Sanna Siltakorven opeissa

Päivän rata. Vasemmalla suoralla linjalla on vielä yksi pysty okserin jälkeen. 

Koska olin lomalla vielä tämän päivän en mitenkään voinut missata Sanna Siltakorven estevalmennusta. Pääsin Minnan kanssa samaan ryhmään, joten ei kun estevermeet taas päälle ja maneesiin. Mikä mahdollisuus päästä treenaamaan oikein kunnon maailmanluokan ammattilaisen kanssa.

Aloitin aamun rankalla hot jooga -tunnilla Mankkaalla ja ajelin sitten siitä suoraan tallille. Luulin ensimmäiset 10 minuuttia, että en mitenkään pysty tekemään harjoitusta loppuun. Sen verran paha jetlag on ollut tänne suuntaan, mutta kun pääsi vauhtiin niin kyllä tuo jooga tekee ihmeitä. Oli taas paljon enemmän energiaa ja pahin väsymys oli poissa.

Siis voi kääk miltä loimi näyttää.

Saapuessani tallille Thor ulkoili Nomin kanssa ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Nomin loimi oli kaikkea muuta kuin tyytyväisen näköinen koska Thor oli jälleen kerran iloisesti yrittänyt astua tammaa ja hajottanut jo kolmannen loimen. Nomi muuttaa pois Peuramaalta kuun lopussa joka on todella sääli, mutta siihen nähden miten paljon rahaa mulla kohta menee uusiin loimiin ja miten paljon vaaratilanteita nuo astumisyritykset loimien kanssa aiheuttavat, niin ehkä joku rauhallinen ruunakaveri voisi vaihteeksi tehdä taas ihan hyvää.

Nå niin, takaisin siis tämän päivän Siltakorven valmennukseen. Jännitti hieman. Ei paljoa, mutta tottakai mua jännitti koska olin hulluna lupautunut Minnan kanssa samalle tunnille. Yritin änkyttää, että olen tällainen tätiratsastaja (vaikka sitä sanaa ei enää pitänyt käyttää) ja mulla on ihan vaan kouluhevonen ja sitä sun tätä. Onneksi hermostuneisuutta kesti alun viisi minuuttia jonka jälkeen tehtiin todella hauskoja tehtäviä ja pääsimme hyvin vauhtiin. Vain hattivattiokseri sai aikaan sellaisen ihmeellisen reaktion, että täytyy ajaa Thor täysillä esteelle koska muuten me ei mennä yli ennen kuin huomasin, että Thorin mielestä hattivatit olivat kaikkea muuta kuin pelottavia. On se hassu tyyppi. Maastossa kyllä katsotaan sitä sun tätä, mutta hattivatit ovat sitten ihan kavereita.

Aloitimme tunnin ravaamalla oikeassa kierroksessa puomikasojen yli vasemmalla pitkällä sivulla ja siitä keltaisten esteiden yli kaarevalla uralla. Kun olimme tehneet saman tehtävän vasemmassa kierroksessa nostimme laukan ja jatkoimme laukassa samaa tehtävää. Etäisyydet sarjalla olivat 17,5 metriä joten ensin piti tulla rauhallisessa tahdissa 4 askeleen suhteutettua väliä ja siitä sitten 3 askeleen välimatkalla. Kun Sanna nosti esteet piti olla tarkkana, että toisen esteen okserilta sai Thorin tulemaan takaisin jotta mahduimme hyvin seuraavaan välikköön.

Kaarevalla uralla piti tehdä laukanvaihto vasemmalle ensimmäisen esteen jälkeen ja taas vaihtaa laukka oikealle seuraavan puomin yllä. Vasemmalle vaihdot sujuivat hyvin, mutta oikealle ne olivat todella haastavat. Sanna oli sitä mieltä, että en käyttänyt oikeata jalkaa vaan käänsin vain lantiota vasemmalle. Ja kun ymmärsin tämän ja keskityin siihen, että istuisin suorassa ja oikeasti käyttäisin alapohjetta vaihtoi Thor laukan helposti molempiin suuntiin.

Tältä näytin varmaan kun ylitin hattivatit ensimmäisen kerran.

Lähdimme sitten ratsastamaan rataa. Vihreävalkoinen pysty, oikealle, ensimmäinen pysty sarjalla (joka ei näy kuvassa), pelottava hattivatit oikealle, vasemmalle kolmen esteen sarjalle, vasemmalle kahden esteen sarja, heti taas vasemmalle sinivalkoinen pysty ja siitä sitten vielä vihreävalkoinen pysty, oikealle ja kolmen esteen sarja toisesta suunnasta.

Koska kärsin niin julmetusta jetlagista menin pari kertaa radan väärin ja Minna ja Sanna huusivat yhteen ääneen mihin meidän piti mennä. Olen yleensä aika hyvä muistamaan ratoja, mutta tänään tuntui että aivot löivät ihan tyhjää välillä. Muuten rata sujui mukavasti ja yritin keskittyä siihen, että ratsastin hyvät ja suorat tiet.

Sanna oli selvästi tyytyväinen meidän suoritukseen ja sanoikin, että kouluhevoseni on aika näppärä tapaus ja uhkasi tapaavansa meidät kenttätreeneissä. Eivät kuulemma hattivatit pelottaisi niin kovasti enää sen jälkeen.

Tunsin ylittäneeni itseni oikein kunnolla tänään. En usko, että olisin monella muulla hevosella pystynyt tähän, mutta luottamukseni Thoriin on vaan niin vankka. En pelkää, kun Thor liitelee esteiden yli ja on niin mahtava tunne, kun Thor on niin nopea ja kääntyy helposti. Thor vaihtaa myös laukan joka on aivan ihana asia koska Masilla se oli melkoinen mahdottomuus ja haittasi kovasti rytmin löytymistä esteille, kun laukkaa piti koko ajan vaihtaa ravin kautta.

Hu huu Thor, me ollaan täällä.

Tunnin jälkeen Thor sai vielä tarhailla koska lähdin Ecan kanssa maastoon kävelemään. Eca tuntui oikein hyvältä ratsastaa vaikka olikin kuin pieni energiapallo. Ajatuksena oli vain kävellä, mutta oli pakko päästää Eca ravaamaan ja laukkaamaan lyhyitä pätkiä, kun se oli niin tyytyväisen oloinen kun sai päästellä irti oikein kunnolla. On se vaan ihana hevonen tuo valkoinen lusitano ja niin eri tuntuinen kuin Thor.