Finn fem fel

Olisi niin paljon mistä haluaisin kirjoittaa. Islannin reissu, Tellington Touch -kurssi, satulaopit ja kesän tunnelmista. 

Aion nyt kuitenkin hieman pähkäillä eilisen tunnin antia. Tai ei niinkään eilistä tuntia vaan kaikenlaista sen ympärillä ja sen sisällä. 

Saavuin tallille jo valmiiksi hieman väsyneenä eikä itselläni todellakaan ollut paras päivä aikoihin. Thor näytti jäykältä laitumella. Heti tunnin alusta Thor tuntui jäykältä ja väsyneeltä. Johanna ja Jenna katselivat tovin ja totesivat yhteisääneen, että ratsasta nyt hyvä nainen. "Mutta Thor tuntuu huonolta". "Thor sitä, Thor tätä."

Ja onhan se totta, että Thor ei ollut parhaimmillaan. Mutta kuinka paljon fiilis punkesi minusta ja vaikutti ratsastukseen? Mietin tunnin jälkeen miten yritin vain löytää virheitä koko ajan ja aloitin huolestumisen heti astuessani talliin. Pähkäilin sitä vielä illalla kotona ja nukkumaan mennessäni ja tuli mieleen Finn fem fel -leikki. Leikitäänpä sitä vähän. 

Tunnin aikana ja kun katsoin kuvia jälkeenpäin (kiitos taas upea Jenna kuvista), tulivat nämä viisi virhettä mieleen: 

1. Etunoja, tuo ikuinen etunoja. Kuinka kauan sitä voi syttää pienikokoista hevosta ja väärää satulaa?

2. Ne kädet. Löysät ohjat, kireät ohjat (mietin Garden kommenttia Kirkkonummen Sanomissa "Kun ratsastus tuntuu ja näyttää helpolta, tietää ratsastaja olevansa oikealla tiellä" ja Talliturinaa -blogin artikkelia Myytinmurtajat (katso myytti numero 4). Ratsastus ei eilen tuntunut tai näyttänyt helpolta ja Thor painoi kädelle. Reaktioni on päästää ohjia pidemmäksi sen sijaan, että ratsastaisin enemmän istunnalla. Jossain vaiheessa sain hyvän ohjastuntuman, ratsastin istunnalla ja pohkeiden avulla ja tunnin aikana saimme melko hyviä pätkiä. 

3. Vinous: Pari päivää töissä ja oli taas niin vino olo (ihan kuin se olisi vain siitä kiinni:). Olisiko uusi satula hieman vino? Toinen satula, joka on kokeilussa on ainakin todettu vinoksi. Tai olenko taas itse vinompi? Sinänsä aina kun olen tuntenut vinoutta on satula ollut vino tai jalustinhihnat venyneet. Mutta vinona vetelin menemään. 

4. Reidet. Jännitän liikaa reisiä. Pitäisi uskaltaa istua enemmän ja puristaa vähemmän. 

5. Pää ja aivot. Missä on positive thinking ja tsemppihenki? Minne katosi se Kia, joka Australiassa ratsasti aina kunnolla ja innostuneena. Ei lepsutellut tai ollut ahdistunut osan ajasta. Kuinka paljon oma arki vaikuttaa ratsastukseen? 

Ja koska täytyy aina löytää myös viisi hyvää asiaa ja olen päättänyt tehdä töitä oman asenteeni kanssa, tässä ne tulevat: 

1. Minulla on ylipäänsä mahdollisuus ratsastaa ja rakas tyttäreni saa olla mukana tallilla. 

2. Minulla on kaksi upeata hevosta, joita rakastan todella paljon. 

3. Thor on saanut lihaksia ja näyttää jo aika hyvältä. Kuvissahan näkyy jo hieman kaunista kaulankaarta. 

4. Thor oli rauhallinen. Ei kytännyt, ei pomppinut ja teki todellakin parhaansa. 

5. Hevoseni ovat höperöitä, mutta herrasmiehiä ja viettävät todellakin laatuaikaa ne tunnit joita minä ja tyttäreni emme vietä niiden kanssa. 

Ja kun Jenna oli ehdottanut Ellalle, että juttele äidin ja isän kanssa, että ostaisivat sinulle tuon uskomattoman kauniin ponin tallilla (meille on saapunut uusi poni), Ella oli vastannut; "En tarvitse. Minulla on jo." Ellan 7-vuotiasta kaveria Kasperia lainaten: "Ella, olet tyylimuna". 

Hei halloo, mä nukahdan kohta.