Maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme Tiinan kanssa maastolenkille kauniissa syyssäässä Masin ja Penan kanssa. Kesti vähän aikaa saada hevoset innostumaan, sillä kuten kuvasta näkyy herrasmiehet nauttivat auringosta melko unisina tarhassa. Jossain vaiheessa Tiina totesi yhtäkkiä puheeni pulputessa, että "kuuntele Kia tätä hetkeä. Vain luonnon ääni ja hevosten kavioiden kopse parhaimman ystävän seurassa." Kiitos Tiina ystävyydestäsi. Olet minulle ja Ellalle niin rakas.
Maaston jälkeen naukkasimme vielä Tiinan tuomia leipiä ja joimme kahvia Gunssanin kanssa tallilla. Sen jälkeen suuntasin viereiselle tallille tunteja pitämään ja sain nauttia Johannan suloisen kummitytön Malinin seurasta koko tunnin ajan. Johannan istunta oli parantunut viime kerrasta ja huomasi, että Johanna oli selvästi työstänyt omaa istuntaa. Ossi taas yllätti minut täysin, sillä aloittelija-Ossi meni jo kevyttä ravia muina miehinä ympäri kenttää ja tuntui välillä, että Eemil totteli Ossia paremmin kuin minua. Mitäs tässä nyt enää opetan? Kai hyvä opettaja on sellainen, joka opettaa oppilaansa ratsastamaan niin hyvin, että oikeastaan minua ei enää tarvita. Nå ehkä kuitenkin aina välillä.....
Pääsen hevosten kavioiden vuolukurssille lokakuussa ja olen asiasta todella innostunut.
No comments:
Post a Comment