Menetyksen pelko

Tänään minut valtasi pelko. Menetyksen pelko. Thor oli niin upea Melindan tunnilla ja jokainen hetki oli täydellinen nautinto. Olen joitain kertoja saanut tuntea Thorin tanssivan kanssani eikä niitä hetkiä pysty sanoin kuvailemaan.

Thor on elämäni hevonen. Thorista on tullut niin tärkeä ystävä, toveri ja sielunkumppani, että en tiennyt sellaista tunneta hevosta kohta olevankaan. Nyt ymmärrän miksi joku kilparatsastaja on lopettanut uransa menetettyään huippuhevosensa. Ymmärrän, miksi ollaan varovaisia hevosten kanssa, miksi pelätään loukkaantumisia ja pidetään hevosia pumpulissa. Kun hevosesta tulee näin tärkeä välillä pelon tunne valtaa mielen. Mitä jos tätä ei olisikaan?

Tulen aina rakastamaan Masia yli kaiken. Masi on hevonen, joka on opettanut minulle hevosen fysiikasta ja anatomiasta enemmän kuin kukaan muu hevonen ikinä. Masi on kuitenkin aina ollut hyvin itsenäinen kaveri eikä Masi ikinä päästänyt minua yhtä lähelle tai tarvinnut minua kuten Thor. Thor ja minä ollaan todella samankaltaisia ja nyt kun Thor on avautunut ja uskaltaa olla oma itsensä ja luottaa ihmisiin meistä on tullut niin läheisiä. Nauran ja itken Thorin seurassa ja hyvät hetket tuntuvat erityisen hyviltä.

On turhaa pelätä koska se ei auta mitään. Elämässä taitaa kuitenkin olla niin, että tärkeimmät ihmiset ja eläimet ovat juuri niitä joiden puolesta pelätään eniten. Kun oikein rakastaa on rakkaudella myös kääntöpuoli. Menetyksen pelko. Se on kuitenkin pelko joka pitää hallita ja jonka kanssa jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä oppii elämään. Pelko ei saa ottaa valtaa, mutta ehkä on tärkeätä hyväksyä pelon läsnäolo, kertoa tai kirjoittaa siitä ja olla kiitollinen siitä, että saa tuntea niin vahvoja tunteita.

Melindan kanssa veryttelimme ja aloitimme melko nopeasti tekemään vastalaukkaharjoituksia. Pitkää sivua suoraan, täyskaarto ja vastalaukkaa ympyrällä. Ympyrällä piti hieman asettaa sisälle ja katsoa, että takaosa pysyi ulkona. Kun vastalaukka sujui hyvin piti taas vaihtaa suuntaa, mennä myötälaukkaa ja taas tehdä täyskaarto pitkältä sivulta ja jatkaa vastalaukkaa.

Vastalaukan jälkeen Thorin laukka oli erinomainen. Meillä oli tällä kertaa koulusatula karvasatulan sijasta, joten istuminen laukassa tuntui yltiöihanalta. Oikeassa laukassa sain vain nauttia, vaihdella tahtia ja väistää uralta sisälle ja takaisin uralle pitkillä sivuilla. Vasemmassa laukassa sain tehdä vähän enemmän töitä ja sanoin Melindalle, että huomasin heti miten nojasin eteenpäin enkä saanut samaa syvyyttä istuntaan. Melinda pyysi minua miettimään vahvuutta ja painoa alaselkään, ikäänkuin häntäluuta alaspäin, ja se toimi. Sain vahvemman ja painavamman tunteen alaselkään ja Thor reagoi heti kantamalla itseään vieläkin paremmin ja laukkaamalla kootummin.

Kun siirryimme laukasta raviin Melinda pyysi minua tukemaan Thoria jaloilla, jotta Thor kulkisi mahdollisimman suorassa. Rauhoitin tahdin ja jatkoimme kokouraa pitkin ympyrän jälkeen. Thor ravasi lennokasta ravia ja oli täysin irti edestä. En tiedä milloin olisin ratsastanut niin hyvin. Ehkä Antin avautuminen mun keskittymättömyydestä edellisellä estetunnilla teki tehtävänsä ja monet asiat löysivät oikean paikkansa. Kevensin ravissa koska en mitenkään olisi pystynyt istumaan alas niin suuressa ravissa ja olisin vain häirinnyt Thoria.

Thor on suoristunut hurjasti viime aikoina ja jaksaa kantaa itseään jo pitkiä pätkiä. Melinda oli tyytyväinen tunnin antiin ja totesimme molemmat, että nämä ovat ne hetket joiden takia teemme tätä. Laitamme kaiken ylimääräisen ajan ja rahan harrastukseen, vuodatamme verta (lue: peukkuja) ja kyyneliä ja nauramme haljetaksemme. Nämä ovat juuri niitä hetkiä!