Ollakko vai eikö olla?

Kirahvi tai hevonen? Juolahti tänään mieleen blogin otsikko, kun Grande hamuili lehtiä puun latvasta. Pari niin upeaa syyspäivää takana, että oksat pois. Olen saanut nauttia niin paljon hevosten seurassa.

Eilen kävimme maastossa Granden kanssa (maastomaisema kuvassa) ja tänään olimme Iiron kanssa Nupun tunnilla. Teimme paljon siirtymisiä vastalaukkaan käynnistä ja hieman haastavampia tehtäviä tunnin lopussa vastalaukassa. Iiro oli todella upea ja tuntui hyvältä ja kevyeltä. Totesimme yhteistuumin Nupun kanssa, että istuntani on parantunut ja istun hieman suorempana. Olen miettinyt tuota paljon, sillä mielestäni en ole Ellan synnytyksen jälkeen päässyt yhtä hyvään istuntaan kuin aikaisemmin, mutta se ei johdu hevosista vaan oman vartalon koordinoinnista. Nyt kun olen ehtinyt urheilemaan enemmän istun myös paremmin hevosen selässä. Ja tietenkin Iiron tasaisuus vaikuttaa siihen, että pystyn keskittymään omaan istuntaan enemmän.

Nupun tunnin jälkeen kävimme vielä kentällä Granden kanssa hieman kevyesti liikkumassa ja Bella-poni mietiskeli elämän menoa siinä vieressä.

Ohessa on Ellan tekemä koija päiväkodista. Mielestäni tämä kuvaa hyvin miten pienestä voi tehdä suurta. Ystäväni Carolina on päättänyt ottaa irtioton elämästään ja lähteä Nepaliin lastenkotiin töihin ja toinen ystäväni Tiina lähtee Ruotsiin hevosten kanssa valmentautumaan. Ihania naisia ja ihanasti energiaa. Toivon molemmille turvallista ja tapahtumarikasta matkaa. Nyt yritän varovasti koputtaa naapurin ovea, jos saisin tyttäreni ja naapurin tytön mukaan saunaan.