Kia Herold: Käsien tie on eteenpäin

Tarja "Tippa" Teräväisen kahden päivän valmennuksen jälkeen olo oli hieman kuin pikkutytöllä ratsastusleirillä. Ihania aurinkoisia päiviä hauskojen ja innostavien ihmisten parissa. Ratsastelua, grillausta, hevosten siirtelyä paikasta a paikkaan b, valmentautumista, iloa ja naurua. Kyllä se niin on, että vaikka ratsastaminen ja valmentautuminen olisi kuinka hauskaa vain hevosen seurassa, niin kyllä se jaettu ilo on seitsenkertainen ilo.

Ajelimme Päivin, Lissun ja Thorin kanssa molempina päivinä Inkoosta Siuntioon pienempiä kyläteitä pitkin ilman kiireen häivää ja saavuimme paikan päälle hyvissä ajoin seuraamaan muiden tunteja ja syömään lounasta. Saimme pari ihanaa tarhaa käyttöömme. Suurissa tarhoissa oli hiekkaa, ruohoa ja iso katos, jossa hevoset pystyivät lepäämään huonon sään yllättäessä. Tarhoja ja kenttiä kiersivät kauniit punaiset aidat ja itse talli oli tilava ja ilmava. Suuri kenttä sijaitsi keskellä tallinpihaa.

Upeat tarhat

Hevoset saivat tarhailla vierekkäin

Olen aina aikaisemmin ratsastanut Thorilla uusissa paikoissa maneesissa, joten mietin hieman miten meillä sujuu ulkokentällä, mutta päätin että tämä jos mikä oli hyvä paikka harjoitella ja aikahan se on totutella ratsastamaan paikassa kun paikassa nyt kun yhteinen luottamuksemme on kasvanut.

Myös punaiseksi aidattu pyöröaitaus löytyi tallin vierestä

Ilmava ja avara talli

Tykkäsin kovasti vesikarsinasta ja tilavuudesta.

Päätin, että viikonlopun valmennus uudessa paikassa olisi oiva tapa harjoitella lastaamista, kuljetusta ja treenaamista ulkokentällä Thorin kanssa. Ensimmäisenä päivänä Thor oli vielä alussa hieman hermostunut ja juoksenteli tarhassa Lissun perässä. Alkuhölkän jälkeen Thor kuitenkin rauhoittui ja käyttytyi todella hyvin. Pientä lastausvastustusta oli ensimmäisenä päivänä, mutta tokana päivänä Thor käveli upeasti vaunuun ja ulos ja käyttytyi erityisen mallikkaasti. Saimme myös tällä kertaa videon trailerissa toimimaan ja pystyimme seuraamaan hevosia matkojen ajan autosta käsin. Todella kätsää.

Päivin ja Lissun valmennuksen jälkeen oli meidän vuoro ja ensimmäinen asia, johon Tippa puuttui oli istuntani. Tippa halusi enemmän syvyttää istuntaan ja huomasi heti, että ratsastin liian vähän kropalla ja liikaa käsillä. Sitä lähdimme sitten korjaamaan ja sain kun sainkin miettiä käsillä eteenpäin molempien päivien ajan. Käsillä vatvominen tai taaksepäin vetäminen ei ollut vaihtoehto. Ainoa tie käsillä oli eteenpäin kuitenkin niin, että hyvä linjaus säilyi ja istuin kunnolla alas satulaan enkä lähtenyt keventämään istuntaa heti vaikean paikan tullen. Tippa huomautti pari kertaa, kun Thor jännittyi että nousin satulasta ylös sen sijaan, että istuisin vahvemmin alas, kun Thor nimenomaan haluaa saada painetta pois selästä.

Aivan ihana kenttä keskellä tallinpihaa

Tippa halusi Thorin koko ylälinjan pidemmäksi ja rennommaksi ja myös pidemmän kaulan. Thor kun jää helposti hieman "wc-ankka" -muotoon, niin nyt haettiin rentouden kautta "swingaavaa selkää", jonka jälkeen vasta tulee kokoaminen.

Vaikka Thor on huomattavasti pidempi ylälinjasta kuin aikaisemmin teki todella hyvää jumpata Thoria kunnolla läpi ja jo lyhyen veryttelyn jälkeen Thor liikkui rennommin kuin alkutunnista.

Koska olin itse hieman hermostunut uudesta tilanteesta uudessa paikassa ja ulkokentällä (tiedän myös millä nopeudella Thor tekee hullunkurisia asioita), Tippa keskittyi paljon siihen, että antaisin Thorille myöden ja antaisin Thorin liikkua koko rungosta läpi. Tippa pyysi minua asettamaan Thoria niskasta sisäänpäin ja sitä sain käyttää hyväkseni heti kun Thor katseli asioita kentän laidalla.

Tippa oli täpäkkä valmentaja ja jaksoi huomautella siitä, että käsien tulee vain liikkua eteenpäin ja minun on pakko uskaltaa ratsastaa Thorilla kunnolla. Tippa sanoi myös, että Thor ei enää tästä lähtien saa katsoa sinne sun tänne, kun mieli tekee vaan aina kun tulee sellainen tilanne tulisi minun ratsastaa eteenpäin ja asettaa hieman sisälle.

Kun hevosia ratsastettiin rennoksi piti koko ajan myödätä ulko-ohjalla ja välillä molemmilla ohjilla. Tärkeätä oli, että hevonen löytää oman tasapainon eikä roiku ratsastajan kädellä missään vaiheessa.

Olin erityisen tyytyväinen siihen, että sain Thorin todellakin läpiratsastettua ja tuntui siltä, että Thorille tuli luottavainen olo, kun kerrankin olin hieman täpäkämpi ratsastajana. En millään tavalla ikävällä tavalla täpäkkä, mutta ehkä hieman "auktoritäärisempi" eikä Thorin tarvinnut miettiä niin kovasti mitä tuo tyyppi tuolla selässä nyt oikein minusta haluaa.

Masin kanssa minulla oli aina Tiina, joka oli se täpäkämpi osapuoli ja kompensoimme toisiamme todella hyvin. Joudun kuitenkin Thorin kanssa tekemään töitä sen eteen, että en ole liian lepsu. Ei niin, että uskoisin että pitää olla jotenkin yliankara tai täytyy osoittaa että on pomo, mutta uskon siihen, että hevosilla kuten myös lapsilla on turvallisempi olo kun ei itse mieti ja katsele minne on suuntaamassa seuraavaksi. Tippa sanoi, että se ei todellakaan auta tilannetta, että minä katson jo ongelmakohdat ennen Thoria ja sitten me molemmat tuijotetaan asiaa joka ei oikeasti ole mikään ongelma. Pyrin siis ratsastajana siihen, että Thor osaisi luottaa ja uskoisi minuun ja nykyään yritän suunnata katseeni vahvasti eteenpäin (kokeilkaa muuten joskus ihan kävellessä missä teidän katseenne on. Olen ainakin itse huomannut, että katson helposti alaspäin ja jään hieman huonoryhtiseksi sen sijaan, että kantaisin itseäni ylpeänä ja ryhdikkäänä).

Kahden päivän ajan Tippa teki mielestäni siinä upean työn, että pääsin jälleen vahvistamaan luottamusta välillämme ja vaikka tilanne oli meille uusi ja hieman haastava saimme yhdessä homman maaliin ja pääsimme todellakin nauttimaan ratsastuksesta.

Luin myös tämän lapsiin liittyvän artikkelin Tipan valmennuksen jälkeen: 5 Reasons Modern-Day Parenting Is in Crisis, According to a British Nanny ja kyllä osui ja upposi. Mielestäni todella hyviä ajatuksia Emma Jenneriltä.

Upeat laitumet löytyivät myös tallin vierestä

Olimme tyytyväisiä viikonlopun antiin ja treenaaminen poissa kotoa oli jälleen todella hyvää harjoittelua meille kaikille. Oli mukava huomata, että Thor oli tokana päivänä kuin kynttilä eikä keksinyt mitään tyhmyyksiä vaikka Lissu välillä katosi näkyvistä. Thor käveli myös suoraan perässäni traileriin ja seisoi nätisti Lissu-kaverin kanssa koko matkan kotiin (viimeksi Thor poukkoili koko matkan Brobysta kotiin ja se ei todellakaan ole mukavaa, kun hevonen ei käyttäydy trailerissa).

Tippa on tulossa Suomeen jälleen elokuussa, joten tuolloin lastataan jälleen hevoset traileriin ja käydään valmentautumassa Siuntiossa (ensi kerralla laitan kuitenkin punaiset housut, niin maastoudun pihan väreihin:). Lokakuussa ja marraskuussa olisi vuorossa Marin valmennukset, joten ratsastuksen osalta on aivan ihana syksy luvassa.

Pidin Tipan tyylistä valmentaa. Juuri sopiva sekoitus täpäkkyyttä ja rentoutta. Pääsin oikein kunnolla rentouttamaan ja notkistamaan Thoria ja sain paljon hyviä neuvoja omaan ratsastukseen. Kuten Cecilia Löfgren kirjoittaa kirjassa Den inre ryttaren uusien asioiden oppiminen vaatii kuitenkin aikaa ja ratsukon täytyy päästä kokeilemaan ja analysoimaan uusia asioita myös arjessa. Koska olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen omien valmentajien kanssa yritän ottaa Tipan valmennuksesta parhaimmat palat ja yhdistää niistä meille sopivat osat meidän omaan palapeliin.

"Vi vill ofta tro att vi kan ta in och tillgodogöra oss alla instruktioner som tränare och instruktörer ger oss. Och visst tar vi till oss väldigt mycket, både medvetet och omedvetet, men vår hjärna kan bli stressad av all information, och mycket av kunskapen lär vi oss ytligt eller bara intellektuellt och inte praktiskt. Vi behöver tid att få pröva kunskapen, att reflektera över den, analysera och sortera den. Så småningom tar vi till oss vissa utvalda delar och integrerar dem med oss själva."

Tippa halusi myös hieman reippaamman tahdin koko tunnin ajaksi kuin missä olemme viime aikoina totutelleet ratsastamaan Thorin kanssa. Juttelimme ja pohdimme Päivin kanssa kotimatkalla tahdin merkitystä ja mikä on meidän hevosille sopiva tahti, vauhti jne. Koska Jilla oli selvästi lukenut ajatuksemme ja myös pohtinut samankaltaisia asioita kopioin suoran lainauksen Jillan blogista tänne ja linkin kirjoitukseen Monta polkua:

"Helposti ajatellaan, että hitaammassa tahdissa ratsastettu hevonen olisi hidas ratsastajan avuille, erityisesti eteenpäin ajaville, mutta asia ei ole niin. Omassa treenissä hitaammat pätkät ovat ehdottomasti parasta ratsun herkistämistä, jonka avulla saan Torstenin pohkeen eteen ilman jatkuvaa pohkeilla rummutusta. Lihaksiston kannalta, kun hevonen joutuu astumaan jokaisen askeleen oikealla liikeradalla ilman vauhdin mahdollisesti tarjoamaa fuskaamista, syntyy toistojen kautta itsensä oikein kantava, pohkeen edessä oleva hevonen. Ilman takapään aktiivisuutta, ei hevonen voi keventyä ja nousta edestä, ilman lapojen kontrollia, sinulla ei ole suoraa hevosta. Ja vasta suora hevonen voi asettua ja taipua rehellisesti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Koska kukaan meistä ei tee salilla (allekirjoittanut ei tee siellä mitään) pelkästään lihasharjoittelua suurimmilla vastuksilla, ei se ole myöskään ratsastuksessakaan tarkoitus. Torsten saa aina jumpata sekä ennen että lihastreenin jälkeen vaihtelevassa muodossa sekä tempossa."

Kun Tippa kyseli meidän tavoittesta ratsastuksen osalta totesin vain, että meidän tavoite on kehittyä ratsukkona. Haluan kehittää Thoria lisää ja haluan itse kehittyä ratsastajana. Rakastan valmentautumista ja olen onnellinen, kun minulla on vihdoinkin oma hevonen jonka kanssa voin ajaa viikonlopuksi Siuntioon valmentautumaan. Se on vain niin super super ihanaa ja olen niin kiitollinen. Nautin täysin siemauksin jokaisesta hetkestä.

Tippa auttoi ratsastajia ja hevosia paljon maastakäsin ja pystyimme paremmin hahmottamaan ongelmakohdat tällä tavalla.