Reppu pakattu ja perhosia vatsassa

Nyt on reppu ostettu ja penaali ja linjaali hankittu. Uudet kouluvaatteet ovat kaapissa, sushi syöty ja perhosia vatsassa.

Ylpeä isoäiti, innostunut äiti ja pieni 7-vuotias onnellinen Ella käyskentelevät Stockmannilla. Isoäiti tarjoaa Xylitol-purkkaa. Äiti ei koskaan syö purkkaa koska vatsa tulee niin kipeäksi, mutta päätti ottaa puolitoista purukumia tällä kertaa.

Tuntematon nainen tuijottaa pitkään. Äiti ihmettelee miksi nainen tuijottaa? Nainen astuu samaan hissiin ja katsoo äitiä ja sanoo: "Kiva tuo sun purkka." Koska äiti ei yleensä jaksa välittää ja on oppinut pitämään suunsa kiinni kesti vähän aikaa tajuta, että nyt pitäisi ehkä sanoa jotain takaisin. Ihan mielenkiinnosta äiti kysyy. "Siis anteeksi, häiritseekö purkansyöntini jotenkin teitä?" Johon nainen vastaa: "Kyllä, kun aikuinen nainen syö purkkaa ja puhaltaa kuplia". Jonka jälken nainen poistuu hissistä ja äiti jää toviksi miettimään mikä saa ihmisen purkautumaan tuolla tavalla. Jos äiti ei olisi ollut niin häkeltynyt, hän olisi varmaan mennyt naisen korvan viereen ja puhaltanut oikein ison kuplan. Tai olisiko hänen pitänyt kertoa, että hän ei yleensä syö purkkaa? Mutta miksi ihmeessä aikuisen naisen täytyisi selittää vieraalle ihmiselle yhtään mitään?

Ihmiset, ihmisten tapa reagoida asioihin ja ihmissuhteet kiinnostavat todella paljon. On mielenkiintoista seurata miten erilaiset tilanteet herättävät ihmisissä erilaisia tunteita. Kun ehdin pyöriä Akateemisessa kirjakaupassa (kirjojen parissa pyöriminen on yksi ehdottomista lempipuuhistani) viime viikolla törmäsin sattumalta Katherine Pancolin kirjaan Les Écureils de Central Park sont tristes le lundi. Halusin heti ostaa kirjan, mutta sain kuulla, että ensin kannattaa lukea vuonna 2006 ranskaksi ilmestynyt Les Yeux jaunes des crocodiles.

Kirja Krokotiilin keltaiset silmät on ihmisdraamaa ja -suhteita parhaimmillaan. Kirja on imaissut minut täysin mukaansa ja parasta on, että kaksi paksua jatko-osaa odottavat vielä tulevia lukuhetkiä.

Ihanaa ensimmäistä koulupäivää rakas tyttäreni. Olet parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.