Tuesday, June 2, 2015

Juuri näin sen kuuluukin mennä!

Hei missä mä oon?


Olen viime aikoina toistanut tuota lausetta aika usein. En ole aina ihan vakuuttunut, että toistelenko sitä enemmän oman mielenrauhan takia tai kuuluuko kaiken mennä juuri niin kuin se menee, mutta Thorin muutto lapsuuteni tallille tuntuu juuri oikealta. Niin sen vain jotenkin kuuluu mennä.

Kun 5-vuotiaana löysin tallin mökin viereltä olin siellä joka päivä. Koska Tiina oli jo tuolloin paras ystäväni olimme aika usein siellä yhdessä. Siivosimme bokseja, harjasimme hevosia ja pikku hiljaa saimme enemmän vastuuta ja pääsimme ensimmäisiä kertoja ratsastamaan.

Tostako pitäisi tulla läpi? Ei tod…..

Sain ratsastaa Frey-hevosella vuosia ja sen jälkeen ratsastimme Heilalla, seurasimme Heilan varsan Ilonan matkaa varsasta maailmalle ja sain jopa kerran kesäksi hevosen kuukaudeksi vuokralle Turusta. En oikein tiedä miten se tapahtui, mutta isäni oli sopinut jonkun naisen kanssa vuokrahevosesta ja niin upea Tyr-komistus astui pihaan ja vietin yhden elämäni onnellisimmista kuukausista tuon hevosen seurassa.

Wuhuu, täältä mä tuun.

Olen aina toivonut, että joku päivä voisin tuoda oman hevoseni lähelle omaa kotia kesäksi. Mietin miten saisin Masin kyseiselle lapsuustallille, mutta sitä ei tarvinnut miettiä pitkään koska Masi ei olisi mahtunut ovesta sisään. Tallirakennus on todella matala ja nykyään boksit seisovat tyhjinä ja Marelda asuu pihatossa, jonne pääsee vain pienestä ovesta. Thor on juuri oikean korkuinen ja pääsee juuri ja juuri ovesta sisään (onneksi ostin hieman pienemmän hevosen).

 



















Kun pari vuotta sitten pohdin Thorin viemistä kyseiselle tallille ensimmäistä kertaa ajatus tyssäsi siihen kun kuulin toisen hevosen olevan tamma. Ajattelin, että riski on liian suuri enkä vielä ollut koskaan pitänyt Thoria tamman kanssa tarhattuna: kunnes muutimme Peuramaalle.

Ei vitsi tää on makee paikka.


















Peuramaalla Thor oli tovin yksin kunnes yksi tallitytöistä, Nomi-tamman vuokraaja ehdotti, että voisimme kokeilla Thoria ja Nomia yhteen. Koska en aikaisemmin ollut pitänyt Thoria tamman kanssa päätin että ainahan sille voi antaa mahdollisuuden ja sehän meni enemmän kuin hyvin.

Heti kuin kotonaan.

Kun sitten mietimme Tiinan kanssa kesäsuunitelmia ei ihan sopivaa ratkaisua oikein löytynyt. Päädyin sitten soittamaan tallin omistajalle ja totesimme, että ratkaisuna tämä on varmaan vaikein mahdollinen Thorin historiaa ajatellen. Olemme pohtineet tätä kovasti ja voin kertoa, että muuttoa edeltävänä yönä en nukkunut kovinkaan hyvin, mutta kuten Arnold Schwarzenegger sen on niin hyvin todennut, you should never have a Plan B: just make sure that Plan A works.

Tulimme siihen tulokseen, että ehkä Thor viihtyy ja käyttäytyy hyvin tällä kertaa ja lähdimme iloisin mielin eilen matkaan. Ja mikä yllätys. Ei mitään juoksemista tai hysteeristä käytöstä. Pieni spurtti alussa ja se oli siinä. Ehkä paikka tuntui heti vain kodilta Thorille, ehkä Thor on rauhoittunut vuosin varrella tai sitten juuri tuo yhden hevosen kombo sopii juuri nyt Thorilla erinomaisesti. Joka tapauksessa veimme Thorin (pienten lastausriitojen jälkeen) suoraan Inkooseen ja päästimme Thorin vapaaksi isolle aukeamalle tallin takana. Hetken hevosilla oli langat välissä jonka jälkeen ne pääsivät yhdessä laiduntamaan. Pari kertaa tamma vinkui, mutta Thor väisti kiltisti ja tamman omistaja kirjoitti illalla, että Marelda ja Thor ovat kuin parhaimmat ystävät konsanaan.

Minne se ruotsalainen hurmuri nyt juoksi?

Marelda-tamma on toisen hevosen kuoltua asunut yksin ja vaikka se on ollut muualla kesälaitumella ei se ole koskaan jäänyt huutamaan muiden perään tai ollut sen koommin kiinni muissa hevosissa. Oli kuitenkin niin ihana nähdä tuon tamman ilo, kun se sai kaverin ja kuin paita ja peppu ne seuraavat toisiaan laitumella. Thor on myös uskaltautunut sisälle ensimmäisiä kertoja ja siellä hevoset kuulemma rapsuttelevat toisiaan.

Tänään Thor saa vain totutella uuteen ympäristöön ja huomenna käyn ohjasajamassa jos jalka edelleen kunnossa. Noin kilometrin päässä sijaitsee isompi maneesitalli, jonne suunnataan kesällä tunneille ja Mareldan omistajan kanssa ollaan menossa maastoilemaan lauantaina.


Jotenkin on niin raukea ja onnellinen olo. Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla mikä tunne on jättää hevonen tuollaiseen ihanaan paikkaan jossa toteutuu kaikki se mitä minä hevoselleni toivon: ruokaa yllin kyllin (suurin osa ei liian viljeltyä), sopivaa seuraa ja tilaa jossa liikkuva vuorokauden ympäri. Pihatto mahdollistaa myös sisällä olemisen liian lämpiminä tai todella sateisina päivinä.


Reissu Hyvinkään klinikalle meni todella hyvin. Lastaukset sujuivat ilman mitään ongelmia ja Hyvinkään mahtava lastaussilta edesauttoi kovasti kun kuljetin Thoria yksin. Jaska poisti noin 2 cm Thorin varpaasta ja kengitti molemmat etujalat. Hän laittoi myös Thorille sivutaitteet ja hieman muokatut Roller-kengät. Jaskan oppipoika Jaakko kävi sitten vielä sunnuntaina laittamassa takakengät Peuramaalla, jotta kengitys olisi kunnossa ennen muuttoa. Nyt saa vain toivoa, että kengät pysyvät jalassa ja vasemman jalan epäpuhtaus poistuu jalan asennon muutoksella. Ja toivotaan myös, että saisimme nyt vihdoinkin kengityksen toimimaan pidemmällä aikavälillä.


Perjantaina ajoin sitten vielä kahden kaverin kanssa ystävän hevoset saksalaisen eläinlääkärin luokse Kylmälään ja olimme takaisin tallilla joskus 2 maissa aamuyöstä. Ai että oli hauska ilta ja oli taas todella mielenkiintoista seurata toimenpiteitä.

Satula-asia on nyt sillä tolalla, että päädyin etsimään estesatulaa koska koulusatula on melko toimiva ja voin myös käydä karva-sekä estesatulalla koulutunneilla.  Olin jo mittatilaamassa satulaa, kun törmäsin Klöntin omistajaan Isossa Omenassa pari viikkoa sitten (Klöntille kuuluu muuten todella hyvää ja herrahan hyppelee 1,20 ratoja ympäri Suomea). Hän oli sitä mieltä, että CWD on ehdottomasti paras estepenkki ja lähetti Smartridersin Johannan puhelinnumeron. Nå, eihän siinä mitään menetettävää ole ja jo puolen tunnin sisällä olin täysin myyty. Johanna tiesi selvästi mistä puhui ja hän pystyi vastaamaan kaikkiin kysymyksiin joita esitin. Hän on todella asiakaspalveluhenkinen ja mukava ja pohdimme yhdessä minkäkokoisen satulan ja minkäpituiset siivet olisivat sopivimmat juuri meille. Hän kertoi myös, että 500 eurolla voi muokata penkkiä toiselle hevoselle jos on tarvetta, joka tuntui ihanalta idealta kun satulaan nyt laittaa puolet omaisuudestaan. Ja sain sellaisen kuvan, että vaikka mikä olisi niin voin soittaa hänelle ja hän on valmis auttamaan meitä. 

Eli syksyksi meillä on toivottavasti sopiva satula Peuramaan treenejä varten valmis, kun muutamme jälleen takaisin Kirkkonummelle.








Tämä on siis pelkästään tallin takapiha. Laitumia on sitten vielä erikseen. 






Ensimmäinen ilta uudessa kodissa. 

Rakas äitini tuli käymään ja otti kuvan. Näiden henkilöiden kanssa olen
pienenä tyttönä hevostellut päivät pitkät. Ah mitä ihania muistoja ja miten
se on vaikuttanut omaan käsitykseeni hevosista.

Ensimmäinen aamu, rapsun rapsun.

Ensimmäinen aamu. Äiti lähetti kuvan, kun ajoi ohi. Että ei taida Thor
mua kovinkaan paljoa kaipailla.

6 comments:

  1. Ihana kesä Thorilla (ja sulla) tiedossa. :) Ja ihana paikka! Ja niin söpönen uusi kaveri. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ulla! Olen kyllä todella tyytyväinen. Mitä sinulle kuuluu? Ihanaa kesää!

      Delete
  2. Aivan ihana paikka! Thor saa varmasti viettää mahtavan kesän. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Elina. Siltä se vaikuttaa. Voi hitsi mitkä laitumet niillä on. Wow. Ei voi uskoa todeksi:) Laitan laitumista kuvia huomenna, kun viedään hevoset sinne ensimmäistä kertaa.

      Delete
  3. Vad fint de har det där! (Sku vara roligt att komma och hälsa på Thor när ni är här i Ingå.) :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Absolut Malena. När som helst.;) Jätte roligt!

      Delete