Simaisen ihanaa vappua!

Tänä vuonna vappu vietetään hyvien ystävien ja ruoan parissa. Huomenna käyn Tesellon kanssa Nupun tunnilla ja Eemelin ja Masin luona Inkoossa. Ensi viikko onkin sitten hevostäyteinen ja paljon ratsastusta on tiedossa. Nyt aion nauttia vapusta ja hauskan tyttäreni seurasta. Olenkohan minä joskus ollut yhtä hauska kuin Ella lapsena tai onko kaikkien äitien mielestä oma lapsi maailman hauskin? Ohessa on kuvia lapsista, jotka leikkivät New Yorkin Central Parkissa. Tänään julkaisimme myös työpaikallani ensimmäisen MPS-blogin, Johtamisen maailma. Kannattaa välillä käydä kurkkimassa, jos kiinnostaa miltä maailmanmeno näyttää Aasiassa ja Baltian maissa.

Crow-intiaanit ja bare-back racing

Selatessamme kanavia eilen osuimme sattumalta Ellan kanssa BBC:n dokumenttiin Horse People with Alexandra Tolstoy. Alexandra on ollut mukana monessa hevosaiheisessa projektissa ympäri maailman ja tässä jaksossa hän tutustui Montanan paikalliseen hevoselämään. Hän kävi rodeoissa, sai olla mukana kouluttamassa nuoria hevosia ja osallistui itse hyvin jännittyneenä harjoiteltuaan hieman Barrel-racing kisaan. Se on aika hurja laji ja totesin vain, että jos olisin syntynyt Montanassa, olisin varmaan ollut Barrel-racing kuningatar jo pienenä. Barrel-racingissa on kaikki se mitä rakastin kun olin nuori. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja täysi luottamus hevoseen. En kuitenkaan syntynyt Montanaan ja nykyään olen ihan liian järkeistynyt moiseen.

Kiinnostavaa dokumentissa oli myös seurata Crow-intiaanien elämää. Crow-intiaanien hevoset elävät vapaana reservaatissa ja kuka tahansa lapsista saa ratsastaa hevosilla. Intiaanit järjestävät laukkakisoja ilman satulaa ja miehet, jotka ratsastivat hevosilla olivat mielestäni ison kokoisia, muta se ei menoa haitannut. Siitä tuli myös mieleen, että ilman satulaa ratsastaminen on aivan ihanaa. Olen aina ratsastanut paljon ilman satulaa ja se tekee hyvää omalle istunnalle ja hevosen selälle. Se saattaa tuntua epävakaalta ajatukselta, mutta mielestäni ratsastaminen ilman satulaa kehittää tasapainoa ja kun siihen tottuu, se tuntuu melkein yhtä tasapainoiselta, kuin ilman satulaa.

Tänään kävimme Tesellon kanssa tutustumassa veteen ihan kunnolla. Ihailimme yhdessä järven rantaa. Oli niin kaunista. Tapasimme maastolenkin aikana minkin, kanin ja ihmisiä talon katolla. Ja se ei sit ollut yhtään pelottavaa.....

Kotona grillasimme vielä nakkeja ja soijanakkeja naapureiden kanssa pihalla ja Ella leikki muiden lasten kanssa. Ihanaa kun aurinko lämmittää. Siitä tulee niin hulvattoman hyvä olo.

Vesi se hevosen tiellä pitää..... tai sitten ei.....

Mun piti oikeastaan vain kertoa teille Tesellosta ja vedestä, mutta sitten tuli mieleen Nicastro. Nicastrolla ja Tesellolla on sama isä. Kun muutin takaisin Australiasta Suomeen jo aika monta vuotta sitten, niin vuokrasin Nicastro-nimistä hevosta Päivölässä. Nicastro ja minä tehtiin tuttavuutta parin vuoden ajan ja meillä oli todella ihania hetkiä yhdessä. Nicastro oli kuitenkin aika höperö välillä ja etenkin maastossa vesi oli täysin mahdoton asia. Se oli oikeastaan ylitsepääsemätön asia, joten jos vettä kohdattiin esimerkiksi metsäpolulla sitä ei kyllä päässyt ylittämään tai ohittamaan sitten millään.

Kuvassa Nicastro ja minä

Tesellolla on hieman samantyyliset tuntemukset veden suhteen. Vesi oli ensimmäisillä maastolenkeillä aika pelottava asia ja vaikka Tesello sitä hieman ihmetteli, niin läpi tai yli me ollaan joka kerta kuitenkin menty. Ratsastuksen jälkeen vien usein Tesellon takaisin ulos tarhaan, joten opetin Tesellolle veden juomisen suoraan letkusta. Aluksi koko letku, vesiboxi ja etenkin vesi olivat kauhistuttavia asioita, mutta kuten kuvasta näkyy ja videosta huomaa, niin kaikkeen hevonen tottuu. Oliko se nyt niin, että hevonen tarvitsee 7 toistoa oppiakseen tai tottuakseen asioihin. Mutta siis toistoja kuitenkin. Paitsi Nicastro. Vesi ei ollut Nicastron juttu..... Nicastro myytiin uuteen kotiin, mutta hän on yksi rakkaimmista hevosystävistäni elämäni varrella.

Kuvassa ja videossa Tesello totuttelee veteen.

Satulalla on merkitystä

Kävimme tänään tallilla Ellan ja parin ystävän kanssa. Tesello käyttäytyi todella hyvin lasten ympäröimänä ja tytöt nauttivat, kun saivat harjata, pestä Tesellon jalat ja antaa porkkanoita. Ei voi myöskään sanoa, että Tesello ei olisi nauttinut saamastaan huomiosta. Tytöt ratsastivat sen jälkeen, kun olin kokeillut uutta Albionin satulaa, jonka ostoon olen todella tyytyväinen. Tampajan ulkokenttä on ihan super ihana ja iso. Tesello oli edelleen alussa aika hörhö kentällä, mutta pikku hiljaa me varmaan totutaan yhdessä kaikkeen uuteen, joka ympärillämme tapahtuu. Ihana hevonen ja ihanat lapset.

Kuvassa Ella ja hänen ystävä, Tesello ja minä. Videossa ratsastan Tesellolla ulkokentällä.

Lemmikkejä, lapsi-messut ja tulppaaneja

PetExpo oli tämän päivän ohjelmanumero: se oli tämän päivän ainoa ohjelma ja olen todella iloinen siitä, sillä päivä oli mitä antoisin. Kun on sellainen kuin minä ja tekee aina jotain ja on aina jossain, niin on tärkeätä opetella pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Olen huomannut, että jos päivät on buukattu täyteen jotain (kuten minulla yleensä), niin päivät saattavat tuntua jo huomisilta, jolloin miettii miten ja milloin tekee sovitut asiat. Kun jäimme New Yorkiin emmekä tienneet milloin pääsemme kotiin, ymmärsin miten hullua oikeastaan on, että minulla on jo kuukausia eteenpäin luukkon lyötyjä asioita. En yritä sanoa, että voisin muuttua konsanaan, sillä rakastan sitä, että on kaikkea kivaa tiedossa, mutta jos opettelisi vain nauttimaan juuri tästä hetkestä hieman useammin, niin olisi myös aikaa tehdä mitä mieleen juolahtaa tai vaan olla paikallaan. Nå, tästä aiheesta on monet viisaammat kirjoittaneet opuksia, mutta tulipa vain mieleen näin lauantai-iltana kun olo on mitä onnellisin.

PetExpo oli sinänsä pettymys, sillä kaikki eläimet olivat pienissä häkeissä ja tuntui jotenkin harmilliselta, että jo lapsille opetetaan, että eläin kuuluu häkkiin. Oma kanini ei häkki

ä elämänsä aikana koskaan nähnyt ja oli todella kesy ja aina vapaana. Tapasimme myös karvattomia kissoja ja vaikka se on alunperin luonnollisen mutaation seuraus ja se ei oikesti ole karvaton, niin mielestäni karvaton kissa näyttää kynityltä broilerilta ja niiden jalostaminen on todella kaukana kaikesta luonnollisesta. Papukaijat huusivat myös sitä rataa, että jos ihminen olisi heidän puhetta ymmärtänyt, niin puhe ei varmaan olisi ollut kaunista kuultavaa. Onnellisin ja rauhallisin eläin taisi olla 17-vuotias Boa-käärme, joka oli ollut omistajallaan 8-viikkoisesta ja vaikka en normaalisti suosi kuvia käärmeiden kera etenkään ulkomailla, niin en voinut vastustaa kun Ella halusi ystävän kanssa kuvaan mukaan. Kuvanottotilanteen jälkeen juttelimme ystäväni kanssa, miten luonnollista lapsille oli ison käärmeen pitäminen sylissä ja totesimme, että luultavimmin opimme jo nuorena pelkäämään matelijoita, jopa pahimmillaan kehitämme herpetophobian.

Sen sijaan samaan aikaan Messukeskuksessa järjestetyt lapsi-messut oli mahtava yllätys. Siellä oli kaikkea hauskaa: pomppulinnoja, onkimista, kasvomaalauksia (kuten kukka Ellan poskessa kuvassa) ja kaikenlaisia käveleviä karvaturreja. Tytöt nauttivat kovasti ja olivat aivan innoissaan koko päivän.

Ohessa pieni tulppaanitervehdys Nykistä. Rakastan tulppaaneja ja nämä vaaleanpunaiset Tulipat olivat Central Parkin kupeessa kauneimmilllaan. Ostin Albionin satulan Tesellolle, en voinut vastustaa. Huomenna haen sen satulasapilta kotiin!

Ensimmäinen pitkä pyöräilylenkki

Tänään pyöräilimme katsomaan Ellan ja Ellan isän uutta asuntoa. Ella pyöräili koko matkan sinne omalla pyörällä ja olin taas varmaan maailman ylpein äiti. Aamulla kävimme Tesellon kanssa Nupun tunnilla. Tesello oli täynnä energiaa ja tuntui hieman liiankin reippaalta alussa, mutta rauhottui nopeasti. Harjoittelimme paljon avotaivutuksia sekä ravissa ja laukassa ja Tesellon fysiikalle avot, sulut ynm. tuntuvat hyvin helpoilta. Itse olin ehkä hieman jet-lagin kourissa ja oma kroppa ei oikein jaksanut pysyä mukana Tesellon isoissa liikkeissä ja kaipasin jotenkin enemmän rentoutta omaan istuntaan.

Teimme myös takaosakäännöksiä ja ne eivät sujuneet kovinkaan hyvin. Niitä pitää siis harjoitella. Kokeiltuani Albionin-satulaa, joka on nyt topattavana satulasapilla, niin totesin vain tänään miten kovin suuri merkitys sopivalla satulalla on ratsastukseen. Tesello liikkuu paljon vapaammin uuden satulan kera.

Viikon heppavinkki: Hevosen flunssa

Ystäväni kyseli eilen mitä hän voisi tehdä, kun hänen 10-kuukautisella varsalla on ollut flunssa jo pitkään. Kotihoitokonsteina mielestäni hyvät ovat valkosipulijauhe, joka lisätään ruokaan ja maitohappobakteerit. Olen kaikin tavoin maitohappobakteerien puolestapuhuja ja uskon siihen, että hevosille kuten ihmisille maitohappobakterien antamisesta kuurimuotoisena silloin tällöin ei ainakaan ole haittaa. Valkosipulia voi myös antaa ennaltaehkäisevästi. Masi on usein saanut talven yli valkosipulia. Myös reseptivapaita flunssalääkkeitä voi kokeilla, kuten esimerkiksi Sputolysin jauhe. If the symptoms persist, consult a veterinary.

Irronneita kenkiä ja NYPD:n hevosia

Tänään kävin Tesellon luona vain käymässä, kun Tesellolta on irronnut etujalan kenkä ja kengittäjä pääsi vasta illalla laittamaan kengän kiinni. Tesello vaikutti todella hyvinvoivalta ja iloiselta uuden tarhakaverin Sulon seurassa. Jessica ja Heidi ovat hoitaneet Teselloa matkani ajan ja olen todella kiitollinen niin ihanista ystävistä. Puhumattakaan Tiinasta, joka on käynyt Masin luona koko ajan. Masin jalka on kuulemma jo paljon parempi eikä Masi enää onnu. Eli voidaan pikku hiljaa lisätä liikuntaa kunhan jalka on ultrattu.

Ohessa on kuvia NYPD (New York Police Department) -poliiseista ja heidän hevosista. NYPD:n hevoset tekevät töitä 5 päivänä viikossa ja kaikilla poliiseilla on 'oma' hevonen. Kun poliisi on lomalla hevonen lomailee. Hevoset asuvat New Yorkin keskustassa eivätkä pääse ulos tarhaan tai laitumelle. Hevoset torkkuivat ulkona auringossa keskellä kirkasta päivää liikenteen keskellä.

Home sweet home

Ystäväni Facebook-statuspäivitys "Iceland, we wanted your cash, not your ash" on jotenkin humoristinen sanonta, mutta kiteyttää omaan mieleeni juolahtaneet asiat viimeisten parin päivän aikana. Reissu New Yorkiin oli todella mahtava kokemus, mutta myös omalla tavallaan hermoja raastava. Uskoin vahvasti siihen, että tuhkapilvestä piittamatta pääsisimme kotiin, mutta en vain ollut varma milloin. Lentomme pääsi lähtemään vikana tai tokavikana ennen kuin Suomen ilmatila suljettiin viime torstaina ja sen jälkeen emme sitten tienneet milloin pääsisimme kotiin. Yksi Finnairin kone lähti kotiin puolityhjänä sunnuntaina ja sen jälkeen meidän maanantain buukkaukset eivät enää olleet voimassa. Eilen heräsi jo pieni epäilyksen herne, mutta onneksemme Finnairin kone lähti eilen yöllä 03.00 am NYC-aikaan ja pääsimme turvallisesti Tampereen kautta kotiin (saimme koko ajan ajankohtaista tietoa Finnairin miehistöltä, sillä äitini on lentoemäntä). Reissumme loppui siis hyvin ja saimme nauttia aurinkoisesta päivästä New Yorkissa ja Rock of Ages -musikaalista illalla. Olen juuri nyt niin onnellinen, että saan olla Suomessa, hakea lapseni päiväkodista huomenna, olla lähellä vanhaa mummoani ja mennä ratsastamaan. En varmaan koskaan ole istunut koneessa, jossa matkustajat ovat yhtä onnellisia määränpäähän saapuessaan.

Tällä hetkellä on aika väsynyt olo, joten kirjoitan huomenna lisää. Teen Nykistä Kuuba-tyyppisen reportaasin mahdollisimman pian. Buona notte!

Kuva: Times Square ja Lower Manhattan

New York, New York

Jotenkin Frank Sinatran New York, New York -laulu juolahtaa ensimmäisenä mieleen, kun miettii huomista reissua Isoon Omenaan. Olen aivan innoissani. Lähdemme vanhempieni ja veljeni kanssa New Yorkiin neljäksi päiväksi viettämään äidin syntymäpäivää. Ihanan perheeni haastattelun löydät täältä.

Kokeilin Albionin satulaa Tesellolle ja siinä oli todella mukava istua ja Tesello tuntui entistä paremmalta uuden satulan kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt ja innostunut mahdollisesta uudesta satulasta.

Hauskoja linkkejä, hullunkurisia ideoita

Eivät nämä oikeastaan mitään hullunkurisia ideoita ole, mutta mielestäni sana hullunkurinen on vain jotenkin hauska. Mitä tapahtuisi jos sen kääntäisi englanniksi tai ruotsiksi? Kerro jos tulee jotain hauskaa mieleen. Itse en keksi mitään juuri nyt....

Kävin kampaajalla tänään ja leikkasin otsatukan. Ihana, kaunis, sydämmellinen ja hauska kampaajani on vaihtamassa suuntaa elämälleen ja tekee täyden muutoksen uraansa. Se sattuu kovasti, sillä elän riippuvuussuhteessa Tiiaan, mutta ymmärrän myös hyvin perustelut hänen päätökseen, etenkin kun allergisia oireita on esiintynyt jo parin vuoden ajan. Vahvoja aineita nuo hiusaineet.....

Juttelimme Tiian kanssa koirien kouluttaja Cesar Millanosta. Mikäli olet koiria rakastava henkilö, niin Cesar on varmaan vähän sama asia kuin American Idolsin Simon Cowell tai hevosmaailman Pat Parelli.

Illalla söimme äitini valmistamaa parsarisottoa ja nautimme ystäväni Mariannen seurasta äidin ja Ellan kanssa. 'Mariannen Makumaailma' -ruokablogi on oiva keidas ruoan ystävälle.

Kuva Mariannesta: Sini Pennanen

Filosofointia hevosista

"Miten sinä koulutat hevosia? Luin blogiasi ja ajatuksesi hevosista olivat mielenkiintoisia. Teetkö sinä sitä tunteella tai miten sinä kuvailisit tapaasi käsitellä hevosia?" Kun tällainen kysymys tulee keskellä työpäivää rekrytointihaastattelutilanteessa jää hetkeksi aikaa miettimään asiaa. Ensimmäinen ajatus on tietenkin, että ihanaa jos blogiani joku lukee ja toinen on se, että olenko oikeastaan miettinyt miten toisin esille omia ajatuksiani hevosista juuri tässä blogissa? En varmaan.... Syy siihen on varmaan se, että suurimalla osalla hevosen omistajista, vuokraajista tai kerran viikossa tallilla käyvillä on oma tapansa ajatella. Hevosten omistaminen on hieman kuin lasten kasvatus. Jokainen tekee sen parhaiten itse ja jokaisella on oma tyylinsä.

Se, että hevosella on perustarpeet jotka tulisi huomioida on ehkä se mitä emme aina tunnista. Se saattaa olla kokemattomuutta, välinpitämättömyyttä tai pelkästään ajattelemattomuutta. Näen liian usein ja olen etenkin ulkomailla nähnyt hevosia, jotka eivät liiku tarpeeksi, seisovat yksin pienissä tarhoissa, hevosia, joilla on sopimattomat varusteet, huonosti kengitetyt/vuollut kaviot tai väärä ruokinta. Puhumattakaan ratsastuksesta ja tavasta/tyylistä valmentautua. Uskon ja olen täysin varma siitä, että suurin osa ongelmistamme hevosmaailmassa poistuisivat jos hevoset saisivat olla enemmän hevosia ja elää lajilleen tyypillisempää ja luonnonmukaisempaa elämää. Eli jos mietin mikä filosofiani hevosia kohtaan on, niin se on ehkä sekoitus Monty Robertsia ja Mark Rashidia, mutta varmaan suurimmat tunteet ja vahvimmat ajatukseni hevosia kohtaan tulee siitä, kun ratsastimme ystäväni Tiinan kanssa Inkoossa kesät ja päivät pitkät nuorina tyttöinä. Silloin elimme täysin hevosten ehdoilla ja hevoset meidän. Mutta se oli silloin se.....

Aijoo, blogiahan tässä piti kirjoittaa. Lauantaina kävimme 3 rautiasta ihanalla maastolenkillä ja sain tutustua uusiin reitteihin. Sen jälkeen sain vielä seuraa Inkoossa ystävästäni Anjasta ja Benson-hevosesta. Kävimme pitkällä maastolenkillä ja nautiskelimme elämästä. Sunnuntai jatkui joogasession kera, jonka jälkeen Nuppu ilmoitti, että mahtuisin mukaan hänen tunnille. Tunti oli todella hyvä ja Tesellon kanssa avojen ja sulkujen ratsastaminen oli suoraan sanottuna nautinto. Eli aika paljon nautinnollisia hetkiä tänä viikonloppuna. Tein myös tallitöitä sekä la ja su iltana, joten iltaisin oli aika väsynyt olo. Tänään kävimme Ellan kanssa tallilla ja ostimme matkan varrella Tesellolle Himalaja-suolakiven ja hienot uudet pintelit. Albionin uutta satulaa tuli myös kokeiltua, kun vierustoverimme eivät tarvitse sitä enää. Se saattaa istua jopa aika hyvin. Taidan kokeilla sitä keskiviikkona. Huomenna Tesello saa nauttia vapaa-päivästä.

Sally Amsterdamer tulee jälleen Suomeen huhtikuussa. Hänellä on klinikka Tamperella 20-22.4. Mikäli haluat lisätietoa Sallyn klinikoista, niin ole ihmeessä yhteydessä.

Kuvassa Anja ja Benson. Videossa yritän pysyä Ardenner-Eemelin kyydissä samalla kun kuvaan Anjaa ja Bensonia.

Kyvyt esiin

Tänään oli oikein heppatäyteinen päivä, kun kävin ensin valmentautumassa Tesellon kanssa ja sen jälkeen lähdimme Lohjan Alueen Ratsastuskeskukseen Heinäs tilalle Kyvyt esiin -tilaisuuteen ystävieni Fanny Widbomin ja Tarja Malmströmin kanssa. Tarjan Rh's Queen Quatro, kutsumanimeltään Sintti esitti todella lahjakkaasti kyvykkyytensä esteillä. Kotiin lähdimme paperi täynnä hyvää ja erinomaista -merkintöjä.

Talli oli todella hieno ja paikka oli muutenkin todella kaunis ja puoleensavetävä valkoisine rakennuksineen ja hienoine puitteineen. Tallille takaisin tultuamme kävimme vielä Fannyn kanssa Nesteellä syömässä ja kahvittelemassa ja juttelimme elämän viisauksia.

Kuvassa Fanny, Sintti ja Lohjan Alueen Ratsastuskeskuksen maneesirakennus.

Viikon heppavinkki: esteille

Kun menet seuraavan kerran esteille, pidä nämä estevalmentajani Gun Kivelän toistamat asiat mielessä: Tempo, tasapaino, paine ja ponnistupaikka.

Lue myös: 
Thorin ekat estekisat
Karanneet hevoset, puomeja ja parhaan ystävän seura
Who said Dressage horses can't jump
Piia Pantsun valmennuksessa
Thor hyppää Aktiivitalli 09 2015, vol 1.
Thor hyppää Aktiivitalli 09 2015, vol 2.
Vieras kuski
Toistoja toistojen perään 
Lennokkaat askeleet
Hippolan haastetehtävä
Todellinen etukeno
Vatsalihakset ja kyljet saivat kyytiä
110 cm check
Käytä lantiota hypätessä
Jannikan estetunnilla, Aktiivitalli 07 2016
Täydellinen kesäpäivä, jättiloikka Aktiivitalli 07 2016
Yes, he can jump, Aktiivitalli 120cm 082016
Landing on the correct canter lead
Vapaamatkustaja irtohypytyksessä
Meten tunti, Stall Silverbacka 01 2017
Älä tuki kylkeä esteelle
Irtohypytys
Esteille ilman jalustimia, Antti Jurvasen tunti, 05 2017
Älä pelkää virheitä, kieltämisestä
Pelkotilojen purkamista
Estetunti Henna Aktiivitalli 10 2017
Juuso Hämeenniemi hypyttää Thoria 10 2017
Täydellinen lauantai 08 2018 (Sonjan hyppäri Alva, Dante ja Thor)

Angelica Augustssonin jumppavinkki
Malin Baryardin lempiharjoitus
Rolf-Göran Bengtsson going back to the basics

20 Tips to Help U Jump Better

Meditoiden tallitöihin

Tänään ajoin suoraan Inkooseen töistä ja lähdin Ardenner-Eemelin kanssa maastoilemaan. Aurinko porotti taivaalta, joten oli aivan ihanaa käyskennellä metsässä. Laukka oli tänään hieman rajuhkoa kotimatkalla, mutta sain kun sainkin Eemelin pysäytettyä kääntämällä kahdella kädellä yhdestä ohjasta. Siinä ei oikein muu auttanut. Sen jälkeen otettiin kaikki muut tallin hevoset sisälle ja mä hoidin ilta-tallin. Karsinoiden putsaaminen, hevosten ruokkiminen ja niiden kanssa oleskelu on mitä mainiointa puuhaa. Siinä unohtuu arjen huolet ja se on jotenkin niin rentouttavaa.

Se joka on heilutellut enkelikorttejaan, niin kiitos. Sen koommin en viitsi nyt Teselloa kommentoida, sillä nyt ei voi muuta kuin olla onnellinen ja toivoa parasta.

Eilisessä Kauppalehdessä oli todella hyvä lause. Se ei liity hevosiin vaan viestintään. Koska rakastan omalla tavalla myös viestintää, niin tässä se tulee:

"Esimiestyö on johtamista. Johtaminen taas on hyvin pitkälle viestintää. Ei ole johtamista ilman viestintää, mutta toisaalta ei ole viestintää ilman johtamista."

ProCom Oy:n toimitusjohtaja Elina Melgin (Leadership 1/2010)

Ellan ensimmäinen maasto

Ella kävi ensimmäisellä maastolenkillä tänään kuvassa näkyvän ihanan ponin kanssa (kerron nimen heti kun sen muistan). Tesellolle laitettiin Shocktamer-kumit kavioihin perjantaina ja ihana kollegani Saija kävi rapsuttamassa Tesellon viimeiset talvikarvat pois parina iltana ja Tiina kävi tänään kävellyttämässä ja juoksutti Teselloa hetken. Tiina on eläinlääkäri ja valitettavasti täytyy uskoa, kun hän sanoo, että Tesello ontuu edelleen. Voisiko kivun loihtia pois? Jollain enkelikorteilla (sellaisilla mitä tätini luki meille pääsiäisenä).

Torstaina ja perjantaina talo oli täynnä vieraita maalla ja eilen lähdimme vielä Vehmaalle ystäviemme luokse saunomaan, syömään ja nauttimaan elämästä. Monta upeata päivää ihanan tyttäreni seurassa. Video torstain maastolenkiltä Tesellon kanssa. Kevättä ilmassa, huomioikaa lintujen sirkutus. Mikä nautinto.