Hevonen on luotu liikkumaan

Ravihevosiin erikoistunut eläinlääkäri Kim Sell muistuttaa Seutumajakkalehdessä, "että hevonen on luotu liikkumaan ja hevosen omaehtoinen liikkuminen esimerkiksi pihatossa rasituksen jälkeen nopeuttaa palautumista ja pitää jänteet sekä nivelet kunnossa."

Artikkelissa Sell puhuu myös siitä miten rasitusvamma on yleensä oire laajemmasta ongelmasta ja, "että hevosten rasitusvammat yleensä juontavat siitä kun jokaisella hevosella on yksi jalka, joka on muita heikompi."

"Kun muut jalat kantavat ylimääräisen rasituksen, niin se ei välttämättä näy lainkaan päällepäin. Yleensä se vasta näkyy kun ennen pitkää joko heikossa jalassa tai sitä kompensoivassa jalassa ilmenee rasitusvamma. Silloin on paikallisen hoidon sijaan syytä katsoa vamman syntyä syvällisemmin", eläinlääkäri Kim Sell sanoi.

Olen kohta lähdössä Thorin kanssa klinikalle koska vasen etujalka on rasittunut. Menen suoraan Jaskan vastaanotolle koska oireet ovat täysin samat kuin vuonna 2011 kun Thor ensimmäisen kerran kipeytyi. Aina kun kengitys on ollut jotenkin haasteellinen menee lapa jumiin ja oireet on saatu kuriin kengityksen avulla ennen kuin kavionivel on rasittunut. Viimeisten kuukausien aikana on Thor oireillut jälleen vasemmasta lavasta, mutta on ajoittain ollut todella hyvä. Olen pannut sen vähäisemmän luontaisen liikkumisen piikkiin, mutta kyllä ongelma taitaa olla siinä, että kavionivel on rasittunut ja kengitykseen pitää saada muutos. Olen miettinyt miksi en ole reagoinut aikaisemmin, mutta kaikkien kavio-ongelmien jälkeen olen jotenkin toivonut, että voisin löytää vian jostain muualta. Klinikalle ajaminen pelkästään kengityksen takia tuntuu vain niin järjettömän hullulta idealta. 

Nå, vuonna 2011 Thor sai vielä rasittuneen kavionivelen lisäksi potkun puikkoluuhun ja oli melkein täysin jalaton. Nyt on vain pientä epäpuhtautta liikkeessä, joten ihan iloisin mielin menen taas oppimaan lisää kavion asennosta ja lupaan itselleni, että ensi kerralla kuuntelen hevostani jälleen hivenen aikaisemmin. 

Ja sehän on miten sen ottaa, koska kuten Katja Ståhl sen niin hyvin kiteyttää kirjoituksessa Hevonen tai mopo rikki, aivan sama asia: 

"Neuvokkaimmat teistä tietty huomauttavat, että jos hevosta treenaa ja ruokkii oikein, se ei leviä. Kunpa asia olisikin niin. Sillä leviäähän se, toisinaan, ihan tuosta vaan. Ikään kuin vittuillakseen, mutta ei kuitenkaan. Samalla logiikalla, millä kielletään uusinnan vikalle esteelle, vaikka ei muuten kielletä ikinä ja lähestyminenkin on ihan okei. Because it’s possible."

Sinänsä melko paljon helpommalla tuntuu kyllä pääsevän, kun on hevoselle sopiva kengittäjä ja hevonen saa toteuttaa lajilleen mahdollisimman luontaista käytöstä. Kuten Sell sen niin hyvin artikkelissa kiteyttää (pakko laittaa lause tähän vielä kerran): 

"Hän muistuttaa, että hevonen on luotu liikkumaan ja hevosen omaehtoinen liikkuminen esimerkiksi pihatossa rasituksen jälkeen nopeuttaa palautumista ja pitää jänteet sekä nivelet kunnossa."

Ansaittu hevonen ja itku

Ruuhkavuosiratsastaja kirjoittaa FB-sivullaan miten hän näin kesän tullessa olisi vihdoinkin ansainnut hevosen, mutta sitä ei ole tullut. 

Muistan aina sen illan (tai ainakin veljeni muistuttaa minua siitä), kun vietimme valmistujaisiani ja kotiinmuttoa Australiasta ravintolassa perheen kesken. Jotenkin olin saanut pieneen päähäni, että vanhempani olisivat vihdoinkin ymmärtäneet rakkauteni hevosiin ja olisivat hankkineet hevosen. 

Muistan sen onnen tunteen. Sen fiiliksen, että kaikki on mahdollista. Sain kirjekuoren ja pienen paketin. Ajattelin, että tässä se tulee. Nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen saan vihdoinkin oman hevosen.

Kirjekuoressa oli kaunis kortti ja pienessä paketissa hieno koru. En nähnyt korua kyynelehtivien silmieni läpi. Itkin vuolaasti. Unelmani murskaantui siihen kohtaan. 

Veljeni ja vanhempani ovat monta kertaa nauraneet asialle. Se yksi kerta kun Kia itki sen takia, että hän luuli saavansa oman hevosen.

 Onhan se hassua, mutta kukaan joka ei ole haaveillut pienestä tytöstä asti omasta hevosesta ei voi ymmärtää miltä minusta juuri sillä hetkellä tuntui. 

Hands in front of the saddle

What more is there to say!

Ohjasajoa ja kraniota

Ah miten ihanaa kun Jaana Pohjola jaksaa kirjoittaa ja muistuttaa meitä siitä miten tärkeätä on olla eläintä kohtaan kiltti ja käyttää sanaa kyllä negatiivisen ei-sanan sijaan. Olen niin onnellinen joka kerta kun kuulen, että hevoseni ei taida tehdä tuota ilkeyttään vaan ymmärsin, että se on kipeä, sillä on nälkä, se tarvitsee tarhakaverin jne. Ei enää etsitä vain luonnevikaa hevosista vaan ymmärretään, että käytös on seurasta jostain asiasta eikä vain pelkkää huonoa käytöstä.

"Kaikissa ihmisen ja eläimen suhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että suhteelle tekee hyvää luottamus ja ennakoitavuus, jotka ovat seurausta toistuvasta positiivisesta vuorovaikutuksesta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole havaittu hyötyjä pitkässä juoksussa siitä, että ihminen säikyttelee tai kohtelee eläintä pelkoa herättävällä tai väkivaltaisella tavalla."

Thor on rauhoittunut niin paljon ja huomaa miten luottamus on kasvanut päivä päivältä. Eilen oli kyllä hieman pitelemistä ohjasajolenkillä metsässä, kun Thor on ollut yli viikon sairaslomalla, mutta ai että miten ihana yhteinen hetki. Joskus on niin rentouttavaa viettää aikaa yhdessä, leikkiä ja vain olla hiljaa. Koska kuten Jussi Konttinen sen ilmaisee Helsingin Sanomien kolumnissa, myös aikuiselle leikkiminen ja positiivinen kannustus on tärkeätä: 

"Tärkeintä aikuiselle on leikki. Aikuisen ei tarvitse nauraa koko ajan, mutta hänellä tulisi olla hauskaa. Jos aikuisen päiväohjelma on liian tiukka, hänen leikeistään katoaa ilo. Yhdessä hupsuttelu ja pilailu kuuluvat aikuisen ystävyyssuhteisiin.Suuret keksinnöt syntyvät usein leikkien. Kun työ muistuttaa leikkiä, tekijä nauttii sen tekemisestä ja työ kantaa hedelmää. Leikin tavoitteena ei kuitenkaan voi koskaan olla hyöty.

"Ihmisen älykkyys tulee parhaiten esiin leikkimisessä. Jos ihminen ei leiki, hän kuolee pystyyn. Leikki myös yhdistää ihmisiä ja eläimiä", Varto sanoo."

Lue koko Jaanan Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ -kirjoitus täältä.  Odotan kovasti syksyn Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino -tapahtumaa koska pääsen vihdoinkin kuuntelemaan Jaanan ajatuksia livenä. 

Eilen tein kraniosakraalihoidon kaverin hevoselle pitkästä aikaa ja oli niin mukava kuulla illan palaute:

"Mun piti ihan laittaa sulle viesti että mulla oli ihan eri hevonen tänään kun hypättiin!! Se oli rento ja teki äärettömän hienoja hyppyjä, se oli vielä hyppäämisen jälkeenkin täysin auki kropasta. Valmentaja sano ettei voi uskoa et on sama hevonen kiitos!!"

Hoitomuotona kranio on kyllä mahtava ja jotenkin hevosessa ja ihmisessä virtaava energia saa ihan uusia ulottuvuuksia. Upea tunne!

Ohjasajoon inspiroiduin jälleen Heidi Pätsin kuvista. Harvemmin näkee noin upean näköistä ja hyvinvoivaa hevosta. Eihän sitä voi lähteä kuin ohjasamaan tuollaisten kuvien jälkeen. 

Mia bella bimba

Ella is turning nine years old this week. I have told her many times that she is the best thing that has happened to me. The day she was born my life changed completely. 

I am so grateful and thankful for having this amazing little girl in our life. 

"Making the decision to have a child is momentous. It is to decide forever to have your heart go walking around outside your body." - Elizabeth Stone

Sielu lepää

Näissä maisemissa sielu lepää. Ihanaa laatuaikaa perheen parissa. 

Thor on viikonlopun vapaa sairastelun takia ja tänään pääsen Ecan kanssa Monikan tunnille.

On hienoa, että edellinen kirjoitus herätti mielipiteitä ja keskustelua. Keskustella kun pitäisi Suomessa paljon enemmän. Sääli, että asiat pitää vain aina esittää niin kriittisellä äänensävyllä. Kun voisi myös kirjoittaa mukavasti ja keskustelevasti. 

Onneksi kenenkään anonyymin tai muunkaan haukkujan tarvitse seurata blogiani. Ihan vaan jättää lukematta;)

Hevonen kaatopaikalla

Poistettu kuva (yleisön pyynnöstä)

Oletko joskus katsonut kettua silmiin turkistarhalla samalla kun putsaat tarhoja? Oletko ollut mukana kastroimassa pikkupossuja? .......... Sitä arvelin.

En päätynyt Animaliaan tiedottajaksi sattumalta. Olen aina ollut eläinrakas ja rakkauteni lajiin vei minut työssäoppimisjaksoon isolle tilalle nuorena tyttönä. Tilalla saimme lypsätä lehmiä, hoitaa possuja, ratsastaa, toimia puutarhurina ja tehdä töitä turkistarhalla.

Kun yritin kysyä miksi kettuja ja minkkejä pidetään niin pienissä tiloissa minulle sanottiin, että se on täysin normaalia. Eläimet eivät kärsi. Mutta kaikkihan sen näkee, että eläinten elämä on yhtä kärsimystä. Etenkin jos olet katsonut juuri sitä yhtä kettua silmiin.

Kun sitten sain mahdollisuuden toimia eläinlääkärin apulaisena (ajatelkaa mikä unelma)...... Ja tottakai sain koska niin ahkeraa harjoittelijaa ei paikka ollut nähnyt, olin surullinen. Lähdin ahdistuneena tilanteesta pois koska olimme viettäneet koko yhteisen ajan leikkaamalla pikkupossuilta ihon auki, eläinlääkäri veti pallit ulos (joo miehet, mä tiedän) ja sitten vielä ompeleet kiinni. Ja kaikki tämä ilman mitään puudutusta..... Eikö se satu minä kysyin? Hmmmm..... Jonkun vastauksen sain mutta en enää muista sitä. Ihan kun maailma ei olisi välittänyt.

Sitten löytyy hevonen kaatopaikalta ja viestejä tulvii Facebookkiin. Oletko nähnyt? Tämä on julmaa, tämä on karmaisevaa.

Tiedän sen..... Eikä siinä mielestäni ole yhtään mitään oikeaa, mutta jossain vaiheessa lakkaa välittämästä. Näkee hevosen vain jälleen yhtenä ruhona, possunlihan vain yhtenä lihapalana ja broilerin (broileri ei muuten ole sama asia kuin vapaasti kasvatettu kana) vain ruokana.

Ja kuitenkin pahin osio koko tässä eläimen elinkaaressa on se hetki kun eläin vielä elää ja katsot sitä silmiin. Päätyy se sitten kaatopaikalle tai kuten rakas hevosemme Masi parhaimman ystävänsä viereen kukkulalle makaamaan. Koska vaikka hevosen heittäminen kaatopaikalle on täysin laillista eikä esimerkiksi tämän kirjoittajan mielestä lainkaan moraalitonta on muitakin tapoja. Etenkin kun välillä tuntuu, että maa järisee siitä kohtaa erityisen kovaa missä Masi ja Pena lopulta saivat jälleen laukata yhdessä.

Mitä sitä ei tekisi hyvän kuvan takia?

IRL:

FACEBOOK:

Eilen hyppäsimme tynnyreiden yli (itsensä ylittämistä) ja kävimme vielä kunnon lenkillä metsässä. Tänään nautimme auringosta ja kransseista. 

Huomenna on vuorossa Minnan koulutunti ja sen jälkeen pidän vielä viisi ratsastustuntia illalla. Sunnuntaina pääsemme Tiinan kanssa pitkästä aikaa yhdessä tunnille, kun Monika tulee katsomaan meitä Ecan ja Thorin kanssa Peuramaalle. Jee!

Ratsastaja, tartu joogahaasteeseen

Olen jo vuosia seurannut Katri Syvärisen (ratsastajien henkinen valmentaja, joogaopettaja) kirjoituksia verkossa ja lukenut Katrin hevosaiheisia kirjoja. Pidän siitä, että Katri uskaltaa avoimesti kertoa omista kokemuksistaan ja on ollut mahtava seurata Katrin kasvua matkan varrella. Muistan kun luin joulukuussa 2014 Katrin tekstin missä hän kertoi valmistuneensa joogaopettajaksi Tyynenmeren rannalla ja mietin miten mahtavaa olisi joskus perehtyä joogaan syvällisemmin. Ajattelin kuitenkin Katrin tavoin, että joogaopettaja koulutus ei tulisi olemaan mahdollinen:

"Mutta jokin sai minut ajattelemaan, että tämän kuuluu toteutua nyt. Niinhän sen kuuluikin. 

Vuosi sitten, koulutukseen ilmoittautumisen jälkeen, pohdin uskomuksia sekä unelmien hautaamista ja toteuttamista kirjoituksessa Missä mielesi rajat kulkevat?. Joogaopettajakoulutus oli minulle se epämääräinen ajatus, joka aina aika ajoin pompahti mieleeni ja jota vuosia painoin takaisin piiloon, koska en pitänyt sen toteutumista mahdollisena. Mutta niin siitä vain tuli totta. Koulutuksen aikana pian vaikeimpien hetkien jälkeen tuli aina se onnistuminen, joka kertoi minulle, että olen oikealla tiellä."

Kuten hevosten kanssa puuhastelu on jooga myös matka. Matka omaan itseensä. Ei ole väliä joogaako hienoissa puitteissa Suomessa tai Nicaraguassa tai joogaako hektisenä aamulla tai rentoutuneena illalla pienessä yksiössä. Tärkeintä on juuri tuo matka ja jonain päivänä voi joogamatolle astuminen tuntua todella haastavalta ja joinain päivinä oma mieli hipoo jotain sellaista jota ei voi sanoin kuvailla.

Katri Syvärinen haastaa nyt kaikki meidät ratsastajat mukaan 20.5. alkavaan lempeään joogahaasteeseen verkossa. Koska emme aina ehdi joogasalien tunneille kannattaa tutustua Katrin neljä viikkoa kestävään haasteeseen. Katrin jakamat lyhyet harjoitukset auttavat löytämään omalle keholle sopivia, palauttavia ja kehoa avaavia venytyksiä ja Katri on luvannut, että niiden jälkeen olo tuntuu myös hevosen selässä entistäkin paremmalta. Henkilökohtaisesti voin luvata, että jooga mullistaa myös sinun elämän jos annat sille aikaa. Elämänpituiset matkat kun eivät tapahdu hetkessä.

"Ratsastajien henkisenä valmentajana kohtaan työssäni usein sen, että monet ratsastajat kaipaisivat enemmän rentoutta, levollisuutta ja keskittymiskykyä ratsastukseensa (ja ehkä elämään ylipäätään). Kiireinen elämä on saanut aikaan sen, että jo nuorina monilta katoaa kokonaan yhteys omaan kehoon. Olemme vain jatkuvasti "päässämme", mielen ja sen tuottamien ajatusten vallassa. Mieli tuppaa kehittelemään monenlaisia ajatuksia: "Mitä jos en onnistu?" "Entä jos jotain sattuu?" "Minun on pakko pärjätä." Nämä ajatukset puolestaan saavat aikaan monenlaisia tunteita, jotka hevonen aistii sekä ihmisen kehon että energian kautta.

Moni asia helpottuu, kun ratsastaja oppii siirtämään huomion omaan kehoonsa ja hengitykseensä. Tarpeettomista ajatuksista voi siirtää huomionsa siihen mitä on tässä hetkessä: miltä hevonen nyt tuntuu, miltä oma keho tuntuu, mitä haluan tässä tilanteessa saada aikaan.

Kehotietoisuus auttaa myös istunnan kehittämisessä ja lajitekniikassa: kun ratsastaja oppii aktivoimaan ja rentouttamaan kehonsa osia tietoisemmin, eri apujen itsenäinen käyttö helpottuu.

Löysin itse aikoinaan joogan, kun etsin tukilajia oman ratsastukseni kehittämiseen. Jooga on erinomainen väline kehotietoisuuden lisäämiseen ja mielensä rauhoittamiseen. Lyhyetkin harjoitushetket silloin tällöin auttavat tekemään kehosta vahvemman ja joustavamman, jolloin hevosen liikkeen seuraaminen helpottuu. Alat ymmärtämään paremmin kehon epäsymmetriaa (kaikkien meidän kehot ovat jossain määrin epäsymmetrisiä) ja sen vaikutuksia ratsastukseesi. Kun opit rentouttamaan mielesi joogan avulla, myös ratsastustilanteissa on helpompi rentoutua.


– Katri Syvärinen, ratsastajien henkinen valmentaja, joogaopettaja

Vaikka Facebook-joogakiiltokuvamme näyttää usein tältä (upea merellinen joogastudio, täydellinen asana, sopiva vaatetus ja hymykin näkyisi naamalla jos naama näkyisi):

Näyttää arjen realiteetit enemmän tältä (ok, merenranta, mutta kiireisenä rykäisty joogatunti joka toteutetaan iPhonesta juuri kaivetusta YouTube -videosta, vaatetus on mitä ikinä aamulla puki päällensä  ja hengityksen ja rentouden löytäminen on jossain aika kaukana. Rakas tyttäreni skeittaa pihapiirissä ja yritän nakittaa jonkun totuttamaan hevostani vihertävään kevätmaailmaan. Mielessä pyörii hankkimaton satula, irtisanoutuminen töistä, kesän laidunkuviot ja parin tunnin päästä saapuvat synttärivieraat).





Tartutaan yhdessä Katrin joogahaasteeseen. Voit myös käydä klikkaamassa itsesi mukaan haasteen FB-tapahtumaan.

Matolla nähdään!

Toim. huom: 
Kannattaa varoa mitä ajatuksia itselleen esittää. Suurella todennäköisyydellä kouluttaudun joogaopettajaksi ensi syksystä lähtien. Koska niin sen vain kuuluu mennä:)

Lue myös muut joogaan liittyvät kirjoitukset täältä!

Ekat koulukisat

Olin unohtanut kertoa parhaalle ystävälleni Tiinalle sunnuntain koulukisoista. Olin jo ajatellut, että en osallistuisi ilmoittautumisesta huolimatta, mutta yhtäkkiä kisoihin valmistautuminen muuttuikin todella hauskaksi puuhaksi. Harjoittelimme rataa Sannan ja Minnan kanssa ja keskiviikkona vietimme monta tuntia tallilla Cinyan kanssa. Pesimme varusteet, tuunasimme ja puunasimme heppoja ja juttelimme niitä näitä. Onneksi Cinya on letittänyt kolme hevosta nuorena tyttönä jokaiseen kilpailuun, joten sain nauttia ja katsella vierestä kun oikea pro letitti Thorin harjan. 

Torstaina lähdimme upealle kotitallille aikaisin Ellan kanssa. Ella toimi tuomarin apurina helppo B: 3 -luokassa, joten kun minä kisasin Ella juoksenteli lappujen kanssa tuomarin autosta kuorma-autolle ja taas takaisin hakemaan seuraavaa lappua.

Joskus nuorena tyttönä olimme Tiinan kanssa mukana ratsastuskoulun ja ratsastusleirien kisoissa. En kuitenkaan ole kisannut vuosiin. Suomeen muutettuani Australiasta kisasin joitain kertoja, mutta sen jälkeen olemme käyneet yhdessä rataharjoituskilpailussa Veikkolassa Thorin kanssa.

Koska kilpailut olivat kotitallilla ei jännittänyt niin paljoa kun kenttä ja suurin osa ihmisistä olivat tuttuja. Mukana olivat myös ihanat Annika ja Tiina lapsineen kannustamassa, joten lähdimme radalle todella hyvällä fiiliksellä.

Olimme päivän toisena lähtijänä, joten ehdimme verytellä lyhyen ajan kentällä. Juoksutin Thorin aamulla, joten Thor oli jo hieman vertynyt ja oli todella säpäkän ja hyvän tuntuinen ulkona. Ravasin ja laukkasin ja harjoittelin siirtymisiä ja sitten olikin meidän vuoro. Juuri ennen kuin lähdimme radalle tuttuni Katja huusi, että hymyile Kia ja näytti oikein miten hän avasi rintakehäänsä ja siitä motivoituneena hymyilin ja nautin koko suorituksen läpi Thorin kanssa. 

Olin todella todella tyytyväinen Thorin suoritukseen. Thor kun osaa olla hieman säikky ja hörhöliini, niin heti kun pääsimme aitojen sisälle oli Thor täydellisen läsnä. Thor oli rento, mutta kantoi kuitenkin itseään hyvin ja oli juuri sopivan energinen. Tuomari olisi välillä kaivannut enemmän energisyyttä, mutta halusin itse juuri tuon tunteen jonka radalla sain. Thorin rauhallisuus ja rentous olivat meille sellainen erävoitto, että en halunnut pilata sitä hakemalla liikkeisiin lisää energisyyttä.

Cinya ja Eca sijoittuivat 7.

Radan pisteet olivat kaikki yli kutosen ja saimme monta 6,5 ja seiskaa. Alku- ja lopputervehdyksistä saimme kutoset ja yhdestä laukka-ravi siirtymisestä seiskan. Siirtymiset ovat meille ehdottomasti vaikeimmat koko radan aikana ja vaikka tervehdyksissä Thor veti pään ylös pysyi Thor kuitenkin suorana ja pysähtyi nätisti. 

Yleisvaikutelmasta tuomari totesi näin: "Tasaisen oloista ratsastusta, mutta pyri aavistuksen energisempään eteenpäinpyrkimykseen, jotta liikkeiden jäntevyys ja muodon keveys säilyy tasaisempana". Ja päädyime 62,05 % ja 6. sija. 

Upea päivä kaiken kaikkiaan ja mahtava kokemus. Kisojen jälkeen kiersimme vielä pihalla ja metsässä ja Thor oli rauhallinen ja tyytyväinen. Taitaa olla hevonen tehty kisaamaan.

En valitettavasti saanut koko rataa ladattua, mutta yritän lisätä sen tänne heti kun saan yhteydet toimimaan.

Upea Thor ja reipas Ella!

Ihanat koulukisat takana. 6. sija, 62,5%. Jee!

Cranial Nerve 11

Keneltäkään ei varmaan ole mennyt ohi, että meillä on ollut lieviä satulanetsintäongelmia Thorin kanssa viime aikoina. Tai voisiko sanoa viime vuosina.

Meillä on melko toimiva estesatula ja joitakin kuukausia myös Prestigen D1 -koulusatula tuntui todella hyvältä ratsastaessa. Thor kipeytyi kuitenkin Trapezius lihaksen kohdalta ja se on ollut suurin ongelmakohta satuloita kokeiltaessa.

Nyt meillä on ollut pari todella potentiaalista satulaa kokeiltavana, mutta Antares johon ihastuin täysin oli hyvä pari kertaa jonka jälkeen Thor jälleen oireili ja turposi hieman lapojen yläpuolelta, sään takaa. Thor kulkee myös matalammassa muodossa heti kun kyseinen ongelma ilmenee ja lapojen liike tukkiutuu. Etenkin vasemman lavan liike.

Mielenkiintoista oli tänään lukea Mia Kainulaisen jakama linkki Poor Behaviour and Cranial Nerve 11, Saddlefit 4 Life.

Kyseisen Cranial Nerve 11 -hermon sijaitseminen juuri tuossa Trapezius lihaksen kohdalla selittää hyvin Thorin käytöksen satulan osuessa siihen. Kuten artikkeli sen todentaa on tuo kohta, joka aiheuttaa suuria reaktioita hevosessa kuin hevosessa kun siihen kohdistuu painetta:

"This reflex point is known as Cranial Nerve 11 (CN11). Pinching gullet plates, lungeing girths, vaulting girths, driving harnesses and foregirths will achieve the same result as the stallion’s bite acting upon the muscles in the wither region like a vise grip. Nature has determined three survival mechanism reflexes for CN11: if the mare or the rival horse is bitten here, or if the gullet plate of the saddle pinches the side of the withers here, the nerve signals to the brain that the movement in the upper arm and shoulder blade be blocked. The second signal ensures that the longissimus muscle contracts, dropping the horse’s back (and that the vertebrae fall into each other as in kissing spine syndrome). Thirdly, the pelvis will rotate forward and open as a result of further contraction of the longissimus, opening the area in preparation for mating."

Taidan siis edelleen luottaa siihen, että Thor kyllä kertoo jos satula istuu hyvin. Paria satulaa tässä edelleen pohdin, mutta jotenkin odotan sellaista ihmesatulaa, joka vain istuisi hyvin ja olisi meille molemmille sopiva. Kai se on vähän kuin oletusarvo täydellisestä parisuhteesta. Onko sellaisia?

Eilen oli aivan ihana päivä Thorin ja Ecan seurassa. Harjoittelimme Ecan kanssa Minnan tunnilla torstain koulurataa, laukkautin Ecan oikein kunnolla kentällä ja sen jälkeen kävimme kävelemässä maastossa. Thor sai vain laukkailla ympäri pihapiiriä ja kävelimme pitkät pätkät metsässä. Ihanat super pojat.

Tänään kävimme ystäväni kanssa mahtavan joogaopettaja Ninan kotona tunnilla ja sain kokeilla päällä seisomista. Olin toivonut kyseistä harjoitusta koska seurasin muiden päällä seisontaa Cat Alip-Douglasin tunnilla viime perjantaina ja päätin että se on ehdottomasti liike jonka haluan opetella.

Tänään seisoin siis päällä Westendissä kellarissa ja tunne oli huikea. On hauskaa ylittää itsensä ja jooga todellakin kehittää omaa itseluottamusta ja valaa uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. 

Kannattaa myös lukea tämä aivan mahtava Equus Universalin kirjoitus Not so Merry Go Round.

Lue myös muut hevosen selkään ja satulaan liittyvät kirjoitukset. 

Katja Ståhl: "Tarhaaminen tappaa"

Kuva on lainattu Katjan blogista

Katja Ståhlin kirjoitus Tarhaaminen tappaa vaati oman palstatilansa blogissani. Miten täydellisen oivallisesti teksti kiteyttääkään hevosille niin tärkeän asian. Kiitos Katja!

"Kertokaa vatipäälle, kuinka kallis hevosen pitää olla, että se lakkaa olemasta hevonen? Kuinka arvokas kopukka saa arvonimen Esine? Ymmärrän kyllä kultakellon, jota ei viitsi pitää joka päivä, koska perkele jos se jää uimahallin kaappiin, mutta että hevonen? Millä perustellaan hevoselle, että ymmärräthän sä, että et sä voi mennä tonne ulos noiden puolasta tuotujen, lyhytkaulaisten mäyräkoirien sekaan, koska sun kisat voi mennä ihan käteen? Etenkin kun suomalaisissa ratsatuskilpailuissa palkinnot ovat luokkaa lippalakki tai saunan lämpömittari."

Pohdintaa ratsastajan hyvinvoinnista

Hevoset & Ratsastus -lehti kirjoitti mukavan artikkelin syksyn Ratsastajan kokonaisvaltainen tasapaino -tilaisuudesta. 

"Ratsastajan pitäisi olla positiivinen ja tyyni, mutta usein olemme kovin itsekriittisiä. Moni pystyy hetkeäkään epäröimättä luettelemaan esimerkiksi istuntavirheensä. Mutta mitkä ovatkaan vahvuutesi ratsastajana?"

Seuraava tilaisuus, Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino, järjestetään Peuramaalla 26.9.

Kerro se niin että ymmärrän

Nå niin, nyt sitä sitten opetellaan koulurataa torstain seurakisoihin. Voi kääk. Munhan ei pitänyt kisata ja tästä se nyt sitten lähtee. Seura tekee kaltaisekseen I guess.

Miten aivot voivat olla niin jumissa. Lupaan, että ratojen opetteleminen oli helpompaa kun viimeksi olin kisoissa noin 10 vuotta sitten. Nyt tuntuu, että jokaisen liikeen jälkeen pitää taas aloittaa alusta. 

Tänään kävimme karvasatuilemassa Sannan tunnilla. Olen käynyt kerran aikaisemmin Sannan tunnilla ja pidin kovasti, mutta emme ole saaneet aikatauluja sopimaan yksi yhteen edellisen kerran jälkeen.

Sannan tunnille pääseminen edellytti kuitenkin Thorin kiinniottamisen minitotuttelulaitumelta ja voin vain todeta, että onneksi laidun on niin pieni. Joka kerta kun lähestyin Thoria lähti hevonen täyttä vauhtia toiseen suuntaan (enkä voi suuttua koska ymmärrän niin miten hyvältä ruoho maistuu ja miten väärin on laittaa toinen 10 minuutiksi nautiskelemaan vain ottaakseen kaverin pois melkein heti.) Nå, onneksi mulla on yksi kikka sun toinen takataskussa ja sain Thorin ängettyä yhteen kulmaan liinalla. Kahden liinan välistä oli vaikeata mennä mihinkään suuntaan, joten Thorin oli vain pakko myöntyä ja todeta, että tällä kertaa laidun oli liian pieni. Auta armias, jos olisin laittanut Thorin suuremmalle alueelle, niin olisin varmaan vieläkin odottelemassa hevostani tunnille. 

Pidän Sannasta kovasti koska hän kertoo asiat niin, että ymmärrän ne. Hän opettaa selkeästi ja jaksaa muistuttaa samasta asiasta monta kertaa. Hän pukee istuntaan liittyvät asiat mielikuviksi. Kuten laukassa tänään hän pyysi minua miettimään, että puristan Thorin sään jalkojen väliin laukkaa lyhentäessä. Hän ei myöskään vain sanonut, että käytä vatsalihaksia, vaan hän totesi, että mieti vatsalihaksia alas ja eteenpäin.

Koska kuten Katriina Alongi sen niin hyvin kirjoittaa Coaching with Katariina Alongi -blogissaan: 

Kun opettaja kehottaa kentän laidalta oppilasta myötäämään, mitä oppilaan tulee tehdä? Rentoutua? Mutta mistä kohtaa kehoaan? Istua syvemmälle satulaan? Mutta mitä syvemmälle istuminen todella tarkoittaa?

Vastaus mihin tahansa näistä kysymyksistä, kun sitä todella lähdetään yksityiskohtaisesti selittämään ja opettamaan, on hyvin monisäikeinen ja vaatii opettajalta tietoa sekä hevosen että ihmisen anatomian ja fysiologian lisäksi myös oppimisteoriasta, jotta hän voi purkaa opetettavan asian ymmärrettäviin osiin. Asiansa tuntevat opettaja ymmärtää myös, että ratsastajan kehottaminen istumaan syvemmälle satulaan taikka myötäämään hevosen liikettä selittämättä MITEN se tehdään, johtaa yleensä erilaisiin istuntavirheisiin kuten lysähtäneeseen ryhtiin, taaksepäin nojaamiseen taikka jaloilla puristamiseen, jokainen kun käsittää tämän ”syvälle istumisen” tai ”myötäämisen” kehossaan omalla tavallaan.

Ja tässä jälleen hyvä kirjoitus puolipidätteen merkityksestä ratsastuksessa. Tuntuu, että tänään sain taas tehdä niitä tuhansia yhden tunnin aikana. 

Kaunista äitienpäiväniltaa kaikille teille äideille. Hienointa maailmassa kun on olla äiti. Kiitollinen!

"Making the decision to have a child is momentous. It is to decide forever to have your heart go walking around outside your body." - Elizabeth Stone

Hevosen henkinen jumi

Koska olen hevostenkouluttaja, näen paljon erilaisia hevosia. Aika moni niistä jännittää jotenkin. Kouluttamalla monia voidaan auttaa suhtautumaan rennommin ihmisen kanssa toimimiseen. Osa hevosista alkavat hengittämään normaalisti vasta vähän ajan kuluttua: ottavat usein sellaisen syvän hengityksen, päristelevät ehkä ja ovat sitten kertaheitolla rennompia. Mitä jos osa hevosista on jumissa siksi, että ne jännittyvät ihmisen kanssa ollessaan? Jatkuvasti maitohapoilla siksi, että niidenkään lihakset eivät rentoudu normaalisti kymmeneen minuuttiin tai tuntiin päivittäin?
                                                                                 - Minna Tallbergin Onko hevonen aina jumissa

Uskon, että ihmiset tuleva elämäämme juuri oikealla hetkellä. Kun jäsenkorjaaja Annika pyysi minua syyskuussa 2013 laskeutumaan satulasta ja pohtimaan mitä oikeasti näen ja mietin oli se yksi käänteentekevistä hetkistä omassa elämässäni. Olin keväällä saanut potkut monivuotisesta työpaikasta pienen tytön ja kahden hevosen yksinhuoltajana (ok, toinen hevonen on ollut aina puoliksi Tiinan) elin mahdottomalta tuntuvassa parisuhteessa ja yritin vain jatkaa ja puuskuttaa eteenpäin koska niin kuuluu tehdä.

"Tunnin loppupuolella Annika totesi, että Thor on varmaan tullut elämääni opettamaan rentoutumista ja rauhoittumista. Hän sanoi, että hevoset kestävät paljon, mutta niiden edessä on tärkeätä olla aito."

Nuo Annikan sanat aitoudesta iskivät ja kovaa. Olen aina ollut avoin ja puhelias ja mielestäni aito, mutta siinä elämäntilanteessa olin niin pulassa oman itseni kanssa, että aitoudesta ei ollut tietoakaan. Olin väsynyt, ahdistunut ja pelokas ja sain jopa pienimmästäkin asiasta kehitettyä ongelman itselleni. Vatsani oireili, alaselkä kipuili ja mieli oli matala.  

Miksi siis ajattelemme, että hevosen pitäisi aina vain toimia ja olla kunnossa? Kuinka usein pohdimme tallille mentäessä millä tuulella hevosemme on tänään ja miten paljon hevosen psyykkinen tila vaikuttaa myös sen fyysiseen ratsastettavuuteen. Kuinka paljon ihan oikeasti annamme omalle mielentilalle ja hengitykselle aikaa laskeutua ennen kuin kiiruhdamme seuraavalle tunnille?

Kuinka usein kosketat hevosta saapuessasi tallille? Kokeilet sen lihaksia ja yrität tuntea hevosen energian? Kuinka usein rauhoitat oman hengityksesi hevosen hengityksen mukaiseksi? Kokeile. Tulet hämmästymään. 

Suoritamme koko ajan kaikessa. On sitä sitten tavallinen maastotallaaja tai korkean tason kenttäratsastaja voi hevosen kanssa kuitenkin vain viettää aikaa ja tehdä hauskoja juttuja myös maasta käsin. Hevosen kanssa puuhastelu rentouttaa hevosta ja lisää hevosen luottamusta ratsastajaan kuten tässä Will Rogersin videossa, Starting The Modern Day Sport Horse. 

Thorin kanssa käymme paljon kävelyillä ja kesällä uimassa. Kun on kunnolla lunta käymme lampsimassa lumessa ja juoksutan Thoria syvässä lumessa. Käymme myös kävelyretkillä hyppimässä kaatuneiden puiden yli ja ylitämme ojia aina kun niitä sattuu kohdalle. Joskus kävelen Thorin kanssa sänkkärille ja hyppään selkään vasta siellä ja kun on liikuttu tarpeeksi hyppään taas alas ja kävelemme vierekkäin takaisin kotiin. Kaikenlaisia kenttäesteitä voi harjoitella maasta käsin. Kannattaa vain ottaa mukaan tarpeeksi pitkä liina.

Maneesissa talvella voi hyvin myös harjoitella puomien ylittämistä käynnissä, ravissa ja laukassa tai harjoitella pelottavia esteitä. Myös irtohypyttäminen maneesissa on parasta puuhaa ja todella hyvää jumppaa hevosen selälle.

Koska kyllä se vain niin on, että aivan kuten minä ja sinä myös hevonen jännittää ja kun hevonen on henkisesti jumissa on se myös sitä rungostaan.

Keittokirja hevosihmisille - Oiva äitienpäivälahja

Ruotsalaisen Malin Möllerin kirjoittama Kokbok för Hästfolk (Keittokirja hevosihmisille), Hudson & Perry 2013 alkaa näin:

"Kirjaa kirjoittaessani olen kertonut tutuille sekä Ruotsissa että USA:ssa mitä puuhastelemme. Tavallisin reaktio on ollut: Ha ha ha, keittokirja hevosihmisille, löytyykö siitä miten teet hyvää ruokaa hevoslihasta -reseptejä?

Kun kuulen nämä kommentit ymmärrän, että henkilö joka näin sanoo ei ikinä ole laukannut sänkipellolla syksyllä tai tuntenut sitä onnen tunnetta miltä tuntuu rusetti ensimmäisestä koulukisasta. Hän ei tiedä mitä me tiedämme. Hän ei ymmärrä miten tämä harrastus kultaa jokaisen päivän ja kokonaisen elämän. Mitä hevoset ja sitä ympäröivä elämäntyyli meille antavat."

Kokbok för hästfolk on monipuolinen keittokirja, joka on suunnattu erityisesti kaikille meille hevoshulluille. Reseptit ovat terveellisiä ja täyttäviä ja soveltuvat hyvin hevostelijan elämään. Kirja on täynnä lyhyitä hauskoja tarinoita, jotka liittyvät jotenkin hevosiin ja kauniit kuvat on kuvattu Ruotsissa, New Yorkissa ja Hamptonissa. 

En vielä ole ehtinyt kokeilla reseptejä koska annan kirjan Rakkaalle äidilleni äitienpäivälahjaksi. Kesällä ajattelin sitten lainata kirjasta maalla aamupalaideoita, kuten maittavat granolat ja The Healthy Horse -smoothien. Myös Butternut Squash - keitto kuulostaa taivaallisen hyvältä. 

"Soppa är otroligt bra att ta med i en termos, varmt och mättande för kalla ridhuskvällar". 

Kirjassa on myös hyviä perusreseptejä kuten Janssonin kiusaus ja katkarapupasta ja mikä sen parempi lauantai-illan menu kylmänä talvi-iltana kuin kunnon Chili con Carne ja Boeuf Bourguignon (luomu- tai riistalihaan tehtynä, toim. huom). 

Kirjan ehtii vielä tilata ennen äitienpäivää Chia de Gracian -verkkokaupasta. Koodilla ÄITI2015 saat 10 prosentin alennuksen. 

Ajattelin myös lisätä tämän Pauligin Onnea Äiti, Juhla Mokka Special Editionin mukaan lahjakoriin. Olen Juhla Mokan suuri fanittaja joten mikä sen parempi lahja kuin keittokirja ja kahvipaketti omalle Äidille. Sitten vielä perhe siihen ympärille ja maittavaa ruokaa. Siitä on hyvä äitienpäivä tehty.

Ole rohkea

Kuva: Salla Seppänen

Charlotte Dujardin on pitänyt ensimmäisen klinikkansa Kanadassa ja silmiini osui heti aamusta PS Dressagen artikkeli You Have to Be Brave.

Vaikka koen, että kehitystä on tapahtunut etenkin oman ratsastuksen osalta viime aikoina pysyttelen helposti omalla mukavuusalueella. En aina keskity tarpeeksi ja ratsasta kunnolla vaan jään siihen missä on helppoa ja hyvä olla.

Tänään päätin kuitenkin ratsastaa rohkeasti Monikan tunnilla. Mietin Charlotten sanoja siitä, miten tärkeätä on välillä kokeilla omia rajojaan ja katsoa minne asti pääsee.

"You could almost get time faults for your dressage test," she told several riders who needed to pick up the pace and ride forward. "You were going so slow you could have had a tea break in the middle". 

Thor oli tänään rungosta todella hyvän tuntuinen. Heti alusta asti letkeä ja kantoi itseään hyvin. Suu on myös ollut hieman parempi, mutta on edelleen hieman huono ratsastaessa vaikka Thor raspattiin äsken. En haluaisi viedä Thoria nyt Jutille ennen kesää koska jokainen raspauskerta kuluttaa hampaita, joten toivotaan että tämä on vain ohimenevää ja voimme käydä Vermon klinikalla heti syksystä kun palaamme taas suurkaupunkielämään maalta.

Satulaa en vielä ostanut vaan pohdin nyt paria eri vaihtoehtoa. Koulusatulaa en kuitenkaan nyt osta koska tärkeämpää on saada toimiva estesatula kun hyppäämme enemmän ja koulua voin mennä hyvin myös karvasatulalla.

Vappu sujui railakkaasti rakkaan tyttäreni ja ihanien ystävien seurassa. Tänään kävin kunnon jooga flow-tunnilla ennen ratsastusta, kun Ella oli ystävän syntymäpäivillä ja kyllä se vaan niin on, että jooga helpottaa kummasti hevosen selässä istumista. Upea tunne! Sitten vielä saunomista vanhemmilla. Ei voi paremmin viikko aikaa. Huomenna Minnan estetunti. Jippii!