"Hevonen ei pidä itseään kasassa, jos ratsastaja ei ole kasassa"

Mietin ensimmäisiä kertoja miten minä ja hevosminäni eroaa toisistaan kun juttelimme urheilupsykologi Anna Andersénin kanssa pari vuotta sitten. Anna sanoi, että on tärkeätä erottaa urheilijaminä omasta minäkuvasta eikä antaa urheilijaminän vaikuttaa liikaa minäkuvaan.

Katja Ståhl kirjoittaa:

"Se on kyllä jännää miten harrastuksessa koettu epätoivo värittää ihan kirkkaasti koko elämää. Surkean suoritukseni jäljiltä olen sitä mieltä, että mitä tässä nyt enää kannattaa ikinä mihinkään mennä." 

Ajellessani kotiin Ville Vaurion koulutunnin jälkeen tänään lauleskelin autossa ja mietin miten mieleni oli erityisen kevyt. Oli mukava koulutunti takana ja vaikka kuinka yrittää miettiä, että ei anna esimerkiksi hevosen loukkaantumisen tai huonosti sujuvan hevostelukauden vaikuttaa omaan minäkuvaan, niin kyllä se vaikuttaa. Olen oppinut hallitsemaan pettymyksiä ja kehittänyt kärsimättömyyttäni aivan uskomattomalla tavalla: hevosille kiitos siitä. En kuitenkaan usko, että koskaan pääsen irti siitä että en nauttisi enemmän kun pääsen myös tekemään ja ratsastamaan omalla hevosella. Se kun ei vain aina ole itsestäänselvyys.

Mielellä on uskomaton vaikutus meidän hyvinvointiin ja fysiikkaan kuten dokumentti Mielen salattu voima osoittaa. Joten vaikka arvomme omaa identiteettiä kovasti oman suorituksen pohjalta kannattaa muistaa miten tärkeätä on miettiä positiivisesti. Usein emme edes itse huomaa, että saatamme aloittaa ratsastuksen jo valmiiksi sillä fiiliksellä, että ei tästä mitään tule.

Ville Vaurio korjasikin omaa istuntaani suurimman osan ajasta. Hän totesi, että Thor pitää saada suoremmaksi ja paremmin eteen pohkeella, mutta pyysi minua unohtamaan hevonen hetkeksi ja keskittymään omaan istuntaan. "Korjaa ensin oma istunta ja lähde vasta sitten korjaamaan hevosta. Hevonen pitää harvoin itseään kasassa jos ratsastaja ei ole kasassa."

Oli jotenkin ihana huomata, että voin keskittyä siihen mitä minä teen väärin ja laittaa negatiiviset energiat Thorin ympäriltä pois. Usein jo aloittaessani olen jo valmiiksi hakemassa Thorin kiputiloja ja jäykkyyksiä ja olen joskus todennut, että jos olisin ollut yhtä herkkä Masin kanssa ei Masilla olisi ikinä ratsastettu päivääkään.

Vaurio pyysi myös miettimään napaa eteen ja ylävartaloa taakse kuitenkaan notkistamatta alaselkää. Hän halusi, että saisin Thorin paremmin ratsastettua istunnalla ja totesi, että ei auta jos hän vain sanoo että ratsasta pohkeilla vaan teetti harjoituksia jotka auttoivat hahmottamaan istunnalla ratsastamista paremmin.

Aloitimme ravaamalla pitkät sivut ja kävelemällä syvään kulmiin. Jokaiseen kulmaan tehtiin myös voltti käynnissä ja jatkettiin taas tehtävää ravissa ja kulmiin käyntiä. Sen jälkeen jatkoimme samaa tehtävää ravissa ja kun Thor oli kuulolla sain hieman pidentää ravia pitkillä sivuilla. Siitä siirryimme sitten isolle ympyrälle laukkaamaan ja kun laukka rullasi hyvin ja oma istunta oli paremmin kasassa teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä.

Thor oli edelleen hieman jäykkä, mutta sain joitain ihan hyviä pätkiä etenkin laukassa aikaiseksi. Pidin todella paljon Vaurion tunnista ja mietin miten hassua, että molemmat valmentajat jotka käyvät säännöllisesti ovat miehiä. En ole vuosiin valmentautunut miesvalmentajalla ja jotenkin tuntuu kovin mutkattomalta ja helpolta.

En usko, että pohtisin näitä asioita näin paljon ilman hevosten läsnäoloa elämässämme. Koska hevoset kasvattavat meitä joka päivä jollain tavalla uskon hevosilla olevan aivan uskomaton vaikutus kaikkien meidän elämään. Jokainen meistä joka on jollain tasolla hevosten kanssa tekemisissä saavat kokea jotain sellaista mitä ei vain sanoin voi selittää. Koska sitten kun on se päivä, kun kaikki menee hyvin. Se tunne.....

"It all begins and ends in your mind. What you give power to, has power over you."

Lue myös:
Sulla on hieno hevonen