Selvisimme lentävistä lumipalloista

“Understand that some things in our human environment can seem life-threatening to our horse.”

  - Tristan Tucker

Juuri kun olin pari viikkoa pohtinut ja miettinyt Thorin pelkoreaktioita törmäsin Tristan Tuckerin artikkeliin 3 mistakes we make when there's a scary corner. 

Kirjoitin omasta jännittämisestä ja siitä miten koko vartalo jännittyy ja hengitys salpaantuu viime viikolla. 

"You can imagine that when you have this problem for a while, not only your horse, but you also start to feel more nervous and alert when riding in that particular corner. That’s basically an automatic response in your body for survival. If your body isn’t in a state of alertness, you won’t be able to respond quickly when your horse spooks and you will be left behind in the sand. And of course, that’s not something we want to happen.

What we do want to happen, is that we don’t have to worry anymore about that scary corner. That we can just walk past the corner with a loose rein and be totally relaxed. That we can focus on actually training our horse instead of just getting past all the scary things and trying to reduce the stress level and the tension in our horse’s body."

Thorin totutteleminen pelottavaan kulmaan tai esimerkiksi pelottavan maneesin päätyyn toimii usein melko hyvin. Olen pikku hiljaa lähestynyt pelottavaa kulmaa ja jossain vaiheessa Thor on rentoutunut ja olen pystynyt ratsastamaan täysin normaalisti. On kuitenkin täysin eri asia, kun Thor näkee lumen tippuvan katolta. Thor ei vaan jännitä yhtä kohtaa vaan on sitä mieltä, että koko maneesi on todella vaarallinen paikka. Jopa niin vaarallinen, että viime talvena todettiin että järkevän tunnin pito maneesissa, kun katolta tippuu lunta on melko mahdotonta. 

Onneksemme uudessa maneesissa ei ole yhtä suuret ikkunat kuin Peuramaalla. Eilen tippui kuitenkin lunta katolta siihen tahtiin, että sitä ei voinut olla huomaamatta ja keli oli muutenkin loskainen ja sateinen. Juoksutin Thorin alkuun ja pientä pomppimista oli havaittavissa, mutta ei mitään erityisen hysteeristä käytöstä. 

Juuri ennen kuin hyppäsin selkään Thor näki lumen tippuvan katolta ja sen jälkeen meno oli sen mukaista. Järkyttävän pingottunut hevonen alla ja jos Jannika ei olisi ollut paikan päällä en olisi uskaltanut ratsastaa. Tai olisin varmaan ratsastanut jollain miniympyrällä lyhyillä ohjilla ja pelännyt jokaista pientä rasahdusta. 

Tunnin jälkeen mentiin vielä rentoutumaan ja keräämään esteitä yhdessä maneesiin. Tehtiin taas maneesista mukava paikka. 

Jannika auttoi meitä kuitenkin niin paljon. Hän puhui meille koko ajan ja kertoi miten tärkeätä on, että minä rauhoitun enkä pelkää. Koska olen Thorille tärkeä ihminen on entistä pelottavampaa jos minä jännityn ja istun kuin patsas selässä. Hän pyysi myös minua ratsastamaan eteenpäin ja keventämään koko ajan sekä ravissa että laukassa. Alkuravien ja laukkojen jälkeen hän teetti samoja tehtäviä yksi toisensa perään. Ravipuomit, pohkeenväistö, ravipuomit, suoraan eteenpäin ja uraa pitkin ja taas sama tehtävä. Kun lähestyimme ovipäätyä Thor jännityi aina erityisen paljon, joten Jannika ei lopettanut tehtävää ennen kuin pystyin jatkamaan keventelyä tai laukkaa samaan tahtiin ja rentoutumaan käsistä. Vasta kun minä pystyin olemaan rento saimme siirtyä käyntiin ja hengähtää hetken. 

"We often increase the level of training in that specific area to distract our horse and force our horse to go into the corner. You're basically adding pressure to a situation where he already feels a lot of pressure. Your horse's association with the corner becomes only worse, because not only is it life-threatening, as a rider you also add pressure with your leg and perhaps also with the rein."

 

Rentoutumiseen auttoi, että Jannika pyysi minua puhumaan koko ajan, ratsastamaan eteenpäin ja katselemaan ympärilleni. Kun aloitimme hyppäämisen sain pälpättää ihan mitä vain ja kun sanoin, että juttelen Ellalle, niin Jannika pyysi minua huomioimaan millä äänensävyllä sen teen. Puhuin kuulemma Ellalle jännittäessäni aika käskyttävästi enkä itse ollut huomannut sitä lainkaan. Hengitin myös syvään ja äänekkäästi hyödyntäen joogassa oppimaani hengitystekniikkaa. Huvikseni Jannika kuitenkin huomautti, että kuulostat laumanjäseneltä joka on täydessä paniikissa kun korskut kuin suurinkin orhi (nå ei Jannika ihan näin sanonut), mutta ymmärsin yskän. Piti hieman hidastaa ja rauhoittaa omaa hengitystä. Vaikka se ehkä rauhoitti minua, niin Thor saattoi kokea tuollaisen syvän ja äänekkään hengityksen hieman ahdistavana. 

“Understand that some things in our human environment can seem life-threatening to our horse.”

 

Ja tässä tulee koko tunnin ydin: sanoin jossain vaiheessa Jannikalle jotain siihen suntaan, että eihän Thor nyt oikeasti. Siihen Jannika tokaisi, että kyllä se oikeasti pelkää. Jannika on tuntenut Thorin jo kesästä ja nähnyt Thorin eri tilanteissa ja hän sanoi, että Thorilla tulee vähän sama ilme päälle kun lastaustilanteessa.

"I don’t perceive my horse as being stubborn or unwilling when he doesn’t want to go past a certain area or object. For your horse, that scary corner can be life-threatening and we shouldn’t punish him for relying on his natural instinct for survival."

 

Sisimmässäni tiedän, että Thor ihan oikeasti pelkää, mutta jotenkin sitä aina ylipuhuu itseään, että ehkä se pelleilee. Mietti, että ehkä se johtuu musta. Ehkä pitäisi olla kovempi ja ankarampi. Ehkä pitäisi sitä ja ehkä pitäisi tätä. 

Kuten Tristan kuitenkin kirjoittaa on erilaisia hevosia ja joillekin pieni käskytys ja vaikean tilanteen läpiratsastaminen toimii hyvin ja toisille taas jotkut asiat ovat oikeasti todella pelottavia ja hevonen kokee tilanteen kuolemanvakavana. 

"If we haven’t taught our horse there’s another, better way to respond, we don’t leave him with any other choice than to rely on his natural instinct."

Thor ei ole ihan kuin muut tapaamani hevoset ja olen tästä niin kiitollinen. Opin joka päivä lisää Thorin herkkyydestä ja opin lukemaan ja kuuntelemaan hevosia entistä enemmän. Olen myös erityisen ylpeä meistä molemmista koska kohtasimme jo viime talvena meitä seuranneen vaikean tilanteen ja ratsastimme sen läpi. Lopputunnista hyppäsimme jopa todella mallikkaan radan ja sain kyllä kokea sellaisen hypyn sinisen lankun yli, että en varmaan eläessäni ole hevosen selässä lentänyt niin korkealla.

Noin muuten Thor on ollut todella hyvän ja suoran tuntuinen tunneilla. Olen melko varma, että pidemmät ja parempikuntoiset kaviot vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja olen niin pahoillani, että en ole ymmärtänyt hyödyntää pohjallisia Thorilla aikaisemmin. Thorilla on varmaan ollut todella epämukavat oltavat liian lyhyissä kavioissa.

Kävimme Ellan kanssa Just Dressagella hakemassa suomenhevoskaveri Hotilakselle Farrier's Formulaa koska olen menossa valmentamaan Lahteen viikonloppuna ja kaviot kaipaavat vahvistusta. Mukaan tarttui myös Harry's Horsen fullneck sadeloimi, joka sopii Thorille todella hyvin. Tallimestari Ninde kyseli joku päivä, että onko meillä toista ohutta sadeloimea, kun meidän nykyinen ei pidä kovinkaan hyvin vettä. Totesin, että loimi on ollut meillä siitä asti kun ostin Thorin, joten todella hyvin Bucas on kestänyt käyttöä koko sen ajan.

Jannika esitti myös toivomuksen, että joutuisimme kohtaamaan tämän lumelta tippuvan tilanteen vielä monta kertaa tänä talvena. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että otan mielummin Minnan ehdottaman pumpulia heittävän koneen karsinan eteen. Melkein sama juttu.....

Lue myös:
Hevonen pakenee jaloillaan