Osallistu arvontaan ja voita Equestrian Stockholmin upea huppari!

Kuten blogistani on varmaan jo huomannut olen todella ihastunut Ruotsalaisen Equestrian Stockholmin tuotteisiin. Viime viikolla kotiin saapui Casual Luxury nimeä kantava huppari ja se on valehtelematta yksi laadukkaimmista ja parhaimman näköisistä vaatekappaleistani tällä hetkellä. Teddy-vuori on syötävän pehmeä ja satiininen hupun sisäpinta luo tunteen luksuksesta.

 

Olen 179 cm pitkä, joten minulla jää melko usein hupparit liian lyhyeiksi vatsan kohdalta sekä käsien pituudelta. Tämä M-kokoinen huppari istuu kuitenkin täydellisesti ja hihat ovat juuri oikean mittaiset. En ihan heti keksi mitään mitä tästä hupparista muuttaisin.  

 

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa 96 euron arvoinen vaaleanpunainen "Hoodie" omaan käyttöön.

 

Equestrian Stockholmin sanoja lainaten voin luvata tämän:

 

"When you have put one on, we promise that you will never want to take it off!"

Osallistu arvontaan kertomalla kommenttikenttään mikä on tällä hetkellä juuri sinun lempituote ratsastuksessa ja miksi. Joku huopa? Ratsastushousut, huppari? Käy myös tykkäämässä Equestrian Stockholmin suomenkielisestä Facebook -sivusta sekä Instagram tilistä.

 

Muistathan myös jättää yhteystietosi kommentin yhteyteen kommenttikenttään.

 

Arvonta suoritetaan tiistaina 15. maaliskuuta. Voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti. 

Equestrian Stockholmin tuotteet ovat esillä ensimmäistä kertaa Suomessa Just Dressagen ständillä 3e10, Helsinki Horse Fair:in yhteydessä, Messukeskuksessa 4.-6.3.2016. Myös Kun omaa ei ole -yhteistyöbloggari Erika piipahtelee ständillä kertomassa omakohtaisia kokemuksia Equestrian Stockholmin tuotteista.

 

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Equestrian Stockholmin kanssa. 

 

Arvonta suoritettu! Vaaleanpunaisen Casual Luxury hupparin voitti Liinu.

Onneksi Olkoon!:) Sinuun ollaan yhteydessä sähköpostitse!

 

Lue myös:
Kun omaa ei ole: Hoodie Love

Menetyksen pelko

Tänään minut valtasi pelko. Menetyksen pelko. Thor oli niin upea Melindan tunnilla ja jokainen hetki oli täydellinen nautinto. Olen joitain kertoja saanut tuntea Thorin tanssivan kanssani eikä niitä hetkiä pysty sanoin kuvailemaan.

Thor on elämäni hevonen. Thorista on tullut niin tärkeä ystävä, toveri ja sielunkumppani, että en tiennyt sellaista tunneta hevosta kohta olevankaan. Nyt ymmärrän miksi joku kilparatsastaja on lopettanut uransa menetettyään huippuhevosensa. Ymmärrän, miksi ollaan varovaisia hevosten kanssa, miksi pelätään loukkaantumisia ja pidetään hevosia pumpulissa. Kun hevosesta tulee näin tärkeä välillä pelon tunne valtaa mielen. Mitä jos tätä ei olisikaan?

Tulen aina rakastamaan Masia yli kaiken. Masi on hevonen, joka on opettanut minulle hevosen fysiikasta ja anatomiasta enemmän kuin kukaan muu hevonen ikinä. Masi on kuitenkin aina ollut hyvin itsenäinen kaveri eikä Masi ikinä päästänyt minua yhtä lähelle tai tarvinnut minua kuten Thor. Thor ja minä ollaan todella samankaltaisia ja nyt kun Thor on avautunut ja uskaltaa olla oma itsensä ja luottaa ihmisiin meistä on tullut niin läheisiä. Nauran ja itken Thorin seurassa ja hyvät hetket tuntuvat erityisen hyviltä.

On turhaa pelätä koska se ei auta mitään. Elämässä taitaa kuitenkin olla niin, että tärkeimmät ihmiset ja eläimet ovat juuri niitä joiden puolesta pelätään eniten. Kun oikein rakastaa on rakkaudella myös kääntöpuoli. Menetyksen pelko. Se on kuitenkin pelko joka pitää hallita ja jonka kanssa jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä oppii elämään. Pelko ei saa ottaa valtaa, mutta ehkä on tärkeätä hyväksyä pelon läsnäolo, kertoa tai kirjoittaa siitä ja olla kiitollinen siitä, että saa tuntea niin vahvoja tunteita.

Melindan kanssa veryttelimme ja aloitimme melko nopeasti tekemään vastalaukkaharjoituksia. Pitkää sivua suoraan, täyskaarto ja vastalaukkaa ympyrällä. Ympyrällä piti hieman asettaa sisälle ja katsoa, että takaosa pysyi ulkona. Kun vastalaukka sujui hyvin piti taas vaihtaa suuntaa, mennä myötälaukkaa ja taas tehdä täyskaarto pitkältä sivulta ja jatkaa vastalaukkaa.

Vastalaukan jälkeen Thorin laukka oli erinomainen. Meillä oli tällä kertaa koulusatula karvasatulan sijasta, joten istuminen laukassa tuntui yltiöihanalta. Oikeassa laukassa sain vain nauttia, vaihdella tahtia ja väistää uralta sisälle ja takaisin uralle pitkillä sivuilla. Vasemmassa laukassa sain tehdä vähän enemmän töitä ja sanoin Melindalle, että huomasin heti miten nojasin eteenpäin enkä saanut samaa syvyyttä istuntaan. Melinda pyysi minua miettimään vahvuutta ja painoa alaselkään, ikäänkuin häntäluuta alaspäin, ja se toimi. Sain vahvemman ja painavamman tunteen alaselkään ja Thor reagoi heti kantamalla itseään vieläkin paremmin ja laukkaamalla kootummin.

Kun siirryimme laukasta raviin Melinda pyysi minua tukemaan Thoria jaloilla, jotta Thor kulkisi mahdollisimman suorassa. Rauhoitin tahdin ja jatkoimme kokouraa pitkin ympyrän jälkeen. Thor ravasi lennokasta ravia ja oli täysin irti edestä. En tiedä milloin olisin ratsastanut niin hyvin. Ehkä Antin avautuminen mun keskittymättömyydestä edellisellä estetunnilla teki tehtävänsä ja monet asiat löysivät oikean paikkansa. Kevensin ravissa koska en mitenkään olisi pystynyt istumaan alas niin suuressa ravissa ja olisin vain häirinnyt Thoria.

Thor on suoristunut hurjasti viime aikoina ja jaksaa kantaa itseään jo pitkiä pätkiä. Melinda oli tyytyväinen tunnin antiin ja totesimme molemmat, että nämä ovat ne hetket joiden takia teemme tätä. Laitamme kaiken ylimääräisen ajan ja rahan harrastukseen, vuodatamme verta (lue: peukkuja) ja kyyneliä ja nauramme haljetaksemme. Nämä ovat juuri niitä hetkiä!

Pikasuhde

Tämä oli niin hauska kuva, että oli pakko jakaa se kanssanne täällä blogin puolella. Tallikaveri laittoi Facebookkiin tämän kuvan ja kirjoitti perään "Pikasuhde".

Nå, en ole minäkään koskaan ollut häävi säilyttämään pidempiä suhteita. Like owner like horse tai miten se nyt menee.....

Joogaa ja valmentamista Hollolassa

Huppari: Equestrian Stockholm

Olimme sopineet, että menen käymään Hotilaksen luona lauantaina ja katsoisimme hieman missä nuoren suokkipojan kanssa mennään ja hyppäisin hetkeksi selkään. Olin mukana hakemassa hevosta aivan ihanalle naiselle ja hänen ystävälleen kesällä ja kävin pari kertaa valmentamassa ja ratsuttamassa heti oston jälkeen. Hotilas on vasta viisivuotias joten kun hevonen loukkasi jalkansa kesän lopussa totesin vain, että antakaa hevoselle pidempi vapaa ja mietitään se uutena alkuna kun jalka on taas kunnossa. 

Jalka on onneksi jälleen kunnossa ja kavioita lähdetään nyt kuntouttamaan Farrier Formulalla, jota Thor on syönyt viime kesästä asti.



Kun saavuin Hollolaan pidin ensin joogatunnin jonka jälkeen siirryimme syömään lounasta ja vasta sitten menimme moikkaamaan Hotilasta. Oli ihanaa nähdä Hotilas jälleen ja huomata miten rauhallinen hevosesta on tullut ja miten hyvin se voi. Kysyin pari kertaa, että onko hevosen ilme muuttunut täysin tai kuvittelenko vain? Ja kyllä se on muuttunut. Hevonen on myös kiintynyt kovasti uuteen omistajaansa ja heidän välilleen on rakentunut aivan ihana side.

Hotilas rakastaa suuria metsätarhoja.

Hotilasta on vain kuntoutettu ja enimmäkseen kävelty paljon. Ratsastin kentällä hetken ja vaikka on paljon töitä edessä ja lihaksia pitää saada lisää oli hevonen paljon rennompi ja enemmän ratsastajan mukana. Pysähdykset sai tehtyä keskivartalon avulla ja ravipätkät olivat tasaisempia eikä hevonen vain ryntäillyt alta pois. Vinoutta on edelleen melko paljon ja täytyi koko ajan miettiä, että istuisi enemmän vasemmalle koska tahtoi koko ajan tippua enemmän oikealle (tässä todella mielenkiintoinen artikkeli, joka liittyy juuri siihen miten ja miksi satula tippuu enemmän jompaan kumpaan suuntaan.) Tein todella paljon töitä ihan vain suoristamisen kanssa ja väistöjen ja taivutuksien kauttaa hain suoruutta ruhkoon.

Ja tottakai hevonen on nuori ja energinen, mutta energia kohdistuu oikeisiin asioihin. Ja vaikka katolta tippui lunta ihan viereen ei hevonen reagoinut kuin pikku hypyllä. Ah mä rakastan suokkeja.....

Kunnon karvaturri.

Eli tästä jatkuu nyt kunnon rakentaminen ja mitä enemmän pääsee maastoon sen parempi. Hevonen on nuori, mutta isokokoinen, joten suojatakseen jänteitä ja niveliä se tarvitsee hyvän peruskunnon ja vahvan lihaksiston.

Olen kuitenkin varma, että tästä upeasta karvaturriprinssistä kehkeytyy vielä todella upea kouluratojen kuningas ajan ja säännöllisen valmentautumisen avulla. Niin ihana ja hyväluonteinen poika on kyseessä.



Mitä Thoriin tulee, niin herra on ollut aivan upea ja olen saanut nauttia parista todella nautinnollisesta koulutunnista Melindan ja Monikan kanssa tällä viikolla. Tänään oli tarkoitus hypätä Jannikan kanssa, mutta sain Heidin ylipuhuttua Thorin selkään koska oma olo on sen verran flunssainen. Seurasin innostuneena mukana ja Heidi meni Thorilla niin kauniisti. Heidillä on upea istunta ja todella tasainen käsi ja kaikkiin Thorin hörhöhyppyihin tai tuijotuksiin Heidi ei reagoinut mitenkään. Vaikka olisi tehnyt niin paljon mieli selkään oli myös mukava nähdä kun joku muu meni Thorilla koska olen melkein aina itse selässä. Ja kyllä Thor näyttää hyvältä. Thor on saanut todella mukavasti lisää massaa ja lihaksia ja voi vain niin hyvin. Jopa luminen sää ei ole tällä viikolla pelottanut niin paljon, joten toivotaan että Thor tottuu lumipalloihin tämän talven aikana.

Ihana hetki perjantaina, kun maneesissa on valot päällä ja ulkona pimeätä. Elämän pieniä hetkiä.

Parasta tässä kaikessa on se, että saan viettää laatuaikaa näin upeiden ihmisten ja hevosten parissa.

Kiitos!  

Ja kiitos ihanasta palautteesta Anna:

 

"Palaan kuitenkin joogan pariin. Tarvitsen sitä. Jotain minulle. Jotain, jossa voin olla itselleni läsnä. Jotain, jonka avulla voin tulla sydämeltäni paremmaksi."



Lue muut Hotilakseen liittyvät kirjoitukset täältä!

Selvisimme lentävistä lumipalloista

“Understand that some things in our human environment can seem life-threatening to our horse.”

  - Tristan Tucker

Juuri kun olin pari viikkoa pohtinut ja miettinyt Thorin pelkoreaktioita törmäsin Tristan Tuckerin artikkeliin 3 mistakes we make when there's a scary corner. 

Kirjoitin omasta jännittämisestä ja siitä miten koko vartalo jännittyy ja hengitys salpaantuu viime viikolla. 

"You can imagine that when you have this problem for a while, not only your horse, but you also start to feel more nervous and alert when riding in that particular corner. That’s basically an automatic response in your body for survival. If your body isn’t in a state of alertness, you won’t be able to respond quickly when your horse spooks and you will be left behind in the sand. And of course, that’s not something we want to happen.

What we do want to happen, is that we don’t have to worry anymore about that scary corner. That we can just walk past the corner with a loose rein and be totally relaxed. That we can focus on actually training our horse instead of just getting past all the scary things and trying to reduce the stress level and the tension in our horse’s body."

Thorin totutteleminen pelottavaan kulmaan tai esimerkiksi pelottavan maneesin päätyyn toimii usein melko hyvin. Olen pikku hiljaa lähestynyt pelottavaa kulmaa ja jossain vaiheessa Thor on rentoutunut ja olen pystynyt ratsastamaan täysin normaalisti. On kuitenkin täysin eri asia, kun Thor näkee lumen tippuvan katolta. Thor ei vaan jännitä yhtä kohtaa vaan on sitä mieltä, että koko maneesi on todella vaarallinen paikka. Jopa niin vaarallinen, että viime talvena todettiin että järkevän tunnin pito maneesissa, kun katolta tippuu lunta on melko mahdotonta. 

Onneksemme uudessa maneesissa ei ole yhtä suuret ikkunat kuin Peuramaalla. Eilen tippui kuitenkin lunta katolta siihen tahtiin, että sitä ei voinut olla huomaamatta ja keli oli muutenkin loskainen ja sateinen. Juoksutin Thorin alkuun ja pientä pomppimista oli havaittavissa, mutta ei mitään erityisen hysteeristä käytöstä. 

Juuri ennen kuin hyppäsin selkään Thor näki lumen tippuvan katolta ja sen jälkeen meno oli sen mukaista. Järkyttävän pingottunut hevonen alla ja jos Jannika ei olisi ollut paikan päällä en olisi uskaltanut ratsastaa. Tai olisin varmaan ratsastanut jollain miniympyrällä lyhyillä ohjilla ja pelännyt jokaista pientä rasahdusta. 

Tunnin jälkeen mentiin vielä rentoutumaan ja keräämään esteitä yhdessä maneesiin. Tehtiin taas maneesista mukava paikka. 

Jannika auttoi meitä kuitenkin niin paljon. Hän puhui meille koko ajan ja kertoi miten tärkeätä on, että minä rauhoitun enkä pelkää. Koska olen Thorille tärkeä ihminen on entistä pelottavampaa jos minä jännityn ja istun kuin patsas selässä. Hän pyysi myös minua ratsastamaan eteenpäin ja keventämään koko ajan sekä ravissa että laukassa. Alkuravien ja laukkojen jälkeen hän teetti samoja tehtäviä yksi toisensa perään. Ravipuomit, pohkeenväistö, ravipuomit, suoraan eteenpäin ja uraa pitkin ja taas sama tehtävä. Kun lähestyimme ovipäätyä Thor jännityi aina erityisen paljon, joten Jannika ei lopettanut tehtävää ennen kuin pystyin jatkamaan keventelyä tai laukkaa samaan tahtiin ja rentoutumaan käsistä. Vasta kun minä pystyin olemaan rento saimme siirtyä käyntiin ja hengähtää hetken. 

"We often increase the level of training in that specific area to distract our horse and force our horse to go into the corner. You're basically adding pressure to a situation where he already feels a lot of pressure. Your horse's association with the corner becomes only worse, because not only is it life-threatening, as a rider you also add pressure with your leg and perhaps also with the rein."

 

Rentoutumiseen auttoi, että Jannika pyysi minua puhumaan koko ajan, ratsastamaan eteenpäin ja katselemaan ympärilleni. Kun aloitimme hyppäämisen sain pälpättää ihan mitä vain ja kun sanoin, että juttelen Ellalle, niin Jannika pyysi minua huomioimaan millä äänensävyllä sen teen. Puhuin kuulemma Ellalle jännittäessäni aika käskyttävästi enkä itse ollut huomannut sitä lainkaan. Hengitin myös syvään ja äänekkäästi hyödyntäen joogassa oppimaani hengitystekniikkaa. Huvikseni Jannika kuitenkin huomautti, että kuulostat laumanjäseneltä joka on täydessä paniikissa kun korskut kuin suurinkin orhi (nå ei Jannika ihan näin sanonut), mutta ymmärsin yskän. Piti hieman hidastaa ja rauhoittaa omaa hengitystä. Vaikka se ehkä rauhoitti minua, niin Thor saattoi kokea tuollaisen syvän ja äänekkään hengityksen hieman ahdistavana. 

“Understand that some things in our human environment can seem life-threatening to our horse.”

 

Ja tässä tulee koko tunnin ydin: sanoin jossain vaiheessa Jannikalle jotain siihen suntaan, että eihän Thor nyt oikeasti. Siihen Jannika tokaisi, että kyllä se oikeasti pelkää. Jannika on tuntenut Thorin jo kesästä ja nähnyt Thorin eri tilanteissa ja hän sanoi, että Thorilla tulee vähän sama ilme päälle kun lastaustilanteessa.

"I don’t perceive my horse as being stubborn or unwilling when he doesn’t want to go past a certain area or object. For your horse, that scary corner can be life-threatening and we shouldn’t punish him for relying on his natural instinct for survival."

 

Sisimmässäni tiedän, että Thor ihan oikeasti pelkää, mutta jotenkin sitä aina ylipuhuu itseään, että ehkä se pelleilee. Mietti, että ehkä se johtuu musta. Ehkä pitäisi olla kovempi ja ankarampi. Ehkä pitäisi sitä ja ehkä pitäisi tätä. 

Kuten Tristan kuitenkin kirjoittaa on erilaisia hevosia ja joillekin pieni käskytys ja vaikean tilanteen läpiratsastaminen toimii hyvin ja toisille taas jotkut asiat ovat oikeasti todella pelottavia ja hevonen kokee tilanteen kuolemanvakavana. 

"If we haven’t taught our horse there’s another, better way to respond, we don’t leave him with any other choice than to rely on his natural instinct."

Thor ei ole ihan kuin muut tapaamani hevoset ja olen tästä niin kiitollinen. Opin joka päivä lisää Thorin herkkyydestä ja opin lukemaan ja kuuntelemaan hevosia entistä enemmän. Olen myös erityisen ylpeä meistä molemmista koska kohtasimme jo viime talvena meitä seuranneen vaikean tilanteen ja ratsastimme sen läpi. Lopputunnista hyppäsimme jopa todella mallikkaan radan ja sain kyllä kokea sellaisen hypyn sinisen lankun yli, että en varmaan eläessäni ole hevosen selässä lentänyt niin korkealla.

Noin muuten Thor on ollut todella hyvän ja suoran tuntuinen tunneilla. Olen melko varma, että pidemmät ja parempikuntoiset kaviot vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja olen niin pahoillani, että en ole ymmärtänyt hyödyntää pohjallisia Thorilla aikaisemmin. Thorilla on varmaan ollut todella epämukavat oltavat liian lyhyissä kavioissa.

Kävimme Ellan kanssa Just Dressagella hakemassa suomenhevoskaveri Hotilakselle Farrier's Formulaa koska olen menossa valmentamaan Lahteen viikonloppuna ja kaviot kaipaavat vahvistusta. Mukaan tarttui myös Harry's Horsen fullneck sadeloimi, joka sopii Thorille todella hyvin. Tallimestari Ninde kyseli joku päivä, että onko meillä toista ohutta sadeloimea, kun meidän nykyinen ei pidä kovinkaan hyvin vettä. Totesin, että loimi on ollut meillä siitä asti kun ostin Thorin, joten todella hyvin Bucas on kestänyt käyttöä koko sen ajan.

Jannika esitti myös toivomuksen, että joutuisimme kohtaamaan tämän lumelta tippuvan tilanteen vielä monta kertaa tänä talvena. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että otan mielummin Minnan ehdottaman pumpulia heittävän koneen karsinan eteen. Melkein sama juttu.....

Lue myös:
Hevonen pakenee jaloillaan

What I learned from spending a couple of hours with some skateboarders

My daughter feels for skating like I have always felt for horses. She loves it. She wants to go skateboarding as soon as the earth dries up after the winter, she is watching skate videos from YouTube and fixing on different skateboards many hours in the weekends.

When we went to shop for a new skateboard at Ponkées the guys in the store told us that there is an Indoor arena and that we should join the class that they will have there for girls.



So we went to Kontulan skeittihalli early on Saturday and I have hardly ever seen my daughter shine up the way she did when we approached the place.




And what I saw there was something really nice. These guys were so 

Positive and Happy

They were laughing and welcoming all of us with open arms. There was also an amazing 

Community

And everyone seemed to know each other and encourage each other. After talking to a couple of the teachers it was clear that 

They were doing what they love

They had jobs that paid their bills but on the side of their work they lived passionately and they do what they really enjoy. They were also 

Respectful

toward one another and everyone entering the arena and

All ages and sexes were welcome

The oldest pupil was 63 and the youngest rolling around on his skateboard was under two years old. 

It was lovely to see and be a part of this for one afternoon. They gave the possibility for a nine year old girl to shine and feel important. To learn new tricks and to be part of something bigger for just that little while. 

Just like the Top Dressage Finland Gala was unforgettable for another girl. Encouraging and lifting each other up is just so important and something that we should work toward in all fields and sports. Being nice to someone is never away from someone else. 

Heidi Pätsi is touching this subject from another angle in her blog post Ystävällisyys - hyvää ystävänpäivää. 

Thank you for being part of our lives! Happy Valentines!

For more information about skating at Kontulan skeittihalli visit rullalauta.fi.

Hevonen pakenee jaloillaan

Kuva: Google

Enpä olisi uskonut, että 38-vuotiaana tapaan aivan huikean valmentajan ja valmentaja on minua, en edes halua ajatella, vuotta nuorempi. Age really is just a number ja Age doesn't matter yms. yms.....

Viime vuonna Thor pelästyi katolta tippuvaa lunta ja oli todella jännittynyt ja nopea reaktioiltaan aina kun lunta tippui katolta. Nykyisessä maneesissa ei huomaa yhtä hyvin kun lunta tippuu, mutta oikein sateisina päivinä Thor on välillä todella jännittynyt eikä tahdo keskittyä ollenkaan.

Totesin Melindalle, että minua harmittaa ne päivät kun Thor on jännittynyt koska jännityn itse. Minua ei haittaa Thorin jännittäminen enää koska olen todennut, että näin se vain on ja sitä on turha stressata. Harmittaa kuitenkin, että jännityn itse. Olen aina ratsastanut paljon eri hevosia enkä ole jännittänyt oikein mitään, mutta Thor on niin nopea ja ketterä liikkeiltään, että suojaan itseäni heti jos tunnen että Thor ei ole ihan avuilla. Kun jännityn, niin Thor jännittyy enemmän ja te tiedätte loput tarinasta.

Nå, tässä tulee sitten se kohta tarinasta jonka olisin toivonut oppivani jo kauan aikaa sitten.

Hevonen pakenee jaloillaan ensin.

 

Ei siinä, että tätä ei olisi ikinä kuullut tai ei olisi tietoinen asiasta, mutta se miten Melinda tänään käsitteli tilanteen oli ihailtavaa. Hän kertoi minulle, että hevonen ei voi keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan (ok, Thorista en ole ihan vakuuttunut, kun välillä tuntuu että on sata asiaa mielessä.) Mutta ideana siis se, että sen sijaan että vain lähdetään ratsastamaan eteenpäin aloitimme ympyrällä väistöt "pelottavalla" sivulla ja suoristus ja eteenpäin ympyrän toisella puoliskolla. Sain Thorin keskittymisen muualle ja oman keskittymisen pois käsistäni. Melinda sanoi, että ajattele, että hevonen pakenee jaloilla ensin, joten käsillä ei ole niin merkitystä. Melinda halusi, että keksin Thorille koko ajan tekemistä ja väistöt piti tehdä oikein kunnolla. Ei vain pientä loivaa väistöä vaan niin, että Thor joutui oikeasti keskittymään ja ottamaan takaosan mukaan liikkeeseen.

 

Jatkoimme samaa tehtävää ravissa ja laukassa ratsastimme avotaivutusta ympyrän toisella puoliskolla. Laukassa hevonen ei voi väistää laukan suunnassa ja tippuu helposti raville, mutta vastalaukassa hevonen voi väistää menosuuntaan.

 

Keskityimme myös paljon taas mun istuntaan ja siihen, että Thor olisi mahdollisimman suora ja oma vartalo seuraisi suoruudessa mukana.

Saimme monta hyvää pätkää ja olen todella tyytyväinen siihen, että saimme Thorin läpiratsastettua ja rentoutettua kunnolla.

Tästä lähtien keksin aina jaloille tekemistä, kun Thor ei jaksa keskittyä.

Ja ohessa vielä mielenkiintoinen artikkeli, Horses can recognize human emotion, new study shows.



Lukemalla ja katsomalla paremmaksi ratsastajaksi

Yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia on seuraava:

Jossain vaiheessa elämää tajusin, että en ainakaan juuri nyt voi kokonaisvaltaisesti tehdä töitä hevosten parissa. En enää ehtinyt ratsastamaan monta hevosta päivässä tai valmentamaan täyspäiväisesti. En myöskään ehtinyt urheilemaan ja tekemään tallia (joka muuten käy urheilusta) yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin.

Kokemusta ei voita mikään. Paremmaksi ratsastajaksi oppii tietenkin kehittämällä omaa fysiikkaansa ja ratsastamalla paljon. Sillä välillä kun kuitenkin odottaa sitä hetkeä, kun voi vain ratsastaa päivisin, kannattaa lukea ja katsoa kuvia ja videoita.

Kirjoittamalla opin myös joka kerta jotakin. Jokainen blogikirjoitus on oma tapani hahmottaa ja kehittää itseäni ratsastajana. Käyn läpi valmennuksia, uusimpia tutkimuksia, pohdin ja ajattelen ja uneksin hevostelusta.

Viime perjantaina yksi oppilaistani kysyi mitä apuja käytetään avotaivutuksessa. Kävimme läpi avut ja autoin häntä hahmottamaan parhaani mukaan tunnin aikana miltä avotaivutuksen pitäisi tuntua. Kerroin hänelle tunnin loputtua, että olin juuri katsonut Equestrialin kouluratsastuksen ABC-videosarjan ja suosittelen sitä lämpimästi. Suosittelen oikeastaan ihan kaikkien mahdollisten hevoskirjojen lukemista ja videoiden katsomista, mutta Equestrialin videoissa kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi missä on kyse ja näytetään tarkkaan kuinka monella uralla hevosen tulisi liikkua, mitä apuja käytetään ja missä vaiheessa.

Equestrial on myös julkaissut Taitava esteratsukko -videosarjan, josta saa hyviä vinkkejä omaan hyppelyyn. Ehdin jo vilkaista ensimmäistä videota, jossa käsiteltiin ravipuomeja ja ymmärsin miten tärkeätä on lämmitellä hevonen ennen itse hyppäämistä. Puomien ratsastaminen on tärkeätä jo senkin takia, että hevosen jänteet ja nivelet valmistautuvat suurempiin hyppyihin.

Ja jos haluan selittää oppilaille miksi lyhyet ohjat ovat makea juttu, pyydän heitä googlaamaan Charlotte Dujardinin. Siitä ei varmaan sen enempää tarvitse mainita.:)



Lue myös muut avotaivutukseen liittyvät kirjoitukset täältä.

Kuvat ovat parin vuoden takaisesta Portugalin hevosenostoreissulta.

Valmentajan suitsutusta

En ole koskaan ajatellut tarkemmin mitkä ovat ne asiat, jotka valmentajalla pitää olla, jotta toimisimme hyvin yhdessä. Olen kuitenkin huomannut, että yksi asia joka on ylitse muiden on se fiilis mikä on tunnin jälkeen. Voi olla helpompi tai haastavampi päivä, mutta meille sopiva ja meitä kehittävä valmentaja ei lannista meitä vaan löytää aina parhaat ja positiiviset puolet ja osaa ohjeistaa ja auttaa hyvien harjoitusten kautta löytämään rentouden ja hyvänolontunteen ratsastuksessa.

Australiassa valmentajani olivat uskomattomia ammattilaisia ja Suomessa olen jo vuosia ollut todella vaikuttunut Johannasta ja Marista (jee, pääsen maaliskuussa taas Marin oppeihin). Melinda Ignatius tuli sattumoisin elämäämme tallinvaihdon yhteydessä ja joka tunnilla ollan opittu lisää ja Melinda jaksaa edetä pala palalta sekä hevosta, että ratsastajaa kuunnellen.

Aloitamme aina tunnit rauhallisesti ja annetaan Thorille aikaa vertyä. Melinda on itse sitä mieltä, että liian kova lähtö heti alusta vain reväyttää hevosen lihaksiston ja ongelmia syntyy.

Kaikilla tunneilla ollaan keskitytty Thorin suoristamiseen ja hyvän tahdin löytymiseen. Melinda on auttanut minua tuntemaan miten Thor kääntää lantiota hieman oikealle oikeassa kierroksessa ja vie takaosaa sisälle. Hän on myös havainnollistanut miten Thor vasemmassa kierroksessa katoaa ympyrällä ulos eikä kuuntele ulkoapuja. En edes ole huomannut miten paljon Thor puskee ulkopohjetta vastaan ja ikäänkuin kaatuu seinään päin.

Aivan kuten Johannan ja Marin kanssa tunneilla ollaan keskitytty suoristamaan Thoria ulkoapujen avulla eikä vain asettamalla ja taivuttamalla sisälle. Tänään sain taivuttaa hieman, mutta taivutuksen piti tulla sisäpohkeen avulla ei vetämällä sisäkädellä. Aina välillä piti kokeilla, että pystyin päästämään sisäohjaa löysäksi ja Thor pysyi edelleen taipuneena. Mielikuvana Melinda pyysi miettimään, että ulkopuoli tukee ja sisäpuoli jää tyhjäksi.

Tunneilla ollan ratsastettu neliötä ja kun ollaan käännetty esimerkiksi vasemmalle on pitänyt miettiä, että oikea etujalka astuu hieman vasemman etujalan yli. Ollaan myös tehty paljon kolmikaarista kiemurauraa ja aina oltu erityisen tarkkoja oikeassa kierroksessa, että Thor ei kaadu sisälle käännöksissä vaan jaksaa kantaa oikeata lapaa ylhäällä ja pysyä suorana.

Thor heittää tosiaan takaosaa hieman sisälle oikeassa laukassa koska on haastavaa aktivoida laukkaa työntävää ulkotakajalkaa. Siihen on auttanut avotaivutukset pitkillä sivuilla ja voltit aina alkuun. Volteilla on pitänyt miettiä kääntämistä ulko-ohjalla ja olen vienyt Thorin takaosaa hieman ulos ympyrällä. Tänään saimme myös väistättää pitkät sivut takaosa uralla ja oikeassa kierroksessa se oli selvästi todella haastavaa Thorille. Melinda selitti sen niin hyvin sillä, että Thor on aina vääntynyt hieman oikealle, joten takaosan kääntäminen vasemmalle on ihan oikeasti todella haastavaa Thorille ja pitää vain edetä hitaasti. Eron huomasi, että vasemmalle Thor ei hidastanut ravia, mutta oikealle ravi hidastui ja Thor joutui tekemään kovasti töitä väistöissä.

Melinda jaksaa myös huomauttaa istunnasta ja tänään hän auttoi lopputunnista ja pyysi minua kääntymään navasta oikealle oikeassa laukassa ja miettimään omaa istuntaa oikealle eikä vasemmalle. Kun menimme avoa pitkällä sivulla sain erityisen paljon miettiä istuntaa oikealle eikä ollut helppoa pysyä suorana. Oli sellainen olo, että vartalo koostui kahdesta osasta ja navan kohdalla oli järkyttävä tuppi. Nå, jälleen kerran osoitus siitä, että kyllä se oma istunta vaikuttaa vaan niin järkyttävän paljon hevosen suoruuteen ja liikkeeseen. Heti kun istuin paremmin Thor myös parani.

Tänään jäimme juttelemaan Ninden ja Melindan kanssa tunnin jälkeen ja Thor sai käyskennellä ja piehtaroida vapaana maneesissa. Naureskelimme sille, että ollaan molemmat yhtä spagetteja Thorin kanssa ja vaikka on hyvä olla letkeä, niin meiltä molemmilta puuttuu välillä jäntevyys. Täytyy oikein erityisesti miettiä sitä ja muistuttaa miten tärkeätä on, että minä pysyn vahvana keskivartalosta ja ryhdikkäänä ylävartalosta.

Ja mikä parasta valmentajassa on tietenkin se, kun katsoo heidän ratsastusta ja miettii, että tuolta sen pitää näyttää.

Videossa Melinda ratsastaa omaa 9-vuotiasta Royal Riccione hevostaan. Hevonen oli kasvanut 10 cm 6-vuotiaana ja kaikki "oli mennyt jalkoihin". Riccionelle on annettu aikaa kasvaa rauhassa ja on edetty hitaasti.


Kirjoitan aika paljon kääntämisestä ulkoavuilla ja siitä miten paljon on merkinnyt, kun olen oppinut hallitsemaan ja kääntämään hevosen säkää ja lapoja.

Kopioin Mary Wanlessin kirjasta Käännökset ja ympyrät - Johdatus ohjaamisen taitoon, luku 9 tekstin. Se havainnollistaa mielestäni hyvin sen miksi ei kannata vetää sisäohjasta, kun kääntää hevosta.

"Hyvä ratsastaja ei koskaan ajattele ohjaavansa hevosen turpaa, sen sijaan hän ohjaa hevosen säkää. Hän tietää, että turpa menee sinne minne säkäkin, vaikka onkin sään edessä, aivan kuten kottikärryn pyörä kulkee sinne, mihin takana olevan kottikärryn kahvat sen ohjaavat. Hän tietää myös, että on järjetöntä kiskoa sisäohjaa, aivan kuten on järjetöntä kiskoa kottikärryn tai polkupyörän sisäkädensijaa kaarteessa. Sen sijaan, että ratsastaja ajattelisi kääntävänsä hevosen sisä- ja ulko-ohjin ja - pohkein, hän ohjaa hevosta reisiensä muodostaman V-kirjaimen avulla, niin että kääntävät avut annetaan reisien sekä istuinluiden ja vartalon oikeasta asettelusta.

Sisäohjasta vetäminen on ratsastajalle vaistonvarainen tapa kääntää hevonen, eli se on kaikkiin ratsastajiin "ohjelmoitu" perustoiminto. Huomiokykyään käyttävät ratsastajat kuitenkin tajuavat, että sisäohjan vetämisen seuraus on jompikumpi seuraavista: joko hevonen vetää takaisin sinua vastaan, pidentää sisäkaarteenpuoleista kylkeään ja jatkaa suoraan eteenpäin, tai se tuo päänsä uran sisäpuolelle mutta päästää lapansa jatkamaan ulospäin. Kutsun tätä "linkkuveitsi" -efektiksi, ja hevosen sään saranaliike toimii samaan tapaan kuin rekka-auto kulman ympäri kääntyessään. Rekka-autosta poiketen hevonen ei kuitenkaan seuraa turpaansa vaan säkäänsä. Niinpä ratsastaja, joka pyrkii kaartamaan pois uralta, jää helposti vain kiskomaan hevosen päätä käännökseen päin samalla, kun hevosen muu keho jatkaa suoraa uraa pitkin.

Kun hevonen kaatuu sisään uralta pyrkiessään oikomaan kulmissa, aloittelijalla on suuri kiusaus vetää ulko-ohjasta, mutta näin hevosen pää vain saadaan käännetyksi ulospäin, samalla kun lapa kaatuu entistä enemmän sisään. Kokeneemmat ratsastajat yrittävät korjata ongelman viemällä sisäkätensä kaulan yli ristiin.

Unohda taivuttaminen ja opettele ohjaamaan säkää. Aloita pohtimalla, mitä todella tapahtuu ympyrällä kumpaankin suuntaan, ja kuvittele, että maahan on piirretty 20 metrin mittainen ympyrä. Pystytkö ohjaamaan hevosen säkää ja etujalkoja täsmälleen viivaa pitkin?"

Älä tyydy vähempään

Tältä sen pitää parhaimmillaan tuntua.

 

"Vaihda tallia", sanoin ystävälleni eilen puhelimessa, kun hän soitti minulle ajaessani kotiin tallilta. "Mutta kun.....".

"Vaihda tallia", sanoin taas.

 

Jos jotain olen oppinut vuosien varrella on se tämä:

Joskus se ihan oikeasti vaihtamalla paranee. Tai itse asiassa aika usein.

Jos on ongelmia työpaikalla, tallilla tai parisuhteessa, niin usein mietimme, että vika on meissä (aivan kuten ystäväni eilen). Olemme sitä mieltä, että jos hevoseni tekisi asiat vähän toisin tai minä tekisin asiat vähän toisin homma helpottuu ja kaikilla olisi parempi olla. Odotamme, että asiat menisivät parempaan suuntaan usein kadottaen itsemme matkan varrella.

 

Hevostelun pitää kuitenkin olla kivaa. Laitamme niin suuren osan ajastamme ja rahoistamme hevosharrastukseen, joten sen tulisi olla mukavaa.

 

Meillä on ollut monta hyvää kotia Masin ja Thorin kanssa. Joskus ollaan kuitenkin viivytty liian pitkään tilanteessa joka ei ole ollut suotuisa millekään osapuolelle. Kaikilla on paha olla: hevosella, hevosen omistajalla ja usein myös hevosen omistajan perheellä ja lähipiirillä (koska vaikka kuinka yrittää pitää talliminän ja oman minän erillään tiedetään kaikki miten hyvin se onnistuu.:)

Nyt kun olen työpaikassa jossa viihdyn ja Thor asuu tallilla jonne on aina mukava mennä voin rehellisesti sanoa, että ei kannata tyytyvä vähempään eikä aina kannata odottaa että asiat menevät parempaan suuntaan. Meillä on asiat nyt niin hyvin. Minulla ei mene energiaa mihinkään ylimääräiseen tallin ympärillä. Voin mennä Thorin luokse, nauttia yhteisistä hetkistä eikä tarvitse stressata onko kaikki hyvin kun en ole paikan päällä.

 

Talliolosuhteet, työpaikka ja parisuhde tulisivat antamaan energiaa eikä viemään sitä meiltä. Jos joku asia ei vain toimi, katsoa itseäsi peilistä, mutta älä syyllistä. Aika usein ongelmat ovat ihan muualla ja on vain aika mennä eteenpäin ja vaihtaa paikkaa.

 

Koska muista nämä sanat, jotka lukivat tänään Ellan heijastimessa:

 

Du är viktig.

 

 

Katso myös Brené Brownin Ted Talk video, The Power of Vulnerability.

 

"We perfect our children. Children are hardwired for struggle when they get here. Our job is not to say, look at her she is perfect. My job is just to keep her perfect and make sure she makes the tennis team by fifth grade and Yale by seventh grade. That is not our job. Our job is to look and say; You know what. You are imperfect and you are wired for struggle but you are worthy of love and belonging."

 

Ja tätä artikkelia uskomattomasta 94-vuotiaasta joogaohjaaja Veikko Olavi Salorannasta ei vain voi jättää lukematta. 



Ps. Nyt en yritä sanoa, että vaihda miestä heti jos vähän tökkii tai irtisanoudu töistä jos pomolla on huono päivä (aika usein tarvitaan kuitenkin myös sitä rahaa, jotta voidaan ylipäänsä käydä siellä tallilla). Mutta you get my point. Kituuttamaan ei kannata jäädä.