Thursday, May 28, 2015

Ansaittu hevonen ja itku

Ruuhkavuosiratsastaja kirjoittaa FB-sivullaan miten hän näin kesän tullessa olisi vihdoinkin ansainnut hevosen, mutta sitä ei ole tullut. 

Muistan aina sen illan (tai ainakin veljeni muistuttaa minua siitä), kun vietimme valmistujaisiani ja kotiinmuttoa Australiasta ravintolassa perheen kesken. Jotenkin olin saanut pieneen päähäni, että vanhempani olisivat vihdoinkin ymmärtäneet rakkauteni hevosiin ja olisivat hankkineet hevosen. 

Muistan sen onnen tunteen. Sen fiiliksen, että kaikki on mahdollista. Sain kirjekuoren ja pienen paketin. Ajattelin, että tässä se tulee. Nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen saan vihdoinkin oman hevosen.

Kirjekuoressa oli kaunis kortti ja pienessä paketissa hieno koru. En nähnyt korua kyynelehtivien silmieni läpi. Itkin vuolaasti. Unelmani murskaantui siihen kohtaan. 

Veljeni ja vanhempani ovat monta kertaa nauraneet asialle. Se yksi kerta kun Kia itki sen takia, että hän luuli saavansa oman hevosen.

 Onhan se hassua, mutta kukaan joka ei ole haaveillut pienestä tytöstä asti omasta hevosesta ei voi ymmärtää miltä minusta juuri sillä hetkellä tuntui. 

3 comments:

  1. Uijui, näissä mennään kyllä aina herkillä. Kiitos tästä tekstistä.

    Kun aikuisiällä kerroin perheenjäsenilleni ostaneeni pitkäaikaisen vuokrahevoseni Tintin, minulle sanottiin suoraan, että sehän on hullua, siihen menee rahaa ja aikaa. Olin silloinkin tosi loukkaantunut. Onneksi pystyin sanomaan, että omatpa on rahani ja että penniäkään en tule keneltäkään pyytämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä sain kuulla ihan samaa. Hulluksi ei sanottu mutta kyllä oli lähipiirillä sulattamista... Miten kukaan voikaan ymmärtää, miksi joku haluaa jotain mikä vie kaiken rahan ja ajan, kun ei tajua, että se on elämän tärkein asia, unelma, johon haluaa käyttää kaiken ajan ja rahan..

      Delete
  2. Itse muistan aina, kun ratsastustallilla lempihevoseni, se jonka kanssa kaikki natsasi mutta jota muut inhosivat, meni myyntiin. Vanhempani lupasivat, että syksyllä ostetaan se minulle (oli kevät). Sanoin tästä tietysti ratsastuksenopettajalleni joka sanoi odottavansa että me pystymme ostamaan hevosen, mutta myynnin kiire meni lopulta edelle ja hevonen myytiin eteenpäin ennenkuin ehdin sen ostaa.. Kyllä silloin tuli itkut itkettyä, kun sen tamman menetin..

    ReplyDelete