The day that I met Sprenger

Uudet, ihanat kuolaimet

Nyt kun satularumba on hellittänyt ja kävin vielä eilen hakemassa Hipposportista Correction /Trapezius -padin (tai miksi sitä nyt kutsutaan), niin jotain uutta puuhattavaa oli pakko keksiä. Kyselin pari viikkoa sitten tallitovereiden mielipiteitä kuolaimista ja kaikki olivat kolmipalakuolaimen ystäviä. Iia mainitsi Sprengerin kuolaimen, joten kyselin vielä mitä Caro Hipposportista oli mieltä ja nuo kyseiset Sprengerit tulivat mukaan kotiin eilen. Tänään valmistauduin siis Ullan tunnille padilla, joka antaa tukea lapojen taakse (D1 antaa normaalia enemmän tilaa lapojen taakse ja Thor on vielä melko lihasköyhä, joten padi toimii ikäänkuin toppauksena) ja uusilla kuolaimilla.

Ullan tunti oli tänään jotenkin erityisen ihana ja meille sopiva. Teimme kivoja harjoituksia ja sellaisia jotka toivat parhaimmat puolet esiin minussa ja hevosessani. Koska olemme molemmat melko sähliä, energisiä ja höslöjä, niin käyntiharjoitukset ja etenkin siirtymiset tekevät todella hyvää. Nyt alan myös ymmärtämään miksi Sally Amsterdamerin valmennuksessa keskityimme enimmäkseen siirtymisiin. Kuten Elina kirjoittaa Passion for riding -blogissa:

Siirtymät ovat Sallyn ”lempilapsi” eikä niitä olekaan ihan helppo suorittaa hänen silmiensä edessä hyväksyttävästi. Ne ovat hänen mielestään ”paras tapa selvittää, työskenteleekö hevonen todella oikein läpi selän, työntäen takaa ja onko hevonen oikeanlaisella ohjastuntumalla. Toisinaan näen ratsukoita, joidentyöskennellessä ravissa, hevonen voi päälle päin näyttää ihan hyvältä muodon ja tuntuman suhteen, mutta siirtymissä virheet kuitenkin viimeistään paljastuvat.” 

Aloitimme tunnin ratsastamalla neliskulmaa käynnissä. Jokaiseen kulmaan piti ratsastaa osittainen etuosakäännös, suoristus ja jälleen uusi käännös kulmaan. Kun etuosakäännös sujui hyvin piti kulmassa tehdyn etuosakäännöksen jälkeen ratsastaa hetki avoa, suoristus ja jälleen käännös kulmaan. Kun harjoitus sujui hyvin piti päästää reidet, polvet ja muu istunta rennoksi ja istua hetki pelkillä istuinluilla. Sen jälkeen piti tuoda hellästi jalat jälleen hevosen ympärille ja mahdollisimman pienillä avuilla tuoda hevosen ulkotakajalkaa pari askelta sisäänpäin ja takaisin ulos. Ajatuksena oli tarkistaa, että avut ovat läpi ja voimme ratsastaa mahdollisimman pienillä avuilla. Kaikki harjoitukset sujuivat hyvin ja Thor tuntui todella herkältä ja hyvältä ratsastaa.

Jatkoimme vielä käyntiharjoituksia ja lyhensimme käyntiä istunnalla pari askelta ja sitten taas sujuvaa käyntiä eteenpäin. Ulla pyysi minua olemaan tarkkana, että Thor kävelee myös hidastaessa suoraan eteenpäin eikä lähde kiemurtelemaan. Teimme pari todella hyvää hidastusta ja olin niin tyytyväinen Thoriin. Ravissa keskityimme vain siihen, että meillä oli hyvä tahti ja aina jos tahti hidastui hieman kevensin ja sitten taas alas harjoitusraviin. Laukkasimme myös hetken molempiin suuntiin ja laukka tuntui hyvältä. Ulla kehui Thoria ja oli sitä mieltä, että Thorin kaulan linja on avoimempi eikä Thor liikkunut yhtä lyhyenä kuin aikaisemmin. Oli ihana kuulla tämä kommentti valmentajan suusta, sillä olen täysin samaa mieltä itse:

"Tärkeintä on, että saamme hevoset nyt hyvään, rentoon muotoon, jossa ne liikkuvat avoimina kaulasta ja lavoista. Ylös saamme ne kyllä sitten. Se ei ole ongelma."

Thor on tuntunut todella hyvältä ratsastaa nyt parin viikon ajan, mutta tänään Thor oli erityisen pehmeä kädelle, ei vastustellut kuolainta ja siirtymiset olivat sujuvat. Olen ollut vähän sitä mieltä, että kuolain kuin kuolain, mutta otan kaikki ajatukseni takaisin ja sanon, että voihan Sprenger. Kaikkien pitäisi kokeilla Sprenger-kuolainta. Ja ilokseni myös Correction-pad toi juuri kaivattua ryhdikkyyttä satulaan ja omaan istuntaan.

Luettuani Hilary Claytonin artikkelin olen myös melko vakuuttunut siitä, että ohut kuolain toimii ainakin meillä paremmin. Ja tässä vielä linkki Sprengerin sivuille.

Nivelkuolain, jota olen käyttänyt muuten. 

Kolmipalakuolain, joka ei toiminut Thorilla.