Ihanaa naistenpäivää

Olipa mukavaa tulla tänään töihin, kun kaikkia työpaikan ihania naisia odotti kukka työpöydällä. Kukka löysi kuin löysikin oman paikkansa tyhjästä Karhu-pullosta ja näytti oikein kukoistavan.

Ihanaa naistenpäivää kaikille teille ystäväni ja rakkaat lukijat. Me vietetään Ellan kanssa mukavaa tyttöjen iltaa kotosalla tänään.

10 000 tuntia

Paluumatkalla Hollannista löysin kirjailija Malcolm Gladwellin Blink ja Outliers-kirjat lentokentältä. Eilen sain vihdoinkin Outliersin kannen avattua ja uppouduin kirjaan täysin. Kyra Kyrklund puhui luennollaan Gladwellin "10 000 tunnin säännöstä" ja mielestäni Gladwell kuvaa hyvin kirjassaan miksi ihmisen täytyy harjoitella tuhansia tunteja ollakseen todella hyvä jossakin.

Tosiasia kun näyttää olevan, että vaikka ihminen olisi kuinka lahjakas, niin mikään ei korvaa kovaa työtä ja esimerkiksi hevosiin käytettyä aikaa. Itse en ole kovinkaan kilpailuhenkinen ja saan suurimmat onnistumisen tunteet, kun hevonen liikkuu hyvin, sen lihaksisto kehittyy, se muuttuu rauhallisemmaksi tai muuten vain hyväntuulisemmaksi. Rakastan pitkiä maastolenkkejä ja yhteiseloa hevosten kanssa. Ymmärsin kuitenkin miten paljon opittavaa minulla vielä on ja kuinka paljon enemmän tiedän varmaan jo vuoden päästä. Aina kun sitä tosiaan ajattelee tietävänsä jotain, niin huomaa olevansa vasta matkan alkutaipaleella.

Vaikka en oman elämäni aikana ehkä koe 10 000 tuntia hevosen selässä, niin olen kiitollinen jokaisesta tunnista hevosten seurassa. Se on niin antoisaa ja tuntuu, että joskus jo pelkkä hevosen tuoksu saa mielen rauhoittumaan.

Italian hiihtoreissu oli juuri kuten olin toivonut. Rentouttava ja hauska, sain puhua italiaa ja viettää laatuaikaa rakkaitteni kanssa. Sitä kun ei koskaan ole liikaa. Tänään pääsin vielä Mian tunnille Klöntin kanssa ja kävimme vielä tunnin jälkeen kävelemässä pellolla Granden ja Johannan seurassa. Sen jälkeen kävimme vielä Tiinan kanssa hiihtämässä. Tiina kävi tänään juoksuttamassa Masin ja tallin ylälaitumelle on lanattu upea kenttä.

Paikka auringossa Val Gardenassa

Ella ja serkkuni tytär Amelie ovat olleet hiihtokoulussa koko viikon. Tänään vein tytöt hiihtämään ja jäin kahville ystävieni Peterin ja Peterin kanssa. Oli hauska nähdä poikia ja jutella niitä näitä, kun nykyään tuntuu, että on suurimman osan ajasta menossa jostain jonnekin.

Huomenna alkaa kuitenkin kiireetön viikko, kun lähdemme perheeni ja Ellan kanssa alpeille Val Gardeenaan Dolomiiteille laskettelemaan. Alppi-ilma, kiireettömyys, luonnon kauneus, hyvä ruoka, makoisa viini, hyvät kirjat ja perheen kanssa oleminen..... Mikä sen parempaa.

Löysin sattumalta kolleegani kautta kivan Paikka auringossa -blogin aamulla. Kiinnitin huomiota kauniiseen ulkoasuun ja upeisiin kuviin. Voisikohan se olla niin, että blogitkaan eivät aina tule elämään sattumalta. Vähän kuten kirjat.

Har du känsla för hästar?

Olin tänään ensimmäistä kertaa Klöntin kanssa Mian tunnilla silmäleikkauksen jälkeen ja Klöntti tuntui erinomaiselta. Klöntin ruokintaa on muutettu kaurapainoitteisemmasta mysliin ja uskon, että se vaikuttaa positiivisesti Klönttiin. Klöntin liike tuntui kaikin tavoin paremmalta kuin ennen leikkausta ja Klöntti on rauhallisemman oloinen. Olen melko vakuuttunut, että Klöntillä on ollut aika kovat kivut ja silmän ongelmat ovat vaikuttaneet koko kehoon ja Klöntin mielialaan. Eli positiivisella mielellä ensimmäisen tunnin jälkeen ja on se Klöntti vain niin mainio kaveri. Jos Klöntti olisi mies sitä voisi varmaan puhua jo ihastuksesta....

Ohessa video ruotsalaisen pelifirma ATG:n uusimman mainosfilmin kuvauksista Espanjassa. Kauniita kohtauksia.

Sen voi tehdä monella tavalla

Katsoin eilen videota, jossa Eamon Hickey kouluttaa nuorta kolmevuotiasta Catania tammaa. Kouluttaminen sujui todella rauhallisesti ja oli ilo katsoa tapaa, jolla Eamon käsitteli hevosta.

Nuorena tyttönä sain olla mukana maalla, kun suomenhevostamma Heila (Pelin-Heila) oli juuri synnyttänyt varsan, joka nimettiin Vinskin-Ilonaksi. Vietimme Ilonan kanssa päivät ja yöt yhdessä. Kävelimme teitä pitkin ja mietimme elämää. Ilona oli melkein aina vapaana ja juoksenteli onnellisena emän tai minun rinnalla.

Sydämeni särkyi, kun Ilonan omistaja möi hevoset eteenpäin ja olin maailman onnellisin, kun sain mennä käymään Ilonan luona uudessa tallipaikassa. Ilonaa ei oltu sisäänratsastettu, mutta sain kuitenkin hypätä selkään ja lähdimme maastoon. Tokalla kerralla Tiina tuli mukaan tallin toisen hevosen kanssa ja vaikka Tiina tippui ja ravuri lähti täyttä vauhtia takaisin kotiin, Ilona pysyi rauhallisena seurassani. Näin viimeisen kerran Ilonan sinä vuonna ja Ilona taisi silloin olla 4-vuotias. Kaipaan Ilonaa edelleen ja mietin usein, miltä Ilonan elämä on näyttänyt. Tunnistaisikohan Ilona minut vielä?

Monty Robertsin isä koulutti hevosia julmalla menetelmällä ja Monty uhmasi vanhempansa auktoriteettia tekemällä eri tavalla. En ymmärrä miksi hevosia vielä koulutetaan kovilla menetelmillä. Miksi pilata jotain niin kaunista ja särkymätöntä kuin nuori hevonen?

Valmentaja ja kouluratsastaja Sally Amsterdamer kertoi Dressage Training Online -sivustosta. Katsoin yhtä videota ja oli ihan pakko liittyä jäseneksi. Sieltä saa todella hyviä ideoita omaan valmentautumiseen ja valmentamiseen. Kannattaa ainakin tutustua.

Ps. Sain juuri kuulla Blondin omistajalta Johannalta, että Ilona on Blondin siskopuoli. Ei mikään ihme, että Blondin varsa Topi muistuttaa Ilonaa kovasti. Pieni maailma....

Lue myös:
Memories, memories

Tapahtumarikas viikonloppu

Viikonloppuna olen saanut viettää laatuaikaa hevosten, Ellan ja perheen kanssa. Lauantaina kävimme Outin, Lisin ja Granden kanssa pitkällä maastolenkillä Tampajalla ja sen jälkeen juoksutin ja ratsastin Klöntin. Klöntti oli hyväntuulinen ja onnellisen oloinen. Hieman haastavaa oli pysyä selässä, kun välillä tulee ääniä jostain eikä aina näe kaikkea heti, mutta uskon, että Klöntti tottuu nopeasti. Olihan silmä jo kokonaan sokeutunut tai ainakin lähestulkoon ennen kuin se poistettiin.

Kuvat: Klöntin poistettu silmä. Outi ja Lisi pakkassäällä ulkoilemassa meidän kanssa.

Tänään kävin Masin kanssa maastossa ja meillä oli taas niin hauskaa yhdessä. Mietin jälleen miten uskomatonta on, että Masi on ollut mukanani niin monta vuotta ja miten paljon rakkautta tunnen Masia kohtaan. On ihanaa "aikuistua" yhdessä.

Maalla Ella otti yhtäkkiä keppihevosen ja kypärän ja olin tietenkin aivan innoissani. Ainahan sitä sisimmässään toivoo, että pikku Ellastakin kehkeytyy heppatyttö. Itse pidin keinuhevosella tunteja jo Ellan iässä ja harjasin ja hoidin puista hevostani päivät pitkät.

Aurinko ja kirkas sää tekivät maisemasta jotenkin erityisen kauniin tänään. Olisin vain voinut räpsiä kuvia koko päivän.

Tallilla oli vesipumppu pamahtanut, joten tältä näyttää tallin piha vesipumpun hajottua ja palokunnan ilmestyttyä paikalle. Liian harvoin muistaa kiittää palomiehiä kaikesta upeasta työstä mitä he tekevät. Kiitos!

Biutiful

Keskiviikkona peruin tuntien pidon ja Grande sai vapaapäivän. Menimme kollegoiden kanssa katsomaan Biutiful-leffaa featuring Javier Bardem. Todella hieno elokuva. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Surullinen, mutta jotenkin niin todellinen.

Huomenna mennään aikaisin aamusta maastoilemaan Iidan ja Annikan äidin Outin kanssa Lisi ja Grande seurana, ajattelin ratsastaa Klöntin ja sen jälkeen jos vain sää sallii ajan vielä Knaperbackaan pitämään tunnin Sofialle ja Rellalle. Sunnuntaina menen Masin luokse ja aion viettää laatuaikaa rakkaan Masini kanssa. Klöntti käyttäytyi oikein laadukkaasti tänään juoksuttaessa. Ihanaa viikonloppua!