Thorilla oli energiaa vaikka kuinka paljon kun saavuin tallille tänään. Lähdin hieman aikaisemmin töistä, sillä totesin että kengitys sujuu paremmin jos saan Thorin liikutettua ennen sitä.
Lähdin uhkarohkeana maastoon enkä tiedä kumpi oli hikisempi tai puuskutti enemmän: Thor tai minä? Joka tapauksessa, niin en antanut periksi vaikka suurin osa lenkistä kuljettiin joko sivuttain, lumihangessa tai jossain määrin liian kovassa vauhdissa. Lopulta sain kuitenkin ihanan hevoseni hieman rauhoittumaan ja pahimmat energiat puuskutettua ulos pellolle.
Joey tuli tänään meidän tallille kengittämään ja saimme grillattuja kenkiä. Enää ei kuulemma tarvita rengaskenkiä, sillä Thorin kaviot ovat Joeyn mielestä niin hyvät. Thor ja Topi, jolle laitettiin irtokenkä, olivat hieman ihmeissään savusta, mutta muuten kengitys sujui taas hyvin. Oli mielenkiintoista seurata kuumakengitystä ja Joey kengittää 90 % asiakkaistaan kuumakengityksellä, joten ei taida jäädä viimeiseksi kerraksi. Olenko muuten muistanut mainita miten onnellinen olen, että meillä on todella hyvä ja luotettava kengittäjä. Tulen varmaan mainitsemaan asiasta vielä monta kertaa tulevaisuudessa.
Minun heposeni kuumakengitettiin entisessä kotimaassaan Unkarissa, ja hieman jännitti miten kengät pysyvät, kun tultiin Suomeen ja tallillamme käyvä kengittäjä teki ainakin oletuksena kylmällä.
ReplyDeleteHyvin kuitenkin on kengät pysyneet, tosin hevosen kavion laatukin on 2 viime vuoden aikana parantunut paljon. Viime kesänä alettiin myös säännönmukaisesti käyttää putseja, ehkä siitäkin on ollut apua.
Kiinnostaisi tietää, miksi olet valinnut kuumakengityksen? Ilmeisesti se on nyt yleistymään päin Suomessakin.
Hei, kiva kuulla teistä. Oletteko kotiutuneet hyvin Suomeen? Täällä on kyllä aika ihana asustella.
ReplyDeleteKysyit helpon kysymyksen, mutta se vaatii hieman pidemmän vastauksen.
Kengitys ja kengittäjät ovat jotenkin aina kulkeneet osana elämää hevosten kanssa. En ole koskaan miettinyt kengitystä sen koommin eikä se ikinä ole ollut ongelma ennen kuin tapasin meidän Masin.
Kun otin Masin vuokralle en ollut tietoinen siitä, että Masi oli heittänyt suurimman osan Suomen kengittäjistä pitkiä matkoja eri suuntiin, joten kun ensimmäinen kengityskerta tuli eteen yllätyin kovasti vastaanotosta. Asuimme tallissa, jonka pihapiirissä asui kengittäjä. Kun tulin yhtenä päivänä tallille ja Masi oli ollut kengitettävänä sain kuulla, että Masiin ei enää kosketa ja olisi varmaan parempi vaihtoehto jos miettisin muita hevosia. Masista kun ei kuulemma koskaan voisi tulla yhtään mitään. Nå, päättäväisenä ja Masin vaikeaan olemukseen täysin ihastuneena lähdin sitten soittelemaan. Ongelma 1. Pelkkä Masin mainitseminen oli jo iso ongelma. Ongelma 2. Paikan päällä asui kengittäjä ja muut kengittäjät eivät halua astua muiden kengittäjien varpaille (täysin ymmärrettävää ja kunnioitettavaa).
Sain kun sainkin vihdoin ja viimein Peter Hindsbergin paikan päälle (olen tästä ikuisesti kiitollinen Petulle). Kutsuin samalla eläinlääkärin paikalle, sillä pelkkä maalaisjärki sanoi että Masin vammat (niskanikamavamma ja hermo jumissa) aiheuttivat varmaan sellaisia kipureaktioita kengityksen ajan, että rauhoite ja kipulääke rauhoittaisi varmaan tilanteen. Ja niin se Masi kengitettiin ongelmitta, irtisanoimme tallisopimuksen ja muutimme Päivölään. Petu kengitti Masia ilman rauhoitetta vuoden, pari kunnes muutimme Kirkkonummelle. Kirkkonummella alkoivat ongelmat uudestaan, sillä Petu ei päässyt paikan päälle kun Masilta oli tippunut kenkä. Pyysimme sen jälkeen Tiinan kanssa paria muuta kengittäjää ja silloin ymmärsin ensimmäisen kerran miksi kaikki kengittäjät eivät halua kengittää Masia. Onneksi Kenny suostui vihdoin ja viimein tulemaan ja pienellä rauhoituksella saimme tilanteen jälleen rauhoittumaan. Kenny on kengittänyt Masia siitä päivästä lähtien ja Tiina on ollut mukana jokaisella kengityskerralla ja antanut rauhoittavaa jos Masi on ollut rauhaton (jälleen kovin kiitollinen siitä, että paras ystäväni on eläinlääkäri).
Tässä välissä olen ratsastanut monia muita hevosia ja kengityksen osalta asiat ovat sujuneet melko hyvin. Tesellon kanssa tuli kuitenkin eteen miten uskomattoman tärkeä osa hevosen elämää kengitys oikein onkaan, mutta se on jo täysin toinen tarina. Ja kovin surullinen sellainen.
Nåjaa, nyt päästään sitten siihen kun ostan itselleni nuoren 5-vuotiaan hevosen ja olen innostunut siitä, että hevosellani ei ainakaan tunnu olevan ongelmia kengityksen suhteen.
ReplyDeleteThoria kengittää kengittäjä, mutta kanta on kuulemma liian matala sanoo tallinomistaja. Kia pyytää toista kengittäjää, joka vuolee kavion melko nopeasti pystyasentoon ja lisää neljä hokkia. Hevonen ontuu, sillä kavionivel on rasittunut. Eläinlääkäri tulee paikan päälle ja käskee vaihtamaan kengittäjää. Kuin sattuman kauppaa, oppilaani tuntevat yhden Suomen parhaimmista kengittäjistä ja siitä alkaa nousukausi kengityksen suhteen. Huippuhyvää kengittäjää ei tietenkään ole helppo tavoittaa mutta saan jollain ihmeen tavalla järjestettyä Oittaan muuton ajaksi hänet paikan päälle ja seuraavalla kotitallillamme kengittäjä kävi säännöllisesti koko sen ajan kun asuimme siellä. Välillä kengitysvälit venyivät hieman pitkiksi, mutta se oli pieni ongelma siihen verrattuna, että Thorin kaviot näyttivät todella hyvältä ja kengittäjä oli alan todellinen ammattilainen. Tiina oli kuitenkin mukana ensimmäiset kerrat, sillä sain kuulla että Thor oli potkaissut naulan kengittäjän käden läpi Oittaalla ja toinen kengittäjä muisteli, että tämä on se rauhaton hevonen jota hän kengitti kun se saapui Suomeen (eli ei siis ollut sujunut kengitys ihan ongelmitta:).
Kesäksi oli sitten tarkoitus lähteä vain käymään Inkoossa, mutta kuten kaikki tiedämme jäimme sinne asustelemaan. Yksi suurimmista syistä palata toiselle tallille oli hyvä kengittäjä, sillä tiesin että en saisi häntä tulemaan Inkooseen. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja tässä välissä oli jälleen liian pystyt kaviot (Thor jumittuu selvästi etenkin lavoista), liian matala kanta jne. Tallinomistajan oman kengittäjän kanssa ei taas saatu mitenkään aikatauluja sovitettua yhteen kesällä. Kun juttelin Vermossa eläinlääkäreiden kanssa tulin siihen tulokseen, että joko saan hyvän kengittäjän tai ajan klinikalle kuuden viikon välein. Koska hätä se ratkaisun keksii tajusin myös soittaa naapuritallille, jossa Joey käy kengittämässä ja pääsimme mukaan kengitysremmiin.
Joeyn kanssa kengitys on alusta asti sujunut oikein hyvin ja Thor on käyttäytynyt kuin herrasmies suurimman osan ajasta.
Eli kun kysyt kuumakengityksestä, niin vastaukseni on seuraava. Olemme vihdoinkin löytäneet asiakaspalveluhenkisen, luotettavan ja ammattitaitoisen kengittäjän. Hän on sitä mieltä, että kuumakengitys toimii ja kengät istuvat hyvin kuumakengityksen avulla. Koska luotan kengittäjään, haluan myös luottaa kengittäjän arvostelukykyyn. Olen myös ymmärtänyt, että kuumakengitys on yleistymään päin Suomessa, mutta tarkkaa faktaa siitä minulla ei ole tiedossa.
Taisit avata sellaisen hanan, jota oli vaikea sulkea. Mutta tässä nyt hieman kengityshistoriaa samalla:)
Taas niin mielenkiintoista ja perusteellista asiaa Kia! :) Hienoa, että oot löytänyt kaikin puolin hyvän kengittäjän.
ReplyDeleteKatsoitko muuten viime ja tämän viikon tiistaina Kiehtova maailma dokumentin Kumppanimme hevonen? Mulla on se boksille, en ole vielä ehtinyt katsoa.
Voi kiitos ihana Ulla! Mitä kuuluu? Ja joo, olen katsonut ensimmäisen osan ja siis aivan super hyvä dokumentti. Vähän kuin hyvä kirja, jota ei millään halua päästää käsistään. Martin Clunes on niin sympaattinen ja mielestäni tuodaan esille paljon hyviä ja olennaisia asioita. Ja niin kauniisti kuvattu. Paras on kuitenkin kun hän ratsastaa omalla ihanalla hepollaan ja niiden kahden suhde on jotenkin vain niin hellyttävä.
ReplyDeleteKiitos, ihan hyvää kuuluu. :) Hevostelua on ikävä, mutta nyt päivät täyttyy näiden tyttösten (4v. ja 10 kk) kanssa touhuilusta. Vanhaa heppaystävää olisi kyllä tarkoitus mennä rapsuttelemaan isomman tyttösen kanssa ja pääsisin kuulemma ratsastamaankin. :)
ReplyDeleteMun täytyy kans ajan kanssa katsoa se dokkari, näytti tosiaan siltä, että on kauniisti kuvattu.
Mukavaa viikonloppua!