Valmentajan suitsutusta

En ole koskaan ajatellut tarkemmin mitkä ovat ne asiat, jotka valmentajalla pitää olla, jotta toimisimme hyvin yhdessä. Olen kuitenkin huomannut, että yksi asia joka on ylitse muiden on se fiilis mikä on tunnin jälkeen. Voi olla helpompi tai haastavampi päivä, mutta meille sopiva ja meitä kehittävä valmentaja ei lannista meitä vaan löytää aina parhaat ja positiiviset puolet ja osaa ohjeistaa ja auttaa hyvien harjoitusten kautta löytämään rentouden ja hyvänolontunteen ratsastuksessa.

Australiassa valmentajani olivat uskomattomia ammattilaisia ja Suomessa olen jo vuosia ollut todella vaikuttunut Johannasta ja Marista (jee, pääsen maaliskuussa taas Marin oppeihin). Melinda Ignatius tuli sattumoisin elämäämme tallinvaihdon yhteydessä ja joka tunnilla ollan opittu lisää ja Melinda jaksaa edetä pala palalta sekä hevosta, että ratsastajaa kuunnellen.

Aloitamme aina tunnit rauhallisesti ja annetaan Thorille aikaa vertyä. Melinda on itse sitä mieltä, että liian kova lähtö heti alusta vain reväyttää hevosen lihaksiston ja ongelmia syntyy.

Kaikilla tunneilla ollaan keskitytty Thorin suoristamiseen ja hyvän tahdin löytymiseen. Melinda on auttanut minua tuntemaan miten Thor kääntää lantiota hieman oikealle oikeassa kierroksessa ja vie takaosaa sisälle. Hän on myös havainnollistanut miten Thor vasemmassa kierroksessa katoaa ympyrällä ulos eikä kuuntele ulkoapuja. En edes ole huomannut miten paljon Thor puskee ulkopohjetta vastaan ja ikäänkuin kaatuu seinään päin.

Aivan kuten Johannan ja Marin kanssa tunneilla ollaan keskitytty suoristamaan Thoria ulkoapujen avulla eikä vain asettamalla ja taivuttamalla sisälle. Tänään sain taivuttaa hieman, mutta taivutuksen piti tulla sisäpohkeen avulla ei vetämällä sisäkädellä. Aina välillä piti kokeilla, että pystyin päästämään sisäohjaa löysäksi ja Thor pysyi edelleen taipuneena. Mielikuvana Melinda pyysi miettimään, että ulkopuoli tukee ja sisäpuoli jää tyhjäksi.

Tunneilla ollan ratsastettu neliötä ja kun ollaan käännetty esimerkiksi vasemmalle on pitänyt miettiä, että oikea etujalka astuu hieman vasemman etujalan yli. Ollaan myös tehty paljon kolmikaarista kiemurauraa ja aina oltu erityisen tarkkoja oikeassa kierroksessa, että Thor ei kaadu sisälle käännöksissä vaan jaksaa kantaa oikeata lapaa ylhäällä ja pysyä suorana.

Thor heittää tosiaan takaosaa hieman sisälle oikeassa laukassa koska on haastavaa aktivoida laukkaa työntävää ulkotakajalkaa. Siihen on auttanut avotaivutukset pitkillä sivuilla ja voltit aina alkuun. Volteilla on pitänyt miettiä kääntämistä ulko-ohjalla ja olen vienyt Thorin takaosaa hieman ulos ympyrällä. Tänään saimme myös väistättää pitkät sivut takaosa uralla ja oikeassa kierroksessa se oli selvästi todella haastavaa Thorille. Melinda selitti sen niin hyvin sillä, että Thor on aina vääntynyt hieman oikealle, joten takaosan kääntäminen vasemmalle on ihan oikeasti todella haastavaa Thorille ja pitää vain edetä hitaasti. Eron huomasi, että vasemmalle Thor ei hidastanut ravia, mutta oikealle ravi hidastui ja Thor joutui tekemään kovasti töitä väistöissä.

Melinda jaksaa myös huomauttaa istunnasta ja tänään hän auttoi lopputunnista ja pyysi minua kääntymään navasta oikealle oikeassa laukassa ja miettimään omaa istuntaa oikealle eikä vasemmalle. Kun menimme avoa pitkällä sivulla sain erityisen paljon miettiä istuntaa oikealle eikä ollut helppoa pysyä suorana. Oli sellainen olo, että vartalo koostui kahdesta osasta ja navan kohdalla oli järkyttävä tuppi. Nå, jälleen kerran osoitus siitä, että kyllä se oma istunta vaikuttaa vaan niin järkyttävän paljon hevosen suoruuteen ja liikkeeseen. Heti kun istuin paremmin Thor myös parani.

Tänään jäimme juttelemaan Ninden ja Melindan kanssa tunnin jälkeen ja Thor sai käyskennellä ja piehtaroida vapaana maneesissa. Naureskelimme sille, että ollaan molemmat yhtä spagetteja Thorin kanssa ja vaikka on hyvä olla letkeä, niin meiltä molemmilta puuttuu välillä jäntevyys. Täytyy oikein erityisesti miettiä sitä ja muistuttaa miten tärkeätä on, että minä pysyn vahvana keskivartalosta ja ryhdikkäänä ylävartalosta.

Ja mikä parasta valmentajassa on tietenkin se, kun katsoo heidän ratsastusta ja miettii, että tuolta sen pitää näyttää.

Videossa Melinda ratsastaa omaa 9-vuotiasta Royal Riccione hevostaan. Hevonen oli kasvanut 10 cm 6-vuotiaana ja kaikki "oli mennyt jalkoihin". Riccionelle on annettu aikaa kasvaa rauhassa ja on edetty hitaasti.


Kirjoitan aika paljon kääntämisestä ulkoavuilla ja siitä miten paljon on merkinnyt, kun olen oppinut hallitsemaan ja kääntämään hevosen säkää ja lapoja.

Kopioin Mary Wanlessin kirjasta Käännökset ja ympyrät - Johdatus ohjaamisen taitoon, luku 9 tekstin. Se havainnollistaa mielestäni hyvin sen miksi ei kannata vetää sisäohjasta, kun kääntää hevosta.

"Hyvä ratsastaja ei koskaan ajattele ohjaavansa hevosen turpaa, sen sijaan hän ohjaa hevosen säkää. Hän tietää, että turpa menee sinne minne säkäkin, vaikka onkin sään edessä, aivan kuten kottikärryn pyörä kulkee sinne, mihin takana olevan kottikärryn kahvat sen ohjaavat. Hän tietää myös, että on järjetöntä kiskoa sisäohjaa, aivan kuten on järjetöntä kiskoa kottikärryn tai polkupyörän sisäkädensijaa kaarteessa. Sen sijaan, että ratsastaja ajattelisi kääntävänsä hevosen sisä- ja ulko-ohjin ja - pohkein, hän ohjaa hevosta reisiensä muodostaman V-kirjaimen avulla, niin että kääntävät avut annetaan reisien sekä istuinluiden ja vartalon oikeasta asettelusta.

Sisäohjasta vetäminen on ratsastajalle vaistonvarainen tapa kääntää hevonen, eli se on kaikkiin ratsastajiin "ohjelmoitu" perustoiminto. Huomiokykyään käyttävät ratsastajat kuitenkin tajuavat, että sisäohjan vetämisen seuraus on jompikumpi seuraavista: joko hevonen vetää takaisin sinua vastaan, pidentää sisäkaarteenpuoleista kylkeään ja jatkaa suoraan eteenpäin, tai se tuo päänsä uran sisäpuolelle mutta päästää lapansa jatkamaan ulospäin. Kutsun tätä "linkkuveitsi" -efektiksi, ja hevosen sään saranaliike toimii samaan tapaan kuin rekka-auto kulman ympäri kääntyessään. Rekka-autosta poiketen hevonen ei kuitenkaan seuraa turpaansa vaan säkäänsä. Niinpä ratsastaja, joka pyrkii kaartamaan pois uralta, jää helposti vain kiskomaan hevosen päätä käännökseen päin samalla, kun hevosen muu keho jatkaa suoraa uraa pitkin.

Kun hevonen kaatuu sisään uralta pyrkiessään oikomaan kulmissa, aloittelijalla on suuri kiusaus vetää ulko-ohjasta, mutta näin hevosen pää vain saadaan käännetyksi ulospäin, samalla kun lapa kaatuu entistä enemmän sisään. Kokeneemmat ratsastajat yrittävät korjata ongelman viemällä sisäkätensä kaulan yli ristiin.

Unohda taivuttaminen ja opettele ohjaamaan säkää. Aloita pohtimalla, mitä todella tapahtuu ympyrällä kumpaankin suuntaan, ja kuvittele, että maahan on piirretty 20 metrin mittainen ympyrä. Pystytkö ohjaamaan hevosen säkää ja etujalkoja täsmälleen viivaa pitkin?"