Wuhuu!!!!!

Syksyn ensimmäistä sänkkärikertaa odottaa vähän samalla tavalla kuin kesän ensimmäisiä palkoherneitä tai glögiä joulun alla. 

Olen itse ollut flunssassa ja Thorilta irtosi eilen kenkä. Onneksi maailman ihanin Kenny pääsi kiinnittämään kengän jo samana iltana. Pääsimme siis tänään Ninan ja Estellen kanssa nautimaan kauniista säästä. Ja ah mikä nautinto tosiaan. Ensimmäistä kertaa uskalsin päästää Thorin laukkaamaan oikein kovaa. Peltoa oli silmän kantamattomiin eikä tarvinnut koko ajan väistää roiskuvia kiviä. Jos tämä ei paranna flunssaa, niin mikä sen tekee;) 

Nyt meen katsomaan mitä kaksimetrinen isäni on keksinyt rakkaan tyttäreni kanssa;)