"Hyvä fiilis ratsastuksessa on aistielämys kuten maku, haju, näkö tai kuulo."

Kertoo Kyra Kyrklund "Kyran kulmassa" uusimmassa Hippos-lehdessä. Kyra puhuu siitä, miten tunne pitää kokea ennen kuin sen tunnistaa ja, että tästä syystä paras valmentaja on hyvä opetushevonen. "Hevonen, jonka kanssa ratsastaja oppii tuntemaan mikä on se oikea fiilis. Oikeasta tunteesta kun voi lukea kirjoista, mutta jos ei ole koskaan maistanut vaikkapa mansikkahilloa, ei sen maku avaudu kuvailun avulla."

Mielestäni erittäin hyvä ajatus kolumnissa on se, että vaikka ratsastaja voi antaa teknisesti oikeat avut, se, että pystyy tekemään sen oikealla tunteella, vaatii, että ratsastaja tunnistaa oikean tunteen. Uskon itse siihen, että kuten monissa muissakin asioissa elämässä, niin joidenkin ihmisten on helpompi tuntea joitakin asioita ja ehkä hevosten liikkeen tunteminen tai hevosen luonteenpiirteiden lukeminen luonnistuu yhdeltä ihmiseltä helpommin kuin toiselta. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että joka ikinen meistä pystyy kehittämään tuota tunnetta, mutta se vaatii kokeneempien kuuntelemista, valmentautumista, omien heikkouksien tunnistamista, monien vuosien hevoskokemusta ja etenkin hevosten kanssa oleskelua. Niiden kuuntelua.....

Kyra kirjoittaa näin: "On tärkeää, että valmentajat ratsastavat itse ja voivat mennä hevosen selkään löytämään fiiliksen, jotta ratsastaja voi saada siitä kiinni. Tunne on punainen lanka kaikessa tekemisessä. Maku on jokaisella erilainen, niin on myös tunne hevosen selässä. Osa haluaa enemmän tuntumaa, osa vähemmän. Jotkut haluavat vähemmän pohjetta, toiset enemmän. Kun oikea tunne löytyy, syntyy ihanteellinen suoritus." Valmentajani Australiassa Prue Barret ratsasti aina kaikilla hevosilla ennen kuin oppilas itse hyppäsi selkään. Alussa se tuntui hieman hassulta, mutta kun hyppäsi selkään ja tunsi miltä hevonen voi tuntua, kun se on oikein ratsastettu heti alusta, niin se edesauttoi juuri tuon oikean tunteen löytymistä ja oli todella hyvä apu hyvään ratsastusuoritukseen.

Tänään kävimme maneesissa nautiskelemassa. Laukkasimme paljon long-and-low -muodossa, sillä Tesello on tehnyt hyvin töitä viime päivinä ja ajattelin, että oikein hyvä venyttelysessio tekisi tänään hyvää. Menimme sitten vielä kävelylenkille ja mutustelemaan heinänkorsia metsään ja kuka sanoi, että sädeluuontumaiselle hevoselle hyppääminen ei ole hyväksi. Minä riimunnarun jatkeena, Tesello päätti ylittää pari kohtaa metsässä oikein jättiloikilla. Yritin kertoa herralle, että hyppääminen metsässä ei ole järkevää, mutta hauskaa oli joka tapauksessa.