Mamma, nu för vi Thor och simma

"Äiti, nyt viedään Thor uimaan", totesi rakas tyttäreni aamutuimaan maanantaina. "Nå, en ole ihan varma. Ei Thor kuitenkaan ui."

Ja niin me sitten lähdettiin yhdessä, äiti ja tytär hakemaan hevonen mukaan uimaan tallilta.

Tallille ajaessa Nina lähetti viestin, että Thorilta on tippunut kenkä. Onneksi kenkä oli tippunut ei niin kuluneesta etujalasta eikä meitä kyseisenä päivänä lannistanut mikään. Soitto iki-ihanalle Kennylle ja kenkää etsimään laitumelta. Ella löysi kuin ihmeen kaupalla kengän, joten kun odottelimme Kennyä haimme trailerin ja olimme lähtövalmiina.

Maailman paras apuri

Hieman mietitytti lastaus, mutta kyseisenä päivänä oli jo herätessä niin hyvä tunne, että jotenkin tuntui vain hyvältä ja luonnolliselta lastata Thor Ellan kanssa. Thor käveli suoraan sisälle molemmilla matkoilla ja Ellasta oli kovasti apua, kun kävin laittamassa takapuomin kiinni. Kotimatkalla piti melkein pysähtyä katsomaan, että kaikki on hyvin. Niin kiltisti Thor käyttäytyi koko matkan.

Rannalle saavuttuamme Ella lähti ensin uimaan ja huuteli Thoria mukaan veteen. Ja siinä me sitten mentiin täyttä vauhtia syvemmälle ja Thor suoranaisesti puhkui innosta. Thor ei todellakaan miettinyt veteen menoa hetkeäkään ja tuntui siltä, että tätä Thor on tehnyt aina. Oli jotenkin maaginen olo uida Ellan ja Thorin kanssa enkä tule unohtamaan tuota hetkeä ikinä. Hevosen lihakset kun liikkuvat vedessä. Mikä upea näky. Yksi elämäni parhaimmista ja muistorikkaimmista päivistä. 

Nuo puumat (veneet) syövät mut kohta.

Setäni saapui rannalle ja otti kuvia. Koska en ollut laskenut sen mukaan, että Thor ui juoksentelin pikkareissa vedessä, joten joistain kuvista olen poistanut osan kuvasta.