Rakas hevoseni Tesello:
Tulemme aina olemaan yhdessä eikä kukaan voi meitä erottaa, mutta jos olisi vielä se pieni hetki jolloin voisin sinut takaisin ottaa. Ei sanoja kaipaukselle löydy, ei tunteita vääryydelle ja surun tunteelle. Mutta ikuisesti sydämessäni elät ja sielumme yhdessä taivaltavat. Taivaassa nyt katse tuo, uljasta hevosta ihailee nuo. Katso vain miten hän laukkaa. Upea ystäväni kaipaan Sinua!
1 Syyskuuta 2010 Tesello nukahti pois Viikin eläinsairaalassa omistajan ja minun yhteisestä päätöksestä. Päivää aikaisemmin Tesellon vasen etujalka kuvattiin Vermossa ja vaihtoehtona olisi ollut kortisonipiikit tai elämä kipulääkkeillä. Tesellon oli vaikea kävellä ja vasemman etujalan sädeluumurtuma (pieni lohjennut pala) aiheutti rakkaalle hevoselleni paljon kipua. Tesello sai viimeisen vuoden aikana nauttia elämästä parhaimmalla tavalla ja viimeisenä päivänä hain Tesellon suoraan ystävien luota laitumelta. Kyseessä oli elämäni vaikein päätös enkä edelleenkään tiedä oliko se juuri se oikea.
Tesellon ja minun yhteistä taivalta voitte seurata blogin alkuajoilta lähtien.
No comments:
Post a Comment