Heitä ajatukset pois

Kaikkihan me tiedämme, että ajatuksiaan ei oikeasti voi heittää pois. Mutta kun on sellainen mietiskelijä kuten minä on tervetullutta, että valmentaja välillä muistuttaa ajatusten voimasta ratsastuksessa.

"Kia, olet sillä tavalla haastava oppilas valmentajalle koska tiedän, että osaat, mutta olet henkisesti sellaisessa tilassa, että käpristyt etkä anna vain mennä."



Saimme sunnuntaina seuraa maneesille Maasasta, Ossista, Eemelistä ja Yoda-koirasta. Thor oli heti alusta asti todella rento ja rauhallinen. Piti oikein pari kertaa miettiä, että mitä ihmettä tässä tapahtuu koska Thor oli enimmäkseen vapaillut sillä viikolla. Mietin, että kyllä tämä rauhallisuus ohi menee, mutta ei sitten mitenkään. Koko tunnin ajan Thor ei kyttäillyt yhtään mitään ja pystyin keskittymään täysin ratsastamiseen sekä oman istunnan parantamiseen.

Yritän miettiä mistä johtuu, että Thor oli niin super rento ja läsnä eilen. Yleensä muiden hevosten seura rauhoittaa, mutta ei Thor ole tänä kesänä vielä kertaakaan ollut noin rento. Ehkä Thor tunnisti Eemilin ja Eemilillä on rauhoittava vaikutus. Tai sitten Equestrian Stockholmin korvahuppu tekee tehtävänsä.

Ajattelin kokeilla korvahuppua koska yksi mahdollisuushan on, että Thor on todella ääniherkkä. Peuramaalla peitimme Thorin silmät talvella koska ajattelimme, että se auttaisi kun lunta tulee katolta. En kuitenkaan ole edes miettinyt, että käyttäisin korvahuppua ratsastaessa kunnes sain sellaisen Equestrian Stockholmilta käyttöön. Ensimmäinen kerta oli ainakin sellainen menestys, että aion jatkossa kokeilla miten Thor toimii korvahupun kanssa. Thor tuntui kaikin tavoin paljon rohkeammalta ja pelottomammalta.

Sunnuntain ratsastus oli aivan uskomaton nautinto ja olen niin ylikiitollinen, että minulla on mahdollisuus omistaa ja ratsastaa tällaista hevosta. En välillä voi uskoa sitä todeksi ja pitää oikein nipistää jalasta, jotta uni ja todellisuus ei mene ihan sekaisin. Tämä on myös hyvä muistutus siitä, että kannattaa varoa mitä elämässään toivoo. Nyt olen heittänyt universumille toiveen toisesta hevosesta Thorin seuraksi ja mainitsen siitä nyt vielä kerran tässä blogissa. Ihan vain varmuuden vuoksi.:)

Tähän liittyen mainio lainaus Persialaiselta runoilija Rumilta:

"When I run after what I think I want, my days are a furnace of stress and anxiety; if I sit in my own place of patience, what  need flows to me, and without pain. From this I understand that what I want also wants me, is looking for me and attracting me. There is a great secret here for anyone who can grasp it." - Rumi

Tunnilla ratsastimme ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa niin, että väistimme lyhyeltä sivulta hevoset uralle, uralla avotaivutus ja suoristus ennen kulmaa. Ajatuksena oli saada sisäpohje hyvin läpi väistössä jonka jälkeen hevonen olisi hyvin läpi sisäpohkeelle avotaivutuksessa.

Avotaivutuksessa (shoulder-in) sisäpohje on hevosen satulavyön kohdalla aktivoimassa sisätakajalkaa ja ulkotakajalka estää takaosan siirtymistä sivulle. Hevosen olkapäät tuodaan hieman uran sisäpuolelle ja hevonen asetetaan minimaalisesti (niin, että ratsastaja näkee hevosen silmäkulman). Ratsastajan olkapää kääntyy liikkeen suuntaisesti, mutta lantion linja on suoraan eteenpäin. Ulko-ohja tukee ja sisäohja on kevyt ja antava. Sisäohjasta vetäminen on yleinen ongelma, jolloin hevonen taipuu liikaa kaulasta runkoon nähden. Aika usein huomaan myös, että ajatellaan, että sisäpohkeen tulisi korjata hevosen takaosaa. Yritän itse miettiä sen niin, että sisäpohje ei vain aktivoi hevosen sisätakajalkaa vaan se myös auttaa hevosta kevenemään edestä ja ikäänkuin nostamaan lavat ylöspäin (hevonen ei oikeasti tutkimusten mukaan laita painoa takajaloille, mutta palaan tähän toisessa kirjoituksessa).

Jatkoimme sitten harjoitusta ravissa ja sen jälkeen nostimme laukan avosta suoraan voltille ja takaisin raviin. Lopuksi ratsastimme käynnissä avoa ja pitkän sivun keskipisteestä nostimme laukan avotaivutuksesta. Melko haastava tehtävä, mutta avotaivutus pehmentää hevosen kuin hevosen ja Thorin laukka oli aivan unelma lopuksi.

Koko tunnin ajan Jannika pyysi minua miettimään vähemmän ja tekemään enemmän. Ikäänkuin antamaan enemmän tilaa Thorille liikkua eikä yrittää kontrolloida ja tehdä asioita niin täydellisesti. Olen huomannut, että oma elämäntilanne ja henkiset jumit vaikuttavat suoraan siihen miten suoritan hevosen selässä. En ole aikaisemmin ollut niin kipristynyt ja eteenpäintaipunut ja uskon nyt, että se ei ole fyysistä vaan enemmän henkistä. Koska olen muutenkin ollut hieman ahdistunut näkyy se tavassani ratsastaa ja olla hevosten selässä.

Jannika pyysi myös miettimään rintarangan avaamista ja ylävartalon suoristamista ja miettimään painoa enemmän taakse. Se todellakin toimi koska Thor liikkui heti paljon paremmin eikä omaa painoa ollut liikaa edessä. Jannika pyysi myös päästämään irti ajatuksista kokonaan. "Joogaa, meditoi, tee ihan mitä vaan", kuului maneesin keskeltä. 

Todella kiva tunti ja hiki tuli. Tunnin jälkeen Ossi kysyi vielä jos halusin kokeilla Eemiliä kaikkien vuosien jälkeen. Eihän sellaisesta kunniasta voi kieltäytyä (ratsastin Eemilillä pari vuotta, kun Eemil muutti Maasan ja Ossin luokse). Menin Eemilillä sitten hetken ilman satulaa. Käyntiä, ravia ja laukkaa ja oli niin hauskaa ratsastaa isolla, lempeällä jättiläisellä taas. Ardennerin käynti on hassua koska liike on sivuttaista ja heittää sinua kuin palloa puolelta toiselle, puolelta toiselle. Ravi on niin voimakasta eikä mikään ihme, kun hevosella on kokoa 8 kengät jaloissa.

Olen aina yhtä onnellinen kun tapaan Eemilin perheen. Mielestäni tässä on ihana esimerkki siitä miten hevosenosto on mennyt  nappiin ja hevonen ja sen omistavat ihmiset ovat kehittyneet yhdessä toisiaan kunnioittaen.

Kotimatka sujui lenkkeillessä Thorin vieressä (en ole ehtinyt urheilemaan viikolla) ja mietin Manolo Mendezin sanoja siitä miten kouluttaessa hevosta meidän tulisi olla mahdollisimman synkronoituja hevosen liikkeen kanssa:

"Before you even think of influencing your horse's posture, take a few minutes to watch him move and prepare yourself. Breath, decide on a course of action and when you begin to work, step in synch with your horse. It will help with your timing and precision."

Juoksimme samassa tahdissa ja omat jalat seurasivat Thorin etujalkojen rytmiä. Välillä kovempaa, välillä taas kävellen hetken. Yritän hyödyntää kaikki tällaiset hetket maastakäsintyöskentelynä vaikka täytyy kyllä sanoa, että loppumetreilleä synkronointi oli kaukana koska olin ihan puhki. Tein sitten vielä tallin ja lähdin kotiin uimaan ja syömään. Siitä ajoin sitten vielä 90 minuutin yin-joogaan Mankkaalle.

Yin-joogassa ihmettelen aina miten nopeasti aika menee. Pidän kovasti dynaamisemmasta joogasta jos en ole ehtinyt urheilemaan muuten. Tällaisen intensiivisen päivän jälkeen ei kuitenkaan ole mitään parempaa kuin rauhoittuminen ja koko vartalon avaaminen rangan kierroilla eri suuntiin. Hikoilin kunnolla koska sali oli niin kuuma ja menin johonkin nirvanaan koska tuntui, että tunti loppui viiden minuutin sisällä. Hassua huomata miten aika on vain suhteellista. Joku asia voi tuntua minuutilta kun taas toinen asia voi kestää ikuisuuden.

Ella tuli kotiin illalla isältään ja sen jälkeen ollaan nautittu arjesta, hyvästä ruoasta ja rauhallisesta maanantaipäivästä.

Ihanaa viikkoa rakkaat lukijat!


Tässä vielä jakoon pari mielenkiintoista artikkelia:

The Duo that Dominates Dressage, Sam Knight The New Yorker. Ihana kirjoitus Hesterin ja Dujardinin yhteistyöstä.

The Tooth, the Whole Tooth, and Nothing but the Tooth, David Ramey, D.V.M. Oletko koskaan miettinyt miksi kameleja ei raspata?

The #1 Rider Problem of the Year: Pulling to "Frame" A Horse, Horse listening. Kuka ei ole osallistunut vetämiseen??