Virikkeetön ympäristö aiheuttaa ongelmia

"You can take the horse out of the wild but you can't take the wild out of the horse."

Syyskuussa kokoonnuimme Peuramaan kabinettiin keskustelemaan aiheesta Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino. Päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä ja tunnelma oli alusta asti rento ja positiivinen. Mukana puhumassa  oli ensimmäisenä naisena hevoskengityksen avoimen Suomen mestaruuden voittanut kengityssepppä Riina Villanen, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola, sekä eläinkiropraktikko Linda Telford.

Päivän viimeisenä puhujana esiintyi urheilupsykologi Anna Andersén ja päivä päätettiin Katja Ståhlin moderoiman paneelikeskustelun merkeissä.

Myös Camilla Segercrantzin Corufee hevonen esiintyi Telfordin demossa. Kiitos kovasti Camilla lainasta.

Eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola puhui päivän aikana hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä. Jaanan mukaan hevosen elämää katsastellessa voidaan puhua aikabudjetista. Monen hevosen elämän aikabudjetti näyttää helposti jokseenkin tältä: 

Kuva: Jaana Pohjola



Lepo 80%

Laiduntaminen 10% (2,4h)
Muu 10%

Toivottavaa ja tavoiteltavaa olisi saada aikabudjetti hevoselle mahdollisimman luonnonmukaiseksi.

Laiduntaminen 75%
Lepo 15%
Muu 10%

Kuva: Jaana Pohjola

"Domestikaatiosta huolimatta hevosen lajityypillinen käyttäytyminen on muuttunut huomattavan vähän."

Hevosen lajityypillinen käyttäytyminen sisältää muun muassa:

• Ruokailun
• Sosiaalisen kanssakäymisen
• Lisääntymis- ja ylläpitokäytökset (rapsuttelu jne.)
• Lepo
• Leikki

Vaikka hevosta on jalostettu ei hevoselta ole poistettu lajityyppillistä käyttäytymistä.

Luonnonoloissa hevonen on liikeessä koko ajan kun taas talliolosuhteissa hevonen liikkuu aivan liian vähän. "Villihevonen" liikkuu jopa 80 km alueella päivittäin eikä pienessä tarhassa tarhaaminen, kävelykone tai ratsastus korvaa luontaista tapaa liikkua. Hevonen tarvitsee syyn liikkua eikä esimerkiksi iso tarha ole tae sille, että hevonen liikkuu enemmän. Tutkimusten mukaan hevonen liikkuu kuitenkin enemmän pitkulaisessa tilassa kuin neliössä.

Pohjola pisti meidät myös miettimään kuinka usein hevonen saa päättää lajityypillisestä käyttäytymisestään kuten ruokailusta, lisääntymisestä, liikkumisen määrästä, alustasta jolla liikkuu, seurustelusta, piehtaroimisesta, milloin se pakenee ja mitä se pakenee, milloin se lepää tai nukkuu ja millä alustalla.

Hevonen ja läheisriippuvuus

Hevonen on läheisriippuvainen eikä koskaan yksin jos se saa itse valita. Näköyhteys lajitoveriin ei korvaa suoraa fyysistä kontaktia. Sosiaalinen eristäminen on hevoselle äärimmäisen stressaavaa ja esimerkiksi keskieuroopassa hevosta pidetään usein yksin vieroituksen jälkeen eikä hevonen pääse harjoittelemaan tärkeitä sosiaalisia taitojaan. Tutkimusten mukaan oppimistulokset ovat parempia porukassa pidetyillä varsoilla, joten tarha- tai laidunkaverin löytämiseen kannattaa panostaa. Kannattaa myös pyrkiä pysyvyyteen koska vaihtuva porukka ei ole hevoselle hyväksi. Hevonen elää luonnossa pysyvissä perheryhmissä, joissa tappelut ovat äärimmäisen harvinaisia. Talliolosuhteissa hevoset taas elävät sosiaalisesti eristettynä yksittäiskarsinoissa ja vaihtuvassa porukassa. Toiset hevoset toimivat usein joko rauhoittavina tai kiihdyttävinä tilanteesta riippuen koska tunnetila tarttuu hevosesta toiseen. Kun yksi panikoi, muut reagoivat. Rauhallinen kumppani rauhoittaa rauhatonta hevosta ja pysyvä kaveri ehkäisee onnettomuuksia.

Yksi hevosen elämän suurimmista käännekohdista on vieroitus. Hevonen on yhtäkkiä yksin ja ruokavalio muuttuu radikaalisti. Yksinolo altistaa stressille ja vatsahaavalle

Karkearehun vähyys suurimpia hyvinvointiongelmia

Laiduntavaa hevosta seurannut henkilö ei voi olla huomaamatta kuinka paljon ja usein hevonen syö. "Villihevonen" laiduntaa 16-18 tuntia vuorokaudessa ja syö noin 50 erilaista kasvia kun taas talliolosuhteissa pidetty hevonen käyttää syömiseen aikaa 2-4 tuntia vuorokaudessa, syö timoteitä ja nurminataa sekä väkirehuja.

Myös Chia de Gracia oli mukana tapahtumassa.

Nykyajan hevosenpidossa hevoset syövät kuitenkin aivan liian harvoin ja hevosmaailman suurimpia hyvinvointiongelmia on liian vähäinen karhearehu. Hevosen pitäisi voidakseen hyvin ja ehkäistäkseen ruuansulatusongelmia pureskella 60 000 kertaa päivässä eikä hevosta ole suunniteltu syömään ämpäritolkulla väkirehua. Vaikka ruoka voi näyttää fyysisesti tarpeelliselta, liian vähäiselle syömiselle kehittyy kuitenkin helposti korvaavia käytöksiä ja mahahaavareseptiä ei enää tarvitse hakea:

• Pitkät ruokintavälit (rehut kannattaa jakaa useammin annettaviin pienempiin annoksiin)
• Vähäinen karkearehu (syömiseen käytettävää aikaa tulisi pidentää)
• Tallissa seisottaminen
• Kova fyysinen rasitus (lisäisin tähän myös itse kovan henkisen rasituksen jota nämä kaikki mainitut asiat aiheuttavat.)

Virikkeetön ympäristö aiheuttaa ongelmia

Hevosen ympäristö on ensisijaisen tärkeä hevosen hyvinvoinnille. Pohjola painottaa kuitenkin, että hevoset ovat yksilöitä eikä hyvinvointi automaattisesti tarkoita esimerkiksi pihattoa vapaalla heinällä. Hevosen hyvinvointi koostuu pienistä, päivittäisistä toimenpiteistä.

Virikkeetön ympäristö aiheuttaa

• turhautumista
• aggressiivista käyttäytymistä
• käsittelyongelmia
• masennusta
• pakko-oireita
• reaktiivisuutta

Hevoselle voi keksiä erilaisia virikkeitä (eläintarhoissa tehdään esimerkiksi eläinkohtaiset virikesuunnitelmat)

• Sosiaaliset virikkeet (tarhakaveri, aidanyli-kaveri)
• Kognitiiviset & toiminnalliset virikkeet (omaehtoinen, palkkioon perustuva kouluttaminen, ongelmanratkaisutehtävät)
• Fyysiset virikkeet (tarhan vaihtaminen, eri alustat, maastoilu, uiminen, vesimatto)
• Aistivirikkeet (klassinen musiikki rauhoittaa ja rentouttaa, toisten hevosten hajut; tarhojen vaihtaminen, peili voi auttaa yksin kuljettamisessa)
• Ruokintavirikkeet (kerpu, oksat, havut, heinien jakaminen eri paikkoihin)

Laita kanille satula selkään



Saaliseläin palikkaa ei kannata harjoitella.

Pelko- ja pakoreaktiota ei saada kokonaan poistettua hevosilta eikä pelkoreaktioita Pohjolan mukaan kannata harjoitella: mitä nopeammin hevonen pakenee ja mitä kauemmas se juoksee, sitä varmemmin hevonen pelkää myös jatkossa. Hevosella on kesyeläimistä suurin mantelitumake (amygdala), joka on talamuksen kanssa tärkeitä pelkoreaktion synnyssä.

Urheiluhevosia on myös jalostettu vuosikymmenien ajan olemaan reaktiivisempia.

Helposti ajatellaan, että hevonen väsytetään juoksuttamalla esimerkiksi irti isossa tilassa, mutta usein väsytetään vain hevosen jalat, mutta ei päätä. Jos hevosta halutaan juoksuttaa vapaana voi sitä tehdä esimerkiksi laitumella jos laitumeen ei liity pelkoreaktiota. Pohjolan mukaan hevosten kävellyttäminen ja maastoilu onkin täysin ali-arvostettua.

Selkäännousu on iso asia hevoselle. Kun leijona hyökkää zebran kimppuun se hyökkää selkään. Satula ja ratsastaja muistuttavat siis kissaeläimen hyökkäystä ja hevonen yrittää päästä eroon selässä roikkuvista aioista tai puristavasta tunteesta. Kokeile tarttua kania jalasta kiinni tai laita sille satula tai loimi päälle. Tai miten olisi nukke kanin selkään? Kannattaa pitää tämä mielessä seuraavan kerran kun totutetaan nuori hevonen uusiin asioihin.

Pelkoreaktioissa hevonen reagoi usein seuraavalla tavalla:

• Korvat kääntyvät
• Pää kääntyy
• Koko hevonen kääntyy kohti uhkaa (pää ylhäällä, pää ja korvat kohdistettuina, sieraimet laajentuineina)
• Pako (usein ravaten, joskus laukaten). Tai puolustautuminen, jos pakoon ei pääse (ensin lukuisia uhkauksia - von Borstel ym.2010

Asioita pidetään itsestäänselvyytenä

Pidämme monia vaikeita, epälajityypillisiä asioita itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi maastoilu tai maneesissa/kentällä ratsastaminen ei ole itsestäänselvyys vaan hevonen täytyy näihin erikseen kouluttaa. Aika usein hevosia ei myöskään opeteta seisomaan paikoillaan eikä pakoeläin halua olla päästä sidottu.

Hevoselle on epälajityypillistä:
Hevonen ei mene yksin luoliin
Hevonen on aroeläin, jonka täytyy nähdä ympäristö ja oma porukka (tämän takia jotkut hevoset ahdistuvat maneesin seinien sisällä)
Ahtaat paikat
Eristys
Kiinni sitominen
Hyökkäystä muistuttavat tilanteet

Myös kengitystilanteissa auttaa jos hevonen osaa seistä paikoillaan. Myös kengitystilanne vaatii hevoselta lihaksia ja tasapainoa.

Hevonen vaihtaa luonnollisesti laukkaa jo vuoden ikäisenä. Vastalaukka on hevoselle luonnollista eikä vastalaukka ole hevoselle vaikeata. Nuorta hevosta soimataan kuitenkin helposti väärästä laukasta ja vastalaukka opetetaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Oma positiivinen valo ja energia

Päivän aikana puhuimme myös siitä miten tärkeätä on esiintyä positiivisessa valossa hevosen edessä. Mitä positiivisemmassa valossa esiinnyt, sitä positiivisempi mielikuva hevosella on sinusta että muista ihmisistä. Tuomme helposti omat ongelmamme ja stressin mukaan tallille vaikka suurin osa vuorovaikutuksesta pitäisi olla positiivista.

Ihminen ja hevonen ovat parhaimmillaan yhtä ja muistuttavat Kentauria. Energiat kiertävät kehää ilman jännityksiä ihmisestä hevoseen ja hevosesta ihmiseen. Sydämen sykkeet pyrkivät samaan tilaan, synkronisoituvat ja lyövät samassa tahdissa. Kosketus laukaisee oksitosiinia, hyvän olon hormoonia ja meillä on hyvä olla. 

Kiitos kaikille esiintyjille ja suuri kiitos kaikille osallistujille. Päivä oli yksi antoisimmista ikinä. Tunnelma oli katossa, kaikki juttelivat paljon ja kysymyksiin ei meinannut tulla loppua. Ihanaa huomata miten paljon tiedonnälkäisiä hevosihmisiä Suomi on täynnä. Kaikki me haluamme ja yritämme jollain tavalla tehdä arjestamme hevostemme kanssa päivä päivältä positiivisemman ja iloisemman. Olen otettu, että sain istua kokonaisen päivän tällaisessa huikeassa porukassa. Kiitos!

Lyhyt tietoisku loppuun:

Tiesitkö, että piehtarointi on hevoselle hyväksi ja toimii kivun lievittäjänä. Tiesitkö myös, että tutkimusten mukaan hevoset valitsevat mieluiten piehtarointipaikaksi kovan maan, jossa ruoho on kulunut pois. 

Lue myös:
Muut tapahtumaan liittyvät kirjoitukset
Kaviot kuntoon vol. II (Riina Villasen luento-osuus)
Katja Ståhl, Kavioliitossa 30 v: Mitä hevonen haluaa?

Jaana Pohjola, Eläinkoulutusblogi: Kiitollisuus voi auttaa pärjäämään