Lemmikkejä, lapsi-messut ja tulppaaneja

PetExpo oli tämän päivän ohjelmanumero: se oli tämän päivän ainoa ohjelma ja olen todella iloinen siitä, sillä päivä oli mitä antoisin. Kun on sellainen kuin minä ja tekee aina jotain ja on aina jossain, niin on tärkeätä opetella pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Olen huomannut, että jos päivät on buukattu täyteen jotain (kuten minulla yleensä), niin päivät saattavat tuntua jo huomisilta, jolloin miettii miten ja milloin tekee sovitut asiat. Kun jäimme New Yorkiin emmekä tienneet milloin pääsemme kotiin, ymmärsin miten hullua oikeastaan on, että minulla on jo kuukausia eteenpäin luukkon lyötyjä asioita. En yritä sanoa, että voisin muuttua konsanaan, sillä rakastan sitä, että on kaikkea kivaa tiedossa, mutta jos opettelisi vain nauttimaan juuri tästä hetkestä hieman useammin, niin olisi myös aikaa tehdä mitä mieleen juolahtaa tai vaan olla paikallaan. Nå, tästä aiheesta on monet viisaammat kirjoittaneet opuksia, mutta tulipa vain mieleen näin lauantai-iltana kun olo on mitä onnellisin.

PetExpo oli sinänsä pettymys, sillä kaikki eläimet olivat pienissä häkeissä ja tuntui jotenkin harmilliselta, että jo lapsille opetetaan, että eläin kuuluu häkkiin. Oma kanini ei häkki

ä elämänsä aikana koskaan nähnyt ja oli todella kesy ja aina vapaana. Tapasimme myös karvattomia kissoja ja vaikka se on alunperin luonnollisen mutaation seuraus ja se ei oikesti ole karvaton, niin mielestäni karvaton kissa näyttää kynityltä broilerilta ja niiden jalostaminen on todella kaukana kaikesta luonnollisesta. Papukaijat huusivat myös sitä rataa, että jos ihminen olisi heidän puhetta ymmärtänyt, niin puhe ei varmaan olisi ollut kaunista kuultavaa. Onnellisin ja rauhallisin eläin taisi olla 17-vuotias Boa-käärme, joka oli ollut omistajallaan 8-viikkoisesta ja vaikka en normaalisti suosi kuvia käärmeiden kera etenkään ulkomailla, niin en voinut vastustaa kun Ella halusi ystävän kanssa kuvaan mukaan. Kuvanottotilanteen jälkeen juttelimme ystäväni kanssa, miten luonnollista lapsille oli ison käärmeen pitäminen sylissä ja totesimme, että luultavimmin opimme jo nuorena pelkäämään matelijoita, jopa pahimmillaan kehitämme herpetophobian.

Sen sijaan samaan aikaan Messukeskuksessa järjestetyt lapsi-messut oli mahtava yllätys. Siellä oli kaikkea hauskaa: pomppulinnoja, onkimista, kasvomaalauksia (kuten kukka Ellan poskessa kuvassa) ja kaikenlaisia käveleviä karvaturreja. Tytöt nauttivat kovasti ja olivat aivan innoissaan koko päivän.

Ohessa pieni tulppaanitervehdys Nykistä. Rakastan tulppaaneja ja nämä vaaleanpunaiset Tulipat olivat Central Parkin kupeessa kauneimmilllaan. Ostin Albionin satulan Tesellolle, en voinut vastustaa. Huomenna haen sen satulasapilta kotiin!