Tämän päivän maastoretkellä tuli mieleen Anniina Paalasen blogikirjoituksen otsikko:
Yhtään rakasta ruotsalaista koniani dissaamatta. Thor saa olla ylpeä ja on myös sitä. Oikein katsoi mua, että kyllä mä mamma osaan ja kantoi jälleen ystävääni maastossa kuin mikäkin suomiputte.
Ihana, ihana luonto ja maasto. Ei voi kuin nauttia täysin siemauksin näistä hetkistä. Harkitsen taas jättäväni Thorin Inkooseen, mutta muistuttelen tässä koko ajan, että syksy tulee ja koleat ja pimeät kelit sen mukana. Eli nautitaan siitä, että on kesä ja lämmintä ja paarmatkin ovat taas löytäneet kotiin.
No comments:
Post a Comment