not ready to meditate and the ones that don't enjoy the meditation part are usually the ones that need it the most".

Minkki Peltonen that teaches at Equstom "worked" on my seat on a horse called Heikki the second day and even if you probably can't see much difference in the two pictures below, I could feel a big difference. Lotta was also discussing much about finding the correct tempo in walk, trot and canter and how we should follow the horses movements and how the horse can follow us. Lotta uses a small trampoline in order to demonstrate this.

The before and after shot of my seat. Simple things that one can hardly grasp but can be felt.

Lotta is very aqcuinted not only with a horses physics but also with the human body. She has been studying Alexander Technique and for me it works very well that someone shows me what they mean by touching my body rather than just stating what to do. Maybe the biggest thing that hit my mind after these two days was the fact that in order to become a really good rider one needs to know ones own body better, have a focused and balanced mental state and that in the world of horses and humans we are running so fast. And where are we running? I am definitely going to train myself to be able to instruct as a Centered Riding Instructor some day. I believe that it is one more amazing thing to be added to my own way of thinking and feeling about horses. I believe that there are no absolute truth or right way when it comes to horses but we can learn from many different genres, take what suits you the best and mold it into your own.

Maastoilua ja "baby shower"

Jälleen aurinkoinen ja lämmin päivä takana. Tänään kävimme Tiinan, Eemelin ja Masin kanssa maastoilemassa Inkoossa ja sen jälkeen Pian, Nepsun ja Tesellon kanssa Tampajan lähimaastoissa kävelemässä.

Kaiken tämän ihanuuden jälkeen suuntasin Kauniaisiin valmistelemaan illallista ystävällemme. Annalla on 2-viikkoa vanha poikavauva ja meillä on tapana järjestää "Baby Showerit" hyvän ruoan kera ja tietenkin kaikenmoisten ihanien pakettien ympäröimänä. Baby Showerit on mainio tapa tavata lapsen syntymän jälkeen, viettää laatuaikaa yhdessä ja keskittyä pieneen ihmeeseen. Hauskaa oli kuten aina ja paljon tuli naurettua. Mitä elämä olisikaan ilman ihania ystäviä?

Kuvissa Tesello syö ruohoa, Masi ja Tiina maastossa. Maailman ylpein äiti Anna.

Digitaalinen jalanjälki

Ajattelin kirjoittaa Centered Riding -kurssista, mutta kerron sittenkin hieman Digitaalinen jalanjälki -seminaarista johon osallistuin kollegani Saijan kanssa tänään. Antti Isokangas ja Riku Vassinen ovat kirjoittaneet kirjan nimeltä Digitaalinen jalanjälki. Kirja käsittelee kysymyksiä kuten: onko yrityksesi olemassa jos Google ei löydä sinua? Hyvän sisällön tärkeys, miten erottautua yrityksenä muista yrityksistä ja muita ajankohtaisia aiheita?

Seminaari oli kaikin tavoin kiinnostava ja mielestäni ehdottomasti kiinnostavin osuus oli Taneli Tikan esitys. Hän kertoi muun muassa Muxlim- sivustosta, joka on Espoossa perustettu muslimeille suunnattu Sosiaalinen media, Hug-a-Bear -liikkestä, jossa saa "rakentaa" oman nallensa, nuorille tytöille suunnatusta Stardoll-sivustosta ja ja Prezi-työkalusta, jolla hän kehittää upeat esityksensä seminaareihin ja muihin tilaisuuksiin.

Hmmmmm.... eikö tämän pitänyt olla heppablogi. Joo, mutta kuten seminaarissa tänään kuultiin, niin kun on hyvä tuote, sen ympärille tulee kaikenlaista kerrottavaa sekä viestinnällisestä ja markkinoinnillisesta näkökulmasta. Kalojen uistimia ja muita kalastusvälineitä valmistava Rapala on maininnut heidän tärkeimmäksi asiakkaakseen kalan. Minun tärkein asiakas ja tuote, jonka ympäriltä löydän aina vain lisää viestimistä on hevonen. Ja yksi tavoistani kertoa hevoshurmiostani on juuri tämä digitaalinen osuus.

Aamulla osallistuin ihanan tyttäreni kevätjuhlaan. Lapset esittivät monta kaunista laulua, muun muassa Tomas Ledinin Sommaren är kort

Tanelin blogin löydät täältä ja Rikun kiinnostavia blogeja voit seurata Markkinointi ja Mainonta -lehden nettisivuversiosta. Lisää infoa kirjasta löydät Digitaalinen jalanjälki Facebook -sivustolta.

Hevosen luottamus koskettaa

Tänään kävimme Pian ja Nepsun kanssa kävelemässä maastossa ja sen jälkeen olimme mukana Kaiden puomitunnilla. Tesello oli todella upea ja minulle tuli oikein herkistynyt olo, kun Tesello oli jotenkin niin luottavainen ja rauhallinen tänään. Mitä mahtavin tunne. Mulla on sellainen olo, että voisin hypätä vaikka metrin esteen Tesellon kanssa, sillä luotan siihen niin paljon. Sama olo minulla on ollut Masin kanssa ja se tulee kyllä vain siitä, että hevosen oppii tuntemaan ja luottaa siihen. Ja hevonen luottaa ratsastajaan.

Tapasin tallikaverin, joka on eläinlääkäri ja hän on lopettamassa oman hevosensa perjantaina. Hän oli tyttärensä kanssa tehnyt ison kortin, jonka ne ripustivat hevosen karsinaan ja molemmat itkivät. Vaikeita päätöksiä ja milloin tuollaisia päätöksiä voi tehdä? Toivottavasti ei asia mitä tarvitsee miettiä vielä moneen vuoteen. Tunsin kuitenkin heidän surun ja tuskan. Hevosesta kun voi tulla niin tärkeä osa elämää.

Kuvassa Emil ja minä viime viikonloppuna!

Ratsastuskoulua ja hevostavaroiden kirpputori

Tänään tutustuin Haaik eli Heikki-nimiseen hevoseen Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa. Kuvassa hymyilevät kauniit naiset Salla, Anne ja Sutu ovat ratsastaneet Peikin luona jo vuosia, joten päätimme viettää mukavan kevätillan ratsastusharrastuksen parissa. Oli todella hauska ja leppoisa tunnelma ja Heikki oli mahtava pakkaus. Kevyt, hyvän tuntuinen molemmissa suunnissa ja mukavat askellajit. Hieman väsynyt auringon lämmöstä, mutta seitsemänvuotiaaksi teki todella reippaasti töitä ja oli hirmu rehellinen. Salla meni Ischel, Tini eli Tinttamarilla, Anne Penfold eli Penalla ja Sutu Renegaat eli Reksulla. Hevoset olivat kaikin tavoin todella mukavia ja vastalaukkaharjoitukset sujuivat kaikilta muitta mutkitta. Hevostelussa ihanaa on myös yhdessä olo ja tekeminen yhdessä. Suunnittelimme jo hevosmatkaa Viroon ja uuttaa yhteistuntia ratsastuskoululla. Tunnin jälkeen kävimme vielä ABCssä juttelemassa niitä näitä. Ihana hevostelu-ilta: vähän kuin miniloma kesken viikkoa.

Tallimme omistaja, jossa Masi asustelee, Gun Järnefelt alias Gunssan avaa 29.5. Humbaur-Centeriin hevostavaroiden kirpputorin ja tunnettujen hevostarvikeliikkeiden "Outlet"-myymälän. Humbaur-Centerin kautta on myös mahdollista pesettää likaiset loimet, satulahuovat ja muut likaiset hevostavarat. Stable Buddy hakee liikkeestä likaiset tavarat ja tuo ne puhtaana takaisin. Kannattaa käydä tutustumassa.

Ihana Tesello

Tänään oli helppo herätä töihin upean viikonlopun jälkeen. Olen hieman kaivannut Teselloa, joten odotin kovasti tallille menoa tänään. Mäkäräiset, polttiaiset tai mitkä ihmeen syöpöttelijät, ovat jo löytäneet tiensä tallille, joten Tesello oli iloinen kun pääsi hetkeksi sisään talliin syömään porkkanoita. Jessica oli tänään mukana seuraamassa Nupun tuntia ja otti samalla vähän kuvia meistä. Huomenna menen Peikin ratsastuskouluun Kauniaisiin parin kaverin kanssa ratsastamaan. Kaverini ovat ratsastaneet siellä vuosia ja ovat pyytäneet mukaan irtotunnille ja nyt vihdoinkin ajankohta sopi meille kaikille. Sen jälkeen käymme vielä ulkona syömässä. Öitä!

Keskitetympi istunta ja nuijapäiden etsintää

Parin päivän blogitauko ja nyt on kovasti kerrottavaa. Lotta Söderströmin Centered Riding -kurssi Equstomissa oli kiinnostava ja sain siitä paljon irti. Kirjoitan siitä viikon alussa enemmän, sillä kaiken tiedon sisäistäminen vie oman aikansa. Lauantaina pidin rauhallisemman ratsastustunnin Maasalle ja Eemelille ja sen jälkeen teimme vastalaukka- ja puomiharjoitteluja Johannan ja Blondien kanssa. Tunnin jälkeen Johanna poisti hanskan kädestä ja siinä kimalteli mitä hienoin kihlasormus. Tuli kyllä niin hyvä mieli ja kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Ihanaa seurata muiden onnea. Onneksi olkoon!

Ratsastustuntien jälkeen olemme nauttineet elämästä ja kesän tulosta täysin siemauksin. Eilen kävimme saaristossa tuttavaperheen luona saunomassa ja illallisella ja pääsimme nauttimaan kylmästä merivedestä. Löysimme sammakonpoikasia eli nuijapäitä pienestä lammesta ja se vasta hauskaa oli. Ihailimme niitä tovin ämpärissä ennen kuin päästimme ne takaisin kasvamaan lätäkköön.

Tänään poikkesimme Masin luona ja siivosimme sen jälkeen Stall Lillungsin ylätallin ja ruokimme hevoset. Ella oli upeana apurina mukana ja oli hauska seurata oman lapsen touhua tallilla. Heidi ja Jessica ovat hoitaneet Teselloa loppuviikon ja uusien kenkien jäykkyyden jälkeen kaikki oli mennyt hyvin. Ihanat ystävät - Kiitos avusta! Tallitöiden jälkeen poikkesimme vielä Pikkalan Störsvikissä uimassa. Störsvikin hiekkakuoppauimala oli uusi tuttavuus meille kaikille ja ehdottomasti ranta, jossa aiomme käydä uudestaan. Ahhhhh..... tuota makean, hieman kylmähkön veden virkistävää tunnetta. Nyt katsomaan Louie Psihoyoksen ohjaamaa The Cove - elokuvaa.

Kuvat: Masi ja Pena nauttivat auringosta ja vihreästä ruohosta laitumella. Equstomin perustaja Sanna Siekkinen ja Stall Granåsan pitäjä Annika Schulman seuraavat Centered Riding -kurssia, Ella ja minä etsimme nuijapäitä saaristossa ja Kia, Johanna ja Blondie mietiskelevät mitä sitä keksisi seuraavaksi!

Kaunis kuumuus

Saapuessani tallille tänään Tesello näytti näin tyytyväiseltä. Kävimme maastossa nautiskelemassa ja pyöriskelimme vielä kentällä pikku hetken. Saimme toisen ratsukon seuraa kotimatkalla ja juttelimme niitä näitä. Nainen oli ollut Sveitsissä tallilla töissä ja oli ratsuttanut oreja päivittäin. Hevoset eivät päässeet ulkoilemaan ollenkaan, niitä ratsastettiin noin tunnin päivässä ja hän ihmetteli miten niiden pää kesti. En usko, että niiden pää tai kroppa kestää. Yksi syy miksi hevosilla on niin paljon ongelmia on varmaan se, että niitä pidetään hyvin epäluonnollisissa olosuhteissa. Australiassa hevoset, jotka pääsivät ulos vain noin tunnin päivässä kehittivät stereotyyppistä käyttäytymistä ja niillä oli myös paljon fyysisiä ongelmia. Yhdessä tallissa kaikilla hevosilla oli "kuonokopat", sillä muuten hevoset söivät kaikki oljet karsinasta tekemisen puutteen takia. Yksi lempituntihevosistani kutoi koko ajan ja se oli ikävää katseltavaa. Toivoisin niin, että hevoset saisivat elää luonnonmukaisempaa elämää.


Ratsastuksen jälkeen hain Ellan ystäväni kotoa. Ella skeittasi pihalla ja ohessa on Catharina Hohentalin piirrustus.

Kaunista ja lämmintä iltaa jatkoimme ihanien ystävien kera ulkona pihalla. Kuvassa upeat naisystäväni Cata, Ninnu, Emmi ja Sabbe ja lapset Mattias, Lilia, Ella ja Thomas kiipeilevät puunrungolla.

Centered Riding -klinikkaa odotellessa

Odotan pikkutytön innolla Lotta Söderströmin helatorstaina 13.5. ja perjantaina 14.5. järjestettävää Centered Riding -klinikkaa. Lotta pitää kauan odotetun Centered Riding -klinikan Nurmijärven Equstom-tallilla. Pidän kovasti Equstomista ratsastuskouluna. Ratsastustunnit pidetään aina pienryhmissä ja opettajat ovat osaavia ja todella mukavia. Hevosia on kiva käsitellä ja ratsastaa ja ilmapiiri on rauhallinen, mutta antoisa. Suomen Ratsastajainliitto ry valitsi Sanna Siekkisen perustaman Equstomin "Vuoden ratsastustalliksi" vuonna 2008.

Kahden päivän kurssi sisältää tunnin teoriaa päivittäin sekä tunnin ratsastussession. Kurssi on täynnä innostuneita oppilaita ja tästä olisi sitten tarkoitus jatkaa parin viikon Centered Riding -kurssille ohjaajaksi kouluttautumaan. Tulevana kesänä ei aikataulut anna myöden, mutta toivottavasti ensi kesänä se olisi mahdollista. Tesello kengitettiin tänään, joten huomenna olisi rauhallista maastoilua tiedossa.

Ellalla on korvatulehdus. Yritin kaikin voimin käyttää valkosipulia sukkien sisällä ja konstailla ajatuksen voimalla pois tulehduksen, mutta antibioottikuuriin jouduin kuitenkin lopulta sortumaan. En tiedä onko se suoranaista sortumista, mutta mietin mitä ennen vanhaan oikeasti tehtiin? Sitä tässä ihmettelen ja voin varmaan ihmetellä lopun elämääni.

Sateesta huolimatta kaunis äitien päivä

Äitienpäiväviikonloppu on sateesta huolimatta ollut omalla tavallaan tapahtumarikas. Aloitin tätini kanssa oman "unelmakirjan". Tai tätini ehdotti minulle omaa "drömboken" ja antoi minulle vihkosen ja Jack Canfieldin kirjan Key to Living the Law of Attraction. Uskon unelmakirjoihin ja toivon, että löydän aikaa oman unelmakirjan tekoon.

En tiedä mitä olin miettinyt tai mitä toivonut universumilta, mutta oma law of attraction ei ihan toiminut, kun poliisit pysäyttivät Ellan ja minut maantiellä. Keskellä sateista päivää poliisi päätti sakottaa oikein kunnolla ja konstaapeli Gustafsson ei selvästi ollut parhaimmalla tuulella. Tai vaikka olisi ollut, niin sai kyllä oman tuuleni hieman heittelehtimään.... Nå, siitä suuntasimme sitten Päivölään, Ella jatkoi Inkooseen isäni kyydissä ja mä ratsastin vielä Eemelin ja kävin rapsuttelemassa Masia. Eemil sai ihan ihka oman hiusnauhan otsatukalleen, kuten kuvasta näkyy.

Tänään pidin tunnin Johannalle ja Pialle hulmuharjaisilla hevosilla Blondiella ja Eemelillä. Molemmat ratsastivat todella hyvin ja hevoset käyttäytyivät kuin kuninkaalliset. Otin kuvan ratsukoista ja kuvasin pikku videopätkän Johannan ja Blondien ratsastuksesta. Se oli hieman haastavaa, sillä olinhan pitämässä tuntia.

Degerbyn tuntien jälkeen vuorossa oli vielä maastolenkki Tesellon, Pian ja Nepsun kanssa ja herra itse oli niin rauhallinen, että pystyin kävelemään koko matkan pitkin ohjin. En tiedä onko se vain sitä, että Tesello tottuu asioihin tai rauhallinen Nepsu oli mukana, mutta hyvältä se tuntuu, kun Tesello vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta. Piti ihan välillä nipistää, että voiko tämä olla totta.....

Kuvissa Johanna, Blondie, Pia ja Eemil. Konstaapeli Gustaffsonin poliisiauto, Eemil ja otsatukka, Masi miettii elämänkulkua ja video Johannasta ja Blondiesta.

Huippumalli Nanna Grundfeldt tukee Animalian kampanjaa

Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanja on käynnistynyt. Malli Nanna Grundfeldt toimii kampanjan keulahahmona, mutta mukana tukijalistalla on sata tunnettua suomalaista. Muun muassa muusikkoveljeni Kim Herold ja ystäväni Marianne Kiskola ovat mukana tukemassa tavoitetta turkistarhattomasta Suomesta.

Animalia kirjoittaa myös uusimassa tiedotteessaan elintarvikealan lakosta ja miten se paljastaa tehoeläintuotannon haavoittuvaisuuden. "Poikkeustilanteita varten on rakennettava eläinten kärsimykset estävä järjestelmä," Animalia vaatii. Todella surullista, että niin monet eläimet joutuvat kärsimään.

Tänään olin Tesellon kanssa Iia Wennerstrandin koulutunnilla. Iia on valmentanut minua jo parin vuoden ajan Masilla Inkoossa ja pidän Iian tunneista todella paljon. Tänään me keskityttiin aika moneen asiaan. En oikein osaa kiteyttää mitä kaikkea me tehtiin, mutta Tesello liikkui todella hienosti ja tuntui aivan uskomattoman hyvältä lopputuntia kohden. Se otti aidosti takaosan ja selän töihin ja keveni edestä huomattavasti. Se pysyi hyvässä muodossa ja tasaisena ja siirtymiset sujuivat alkuvaikeuksien jälkeen hienosti. Tesello tuuppaa heittämään takaosaa ulos oikeassa kierroksessa siirtymisissä, joka saattaa johtua siitä, että sillä on kinnerpatti oikeassa takajalassa. Me keskityttiin paljon ulkoapuihin ja omien apujen tarkkuuteen ja oikeaan ajoitukseen. Pidän Iian tyylistä, sillä hän näkee useimmiten korjattavaa hevosen selässä, eikä hevosessa ja useimmiten se toimii mikäli hevonen on terve ja varusteet ynm. ovat kunnossa. Siirtyminen laukasta raviin sai tapahtua kovemmassa tempossa ja siirtyminen laukasta käyntiin hitaammassa. En ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, mutta näissä kahdessa siirtymisessä on ero. Iia sanoi myös, että "kuvittele, että sulla on kuumemittarit kainaloissa". Se oli todella hyvä metafora ja auttoi pitämään kädet paikallaan. Muutenkin sain pari upeata tuntemusta oman istunnan kanssa, joten onnistunut tunti kaiken kaikkiaan.

Nyt saunaan ja hyvän ruoan ääreen. Toivottavasti huomenna ei sada, sillä olen menossa Inkooseen ratsastamaan ulkokentälle ja sunnuntaina minulla on pari ratsastustuntia ulkona.

Kuvat: Animalia ja minä ja Tesello keskiviikon puomitunnilla.

Viikon hevosvinkki: Feel

Viikottaiset hevosvinkkini ovat pikimminkin olleet toisviikkoisia, mutta yritän skarpata tämän suhteen. Tämän viikon hevosvinkki liittyy juuri tuohon Kyran mainitsemaan tunteeseen. Hevosen kanssa työskentely on paljolti asioiden tuntemista. Hevonen ei osaa puhua ihmisen kieltä, joten jos hevonen yrittää kertoa jotain se tekee sen usein tekemisillään. Esim. pukitteleva hevonen saattaa kertoa, että sillä on kipeä selkä tai jos hevonen ei halua ottaa kuolaimia suuhun normaalilla tavalla se haluaa kenties sanoa, että hampaat voisi tarkistaa. Kuulen usein mainittavan, että hevonen on jotain. Hevonen on vaikea, tyhmä tai jotain muuta, kun melkein aina se syy kuitenkin löytyy hevosen käsittelijästä. Muista tämä kun teet asioita hevosesi kanssa ja yritä tuntea mitä hevosesi yrittää kertoa sinulle. Kun opit kuuntelemaan hevostasi ja uskot siihen mitä tunnet, niin yhteistyö voi olla ihanan harmonista ja etenkin sitä mitä ratsastuksen tulisi olla: hauskaa.

Suurin syy siihen, että kirjoitan tästä on myös se, että näen usein ihmisiä, jotka eivät pärjää hevostensa kanssa ja silloin ratsastus ei ole harmonista tai hauskaa. Mikäli kokee epävarmuuden tunnetta tai ei ymmärrä oman hevosen tapaa viestiä, niin kannattaa pyytää apua kokeneemmalta henkilöltä. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa kirjan, joten tässä vain kiteytettynä joitain asioita hevosista ja tuosta niin tärkeästä asiasta nimeltä tunne.

Lapsuuden muistoja Espoon kartanossa

Kuvassa on kaksi tyttöä, jotka istuvat kiven päällä Espoon kartanon alakentän laidalla. Olin mukana kentällä kuvaamassa kollegaani Heidiä, kun hän ratsasti siskonsa Liberty Girl (Lisi)-ponilla ja tämä mahtava kuvahetki esiintyi yhtäkkiä silmieni eteen. Näin ne parhaimmat kuvat kai syntyvät.....

Oli hauskaa käydä Espoon kartanossa. En ole käynyt siellä moneen vuoteen ja se toi lapsuuden muistoja mieleen, sillä Tiina ja minä kävimme siellä ratsastustunneilla parin vuoden ajan nuorina tyttöinä. Matka jatkui sitten vielä Tampajalle Kaiden "puomitunnille". Heidi verytteli Tesellon ennen tuntia ja jos ei pääse hyppäämään, niin mennään ainakin puomeja. Tesello oli "jätte duktig" ja oli melkein unohtunut miten hyvää puomien ylittäminen tekee hevosen fysiikalle. Tesello oli hyvin luottavainen ja kuuliainen kaikin tavoin. Hieman heräsi kyllä hyppyhimo ja adrenaliinin kaipuu, mutta se pitää nyt vain taltuttaa.

Ylemmässä kuvassa Heidi ratsastaa Liberty Girl (Lisi) -ponilla ja alakuvassa Tesellolla Tampajan ulkokentällä.

"Hyvä fiilis ratsastuksessa on aistielämys kuten maku, haju, näkö tai kuulo."

Kertoo Kyra Kyrklund "Kyran kulmassa" uusimmassa Hippos-lehdessä. Kyra puhuu siitä, miten tunne pitää kokea ennen kuin sen tunnistaa ja, että tästä syystä paras valmentaja on hyvä opetushevonen. "Hevonen, jonka kanssa ratsastaja oppii tuntemaan mikä on se oikea fiilis. Oikeasta tunteesta kun voi lukea kirjoista, mutta jos ei ole koskaan maistanut vaikkapa mansikkahilloa, ei sen maku avaudu kuvailun avulla."

Mielestäni erittäin hyvä ajatus kolumnissa on se, että vaikka ratsastaja voi antaa teknisesti oikeat avut, se, että pystyy tekemään sen oikealla tunteella, vaatii, että ratsastaja tunnistaa oikean tunteen. Uskon itse siihen, että kuten monissa muissakin asioissa elämässä, niin joidenkin ihmisten on helpompi tuntea joitakin asioita ja ehkä hevosten liikkeen tunteminen tai hevosen luonteenpiirteiden lukeminen luonnistuu yhdeltä ihmiseltä helpommin kuin toiselta. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että joka ikinen meistä pystyy kehittämään tuota tunnetta, mutta se vaatii kokeneempien kuuntelemista, valmentautumista, omien heikkouksien tunnistamista, monien vuosien hevoskokemusta ja etenkin hevosten kanssa oleskelua. Niiden kuuntelua.....

Kyra kirjoittaa näin: "On tärkeää, että valmentajat ratsastavat itse ja voivat mennä hevosen selkään löytämään fiiliksen, jotta ratsastaja voi saada siitä kiinni. Tunne on punainen lanka kaikessa tekemisessä. Maku on jokaisella erilainen, niin on myös tunne hevosen selässä. Osa haluaa enemmän tuntumaa, osa vähemmän. Jotkut haluavat vähemmän pohjetta, toiset enemmän. Kun oikea tunne löytyy, syntyy ihanteellinen suoritus." Valmentajani Australiassa Prue Barret ratsasti aina kaikilla hevosilla ennen kuin oppilas itse hyppäsi selkään. Alussa se tuntui hieman hassulta, mutta kun hyppäsi selkään ja tunsi miltä hevonen voi tuntua, kun se on oikein ratsastettu heti alusta, niin se edesauttoi juuri tuon oikean tunteen löytymistä ja oli todella hyvä apu hyvään ratsastusuoritukseen.

Tänään kävimme maneesissa nautiskelemassa. Laukkasimme paljon long-and-low -muodossa, sillä Tesello on tehnyt hyvin töitä viime päivinä ja ajattelin, että oikein hyvä venyttelysessio tekisi tänään hyvää. Menimme sitten vielä kävelylenkille ja mutustelemaan heinänkorsia metsään ja kuka sanoi, että sädeluuontumaiselle hevoselle hyppääminen ei ole hyväksi. Minä riimunnarun jatkeena, Tesello päätti ylittää pari kohtaa metsässä oikein jättiloikilla. Yritin kertoa herralle, että hyppääminen metsässä ei ole järkevää, mutta hauskaa oli joka tapauksessa.

Vapun juhlintaa ja Nupun valmennuksia

Viime perjantaina kävin Tesellon kanssa Nupun tunnilla ja sen jälkeen Inkoossa Eemelin kanssa maastossa. Poikkesin myös halaamassa Masia ja Penaa ja siinä on kyllä kaksi rauhallista ja hyvinvoivaa poikaa. Tänään olin jälleen Nupun tunnilla ja Tesello oli oikein hyvä. Käyttäytyi todella herrasmaisesti ulkona kentällä ja oli muutenkin hyväntuulinen. Tuli hyvä mieli ja oli ihanaa olla ulkona koko ilta etenkin kun sää oli niin kaunis.

Vappu sujui mukavasti Ellan, perheen ja ystävien kanssa. Vappuaattona olimme illallisella Loft-nimisessä ravintolassa ja lauantaina brunssailimme Palace-ravintolassa. Siinä välissä kävimme ystävien luona ja nautimme hyvästä ruoasta. Täytyy kuitenkin sanoa, että omalta osaltani vappu on hieman sellaista pakkojuhlimista enkä nauti ihmismäärästä ja vapusta ylipäänsä kovinkaan paljon.

Asiasta viidenteen: eilen katsoin luontodokumenttia ja totesin, että maailman ehkä söpöin eläin on Capybara. Capybara on kuin jättiläismajava ja vain niin uskomattoman ihana. Ohessa on myös linkki kiinnostavaan hevostutkimukseen , jossa tutkittiin miten työnteko vaikuttaa hevosen stressitasoon ja saattaa kehittää stereotyyppistä käyttäytymistä hevosissa. Ohessa myös linkki ystäväni Mariannen ruokablogiin, jossa on kuvia ja kirjoitusta Ella Bellasta. Tänään ostin myös Tesellolle uuden satulahuovan entisestä Pro Horse, nykyisestä Hevosmeri hevostarvikeliikkestä. Sinne on aina mukava mennä, kun omistaja on tuttuni ja palvelu on mitä ystävällisintä.

Ensimmäisessa kuvassa olemme lähdössä ystäväni kanssa vapunviettoon ja toisessa kuvassa Ella ja minä leikimme vappupäivänä ystäväni kotona.