Morning Glory

Mareldan omistaja Jolin oli napannut aivan ihanan kuvan aamun sarastaessa hevosista eilen. Ollaan yleensä tehty niin, että tallin väki on vienyt hepat varhaisesta aamusta laitumelle ja minä olen hakenut ne pois. Jos sää on ollut todella kurja ovat hevoset saaneet jäädä pihapiiriin koska sielläkin riittää syötävää yllin kyllin. 

Eilen hain hevoset jo kahden maissa koska lähdimme Ossin ja Eemelin kanssa maastoon (edellisestä yhteisestä maastosta onkin tovi). Ja vitsi mikä maasto. Oltiin yli kahden tunnin maastolenkillä ja meillä oli niin hauskaa. En muista milloin viimeksi olisin nauttinut ratsastuksesta näin paljon.

Thorin jalka on paljon parempi ja sitä voisi varmaan vielä lepuuttaa hetken. Rakas hevoseni on kuitenkin jo sen verran energinen kaiken vapaan jälkeen, että totesin, että pienempi paha on kunnon maasto kuin se, että se keksii kaikkea omaa hauskaa. Ja onneksi mentiin, koska sain kyllä alkulenkillä ja etenkin laukoissa pitää kunnolla kiinni satulasta. Tänään Thor sai viettää vapaapäivää laitumella ja huomenna mennään taas uimaan Ellan ja Thorin kanssa. 

Kävimme myös eilen kokeilemassa paria myyntihevosta kahden ihanan naisen kanssa ja yhden suloisen vauvan ja toinen hevosista menee nyt ostotarkastukseen. Ai että rakastan niitä hetkiä, kun löytyy juuri se oikea parivaljakko ja huomaa miten ratsukko on kuin tehty toisilleen. Ja onneksi he innostuivat koska muuten olisi ehkä käynyt niin, että hevonen olisi lähtenyt maalle meidän matkaan. Sen verran mahtava tapaus tällä kertaa. 

Mietin miten onnekas olen, kun olen saanut tutustua niin moneen erityyppiseen hevosrotuun. Meidän elämässä on Eca the Lusitano, Emil the Ardenner, Marelda the Suokki ja kohta muuttaa vielä ihana pikku poni maalle Mareldan ja Thorin seuraksi. 

Tänään olin tyttöjen kanssa Ruoholahden Megazonessa ja kahdenkymmenen minuutin sessio muuttuikin yli kahden tunnin juoksemiseksi. Vitsi miten hauskaa ja mitä kuntoilua. Oltiin kaikki todella innoissamme ja välillä tuntui siltä, että piti oikein rauhoittua hetken että muut eivät sanoisi, että poistakaa nyt tää Mamma jo täältä radalta. Ella kaatui lopussa ja sai oikein kunnon haavan jalkaan, mutta saimme todella ystävällistä apua heti paikan päältä ja haava saatiin puhdistettua ja hoidettua kunnolla. 

Loppupäivä meni pakatessa, venettä pestessä, saunassa ja uimassa. Huomenna ollaan Eca- ja Kallevahtina maalla ja sunnuntaina saamme pari mäyräkoiraa kylään viikoksi ja muutamme saareen asumaan heinäkuuksi perheen kanssa. 

Hevosen elämää

"Vaikka karsinassa on messinkikupit. tila on silti pieni. Hevosia pidetään karsinoissa suuri osa vuorokaudesta. Pitotapa ei vastaa hevosen lajityypillisiä tarpeita liikkumisen, laiduntamisen eikä sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta."

                                              - Jaana Pohjola, Happy Athlete VI - hevosen sosiaalinen elämä

Tulin maanantaina myöhään kotiin tunteja pitämästä, joten vietin rauhallisen ja rennon aamun eilen. Lueskelin lehtiä, hoidin tärkeitä arjen askareita jotka ovat jääneet hoitamatta, kävin hakemassa sitruunahappoa haisevaa pesukonetta varten apteekista ja nautiskelin kiireettömästä hetkestä.

Päivällä tapasimme Cinyan kanssa Peuramaalla, pakattiin Ecan kamat ja lähdettiin matkaan kohti kesälaidunta. Mailman paras Eca kulki trailerissa kuin kuningas ja häkellytti taas niin fiksulla tempperamentillaan. Kun saavuimme maalle Eca katsoi kerran ympärilleen ja ryhtyi sitten syömään. Laitumelle päästyään Eca käveli hieman ympäriinsä ja se oli siinä. Maailman fiksuin nuori hevonen.

"Lajituntemus ei olisi pahitteeksi tilasuunnittelussa; hevonen on aukeiden paikkojen eläin, joka ei hakeudu luoliin tai muihin ahtaisiin tiloihin, eikä näin ollen karsinassa, muista erillään pitäminen ole perusteltu tapa pitää hevosia, vaikka se onkin nykyajan standardi. Standardi siitä on tullut siinä vaiheessa, kun tapa on yleisesti hyväksytty."

Oli oikea nautinto huomata miten onnellinen Eca oli laitumelle pääsystä. Viimevuotinen laidunkaveri Kalle saapui Ecan seuraksi lähitallilta ratsain ja kuten videosta huomaatte tapaaminen oli todella hurja:)

"Yksi tapa parantaa hevosen elämänlaatua on tarjota sille sosiaalisia kontakteja. Sosiaalisen kontaktin ei tarvitse tarkoittaa ryhmäkarsinaa. Voi aloittaa siitä, että analysoi oman hevosen kaikki sosiaaliset suhteet. Missä tilanteissa se pääsee kontaktiin lajitoverinsa kanssa? Kuka tallin muista asukeista on sille mieluisin? Voiko näitä kahta päästää vuorovaikuttamaan aidan yli? Voiko ne yhdistää laidunkaudella ilman kenkiä ja hyvin valmisteltuna? Voivatko ne asua vierekkäisissä karsinoissa? Millä tavoilla voin lisätä suoraa sosiaalista vuorovaikutusta hevoseni elämään? Koska se on oikeasti tärkeää. Ja pienilläkin asioilla on suuri merkitys silloin, kun puhutaan perustarpeiden täyttämisestä."

Tuntui niin hyvältä jättää Eca ja Kalle laitumelle ja lähdin sitten suoraan Thorin luokse koska olimme sopineet iltamaastosta Jolinin ja Mareldan kanssa. Kävin hakemassa hevoset sisälle laitumelta ja siinä välissä syömässä vanhempieni luona. Lähdimme vasta kahdeksan maissa sateiselle lenkille ja ai että mikä nautinto. Thor ei enää onnu ja Jolin näytti minulle aivan ihanan reitin lähimetsässä. Thor käyttäytyi todella hyvin eivätkä näkemämme peuratkaan olleet pelottavia. Oli oikein unelmien täyttymys päästä lähimetsään maastoilemaan kesäiltana. Olen haaveksinut siitä vuosia.

Lue lisää hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä täältä

Lue myös hevosen hyvinvointiin liittyvät kirjoitukset tästä

Siniset sormet ja joutsen

Maaginen hetki rakkaan hevoseni seurassa.

Eilen pääsi kyllä joutsen yllättämään, kun tallustimme Thorin kanssa uimarantaa kohti kaikessa rauhassa. 

Thor on herkin tapaamani hevonen. Hän stressaa helposti ja kaikki muutokset ovat erityisen suuria. Thor on kaikkea muuta kuin suomenhevonen vaan ennemminkin säikky svedu, jolle pitää koko ajan kertoa, että kaikki on hyvin vaikka hän ei ihan itse sitä usko. 

Thor on sopeutunut todella hyvin uuteen kotiinsa, mutta välillä Thor on ollut aamuisin hieman säpsy kun muut luonnon eläimet ovat tulleet käymään pihatossa etenkin nyt kun Thoria ei ole voinut jalkavaivojen takia liikuttaa. Thor on myös selvästi ottanut pomon aseman ja Marelda on saanut kunnon kiiman, joten sekin herättää varmaan Thorissa melkoista ylimääräistä energiaa.

Koska olen sitä mieltä, että mikä ei tapa vahvistaa ja totuttelu on paras lääke kaikkeen olen ihan varma, että kaikki nämä asiat tekevät Thorista jälleen hivenen rennomman jossain vaiheessa ja kaikki pienet asiat eivät yhtäkkiä enää tunnu niin suurilta.

Myös rakas veljeni tuli mukaan rannalle eilen.

Mitä emme kuitenkaan osanneet mitenkään odottaa oli yhtäkkiä pienestä ojasta hyppäävää rääkyvää joutsenta poikasineen. Järkyttävä ääni keskellä kahta puskaa ja Thor oli jo kaukana. Thor ei yleensä reagoi noin vahvasti, mutta tämä oli hieman yllättävä ja uusi tapaus enkä ole ihan varma miten siihen voisi totutella. Joskus Tiina kysyi Monty Robertsilta miten pystyisimme totuttamaan Masin Kirkkonummessa joka puolella pomppiviin peuroihin ja hän oli sitä mieltä, että meidän kannattaa laittaa vuohia metsään, niin jossain vaiheessa Masi varmaan tottuisi.....

Onneksi liina vain osui kahteen sormeen eikä tapahtunut mitään pahempaa. Vähän ovat sormet sinertävät, mutta paikalla ovat edelleen. Viimeksi kun tämä kävi Klöntin kanssa taisi sormi murtua oikein kunnolla.

Taas hyvä muistutus siitä miten nopeasti asiat voivat tapahtua ja miten hevosten kanssa pitäisi aina olla varuillaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että pari asiaa josta olen super onnellinen on, että Thor ei potkaissut taaksepäin ja heti kun pahin paniikki oli ohi Thor kääntyi takaisin ja tuli suoraan luokseni. Iso iso erävoitto meidän molempien luottamuksen rakentamiselle.

Eli kannattaa totutella hevonen kaikkeen. Veteen, vihaisiin lintuihin, huutaviin ja juokseviin lapsiin ja kaikkeen mahdolliseen. En usko, että Thorista tulee ikinä täysin maastovarmaa tai Thor tulee koskaan olemaan täysin rento luonnossa (maneesissa ja kilparadalla Thor on täysin rento), mutta pikku hiljaa luottamus kasvaa ja Thorin reaktiot pienenevät ja toivottavasti hälvenevät melkein kokonaan.

Kun ostin Thorin ja Thor pääsi ensimmäisen kerran laitumelle juoksi se siellä noin viikon putkeen. Nyt Thor ja Marelda viedään 500 metrin päähän tallista kahdestaan laitumelle ja hevoset ovat siellä täysin rauhallisia ja nauttivat vihreästä. Eli vaikka hevosen kanssa lähdetään sellaisista lähtökohdista, että kaikki boksin ja maneesin ulkopuolella ovat pelottavia asioita, niin kannattaa vain uudestaan ja uudestaan totutella kaikkeen. Kyllä ne jossain vaiheessa tottuvat ja rauhoittuvat kun muut hevoselle sopivat olosuhteet (kaverit, tarhaus, tarpeellinen ruokinta, terveys jne.) ovat kohdallaan.

Totutella voi myös maneesissa kuten Will Rogers, Anna Blomgren ja Rasmus Bagger sen Tanskassa pitämällä klinikalla osoittavat.

Kiinnostaisiko sinua osallistua tällaiselle klinikalle jos sellainen järjestetään Suomessa?

Tässä San Siro hevosessa on mun mielestä jotain todella samanlaista Thorin kanssa. Mitä mieltä olette? Näenkö näkyjä?

Lue myös: 

Acclimatise your horse

Hevosen henkinen jumi
Totuttelua, totuttelua
Kari Vepsä ja Son of Thor (4 Your Horse -seminaari 10 2015)
Ella ja Thor leikkivät (joulukuu 2015)

Se tunne

Se tunne..... Se tunne kun juhannuspäivänä saapuu talliin. Hevoset laiduntavat kaukana ja kissa hiippii ruokakupille vain kadotakseen taas hetkeä myöhemmin. Hevoset, rauha joka laskeutuu. Juhannusrauha.

Tunne, että elät jokaisen lapsuusmuiston uudestan hetki hetkeltä.

Se tunne..... Se tieto siitä miksi juuri hevoset valtasivat sydämen ja miksi haluat hiipiä talliin kissamaisen ketterästi vain seurataksesi hevosten laiduntamista vielä hetken. 

Luukalvo, luukalvon tulehdus, liikaluu ja puikkoluu

Kun Thor viimeksi loukkaantui ja ontui vuonna 2011 alkoivat ongelmat ensin vasemman jalan kavioluun tulehduksena ja seuraavana päivänä Thor oli yhtäkkiä melkein kolmijalkainen. Ajoimme suoraa tietä klinikalle ja Thor oli saanut kolhun puikkoluuhun jonka seurauksena luukalvo oli tulehtunut ja jalkaan oli muodostunut uudisluumuodostuma (liikaluu).



Pari viikkoa sitten Thor ontui jälleen vasenta etujalkaa ja arvelin ongelman sijaitsevan kavion asennossa, joten lähdimme Hyvinkäälle tarkistamaan tilanteen ja Jaska kengitti samalla Thorin. Parin päivän sisällä Thor liikkui ihan puhtaasti eikä ollut enää mitään ontumista näkyvissä.

Kun sitten saavuin tallille viime viikolla en ollut uskoa silmiäni, kun tunsin vasemman jalan puikkoluun kohdalla "kovan patin". Huolestuin tietenkin kovasti, mutta ajattelin hetken aikaa, että ehkä vuonna 2011 jalkaan tullut liikaluu oli jälleen jotenkin aktivoitunut (se on ollut kokonaan poissa), kunnes katsoin blogista, että viime kerralla kyseessä oli oikea etujalka eli vamma oli uusi.



Lähdimme Maasan ja Eemelin kanssa viereiselle tallille ja tarkistin miten Thor liikkui kentällä ja selvää ontumista oli näkyvissä. Koska vamma oli täysin samassa paikassa kun viime kerralla soitin parille eläinlääkärille ja kaikki arvelivat, että kysessä on selvästi joku pienempi kolhu, mutta pahimmassa tapauksessa puikkoluu voisi olla murtunut.

Eli ei kuin paniikinomainen soitto parhaalle ystävälleni eläinlääkäri Tiina Wrightille, joka aina jaksaa kannustaa ja kertoa mitä ihan oikeasti tarkoittaa luukalvon tulehdus, miksi tulehtunut kalvo synnyttää liikaluuta ja mikä tehtävä puikkoluilla on.

Ja koska olen itse nykyään täysin hysteerinen hevosenomistaja ja lähden tekemään omakonsultointia Googlen kautta ajattelin nyt kirjoittaa ylös miten ymmärsin tämänkertaisen vaivan, jotta voin palata siihen ja rauhoittaa mieltäni jos samankaltaisia vaivoja syntyy tulevaisuudessa.

Mikä on luukalvo?

Luukalvo on luuta ympäröivä sidekudoskalvo, jossa on runsaasti hermoja ja verisuonia. Luukalvolla olevat solut, osteoblastit, vastaavat luukudoksen tuotannosta ja luun paksuuskasvusta. Juuri verisuonituksen ja hermotuksen takia, voi luukalvovaurio aiheuttaa kovaakin kipua ilman, että itse luu on vaurioitunut. 

Mitä tapahtuu kun luukalvo tulehtuu/vaurioituu?
Luun murtuessa ja/tai luukalvon vaurioituessa esimerkiksi rasituksen tai trauman seurauksena alkavat luukalvolla olevat luusolut tuottaa  uutta luuta (kallus). Kun vaurio on korjattu, pikkuhiljaa toisen tyyppiset luusolut (osteoklastit) hajoittavat "ylimääräisen luun" pois. Jos tätä ei riittävästi tapahdu, alueelle saattaa jäädä ns.liikaluuta. 

Jalkojen alaosien luut ja etenkin sääriluu ovat alttiita kolhuille ja luukalvovaurioille, koska luiden suojana ei ole juurikaan muuta kuin iho. 

Luukalvon tulehdus on tyypillinen vamma urheilijoilla. Se on usein rasitusvamman seuraus, ja ilmenee paineluarkuutena alueella, jäykkyytenä sekä ontumisena. Vamma paranee yleensä levolla ja alueen kylmääminen auttaa oireisiin. Myös murtumat tai jänteiden vammat/rasitusvammat voivat aiheuttaa luukalvotulehduksen.

Miten luukalvovauriota hoidetaan?

Luukalvovaurioon määrätään usein vain oireita lievittävää hoitoa eli lepoa ja kylmäystä. Hoidossa käytetään usein myös DMSO-liuosta, jota voidaan sivellään vaurion päälle kerran päivässä. Tällä pyritään hillitsemään paikallista tulehdusreaktiota vaurioalueella ja hidastamaan liikaluun muodostusta.

Mikä on uudisluumuodostuma / liikaluu ja mikä sen aiheuttaa?
Liikaluuta muodostuu usein hevosilla tapaturman tai rasituksen seurauksena esim. kun hevonen kolhii itseään. Tällöin luunpinnassa olevaan luukalvoon tulee vaurio ja paikallinen tulehdusreaktio, jotka aiheuttavat patin muodostumisen luuhun. Liikaluu saattaa muodostua joko luussa sisään- tai ulospäin, ja riippuen paikasta se saattaa pahimmassa tapauksessa vaivata hevosta enemmänkin. Kuitenkin usein sen kasvaessa ulospäin, voi se muodostaa "harmittoman" patin, joka on vain kosmeettinen haitta eikä välttämättä koskaan vaivaa hevosta. Joskus liikaluupatit myös häviävät ajan kanssa kuten kävi Thorin edellisen liikaluun kanssa. 

Mikä on puikkoluu? 
Puikkoluut ovat uloimpien sormien/varpaiden luiset jäänteet, jotka ovat kehityksessä jääneet olemassa olevan varpaan rinnalle. Puikkoluut sijaitsevat hankositeiden takapuolella ja erityisesti niiden alaosan voi hyvin tuntea sormella. 

Mistä tietää jos puikkoluu on vaurioitunut / murtunut ja miten sitä hoidetaan?
Joskus puikkoluu voi saada pelkän kolhun, joka johtaa luukalvon tulehdukseen ja tätä kautta uudisluumuodostumaan. Jos puikkoluu murtuu/ vaurioituu pahemmin, voi se aiheuttaa kovaakin kipua tai olla myös hyvin lieväoireinen. Pienet etenkin puikkoluiden alaosien murtumat paranevat levolla itsekseen. Joskus murtunut pala voidaan joutua leikkauksella poistamaan. Puikkoluiden vauriot paranevat yleensä täysin eivätkä vaikuta hevosen käyttöön. 

Kun huomasin "patin" Thorin jalassa soitin heti Talliklinikalle ja parin päivän sisällä eläinlääkäri Piia Sulku ja eläintenhoitaja saapuivat röntgenlaitteineen paikan päälle. Koska Thor oli jo paljon parempi, en ollut kovinkaan huolestunut, mutta halusin poissulkea puikkoluun murtumamahdollisuuden. 

Thor rauhoitettiin toimenpidettä varten. Vasemman etujalan sisäsyrjällä sisemmän puikkoluun puolessavälissä oli edelleen noin peukalonpään kokoinen kuumottava turvottava massa. Jänteiden ja nivelten palpaaltio oli eläinlääkärin mukaan normaali. 

Röntgenissä näkyi selvästi, että sisemmän puikkoluun puolivälissä oli tekeillä uudisluumuodostumaa alkava liikaluu. Puikkoluun pää oli kuitenkin normaali eikä mitään murtumaa ollut havaittavissa. 

Sulku totesi vain, että Thor saa nyt levätä ja DMSO-kortisonia voidaan levittää paikallisesti (hanskat kädessä) niin kauan, kuin patti kuumottaa. Kun liikaluun kuumotus (aktiivisuusvaihe) on loppunut, eikä Thor enää onnu jalkaa, voi asteittain palata normaaliin liikuntaan.  

Kiitos Rakas Ystäväni, eläinlääkäri Tiina Wright siitä, että jaksat kannustaa meitä aina ja autoit tämän tekstin oikoluvussa ja asiavirheiden korjaamisessa.


Lue myös: 
Hevosen jalkaongelmat

Paratiisilaidun

Kävin tänään katsomassa paria potentiaalia myyntihevosta tuttujeni kanssa ja kyllä teki sielulle hyvää, kun saavuimme tänne Stall Råbackan paratiisi-laitumelle. Jos joku, niin tämä on oikea Paddock Paradise.

Illalla käytiin vielä syömässä juuri avatussa Meksikolaisessa Ahorita-ravintolassa ja tapasimme siellä Benjamin Peltosen. Niin suloinen nuori mies. #fanitan

Lapsi, hevoset, uiminen, jäätelö ja vanha Jopo

Tuntituurailua ihanien hevosten ja ihmisten parissa

Näinhän se on:)

Afrikan tähti -pelihetki

Tältä meidän uittoonlähtöreissut näyttävät Ellan ja Thorin kanssa.

Ratsastajan kokonaisvaltainen tasapaino tilaisuudesta Hippos-lehdessä

Mikä ilo saada Hippos-lehti kotiin eilen ja nähdä Terhi Paavolan mahtava artikkeli Peuramaalla järjestetystä Ratsastajan kokonaisvaltainen tasapaino -tilaisuudesta.

Syyskuussa jatketaan teemalla Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino. Ilmoittautumisia otetaan vastaan sähköpostitse kiaherold@hotmail.com. Tervetuloa mukaan!

Maasa ja Emil

Maasa ja Emil hakivat meidät mukaan Aktiivitallille Monikan tunnille ja näyttivät meille uusia ihania maastoreittejä. Tunnista ei tullut mitään koska Thor on loukannut jalkansa, mutta oli aivan ihanaa nähdä Maasaa ja Empukkaa pitkästä aikaa. Kiitos kovasti seurasta!

Maailman paras laji

Missä lajissa tapaa näin paljon upeita ihmisiä? Mitä lajia voi harrastaa vuoden ympäri satoi tai paistoi? Kuinka monessa lajissa ikähaitari on 5-85 -vuotta? Ja kuinka monessa lajissa pääsee näin lähelle luontoa ja elämän ydintä? 

Lainatakseni joogi Malin Berghagenin tekstiä Instagramista: 

"You are my spirit. The female warrior within me. The one that makes me protect my family, my friends and those around me. With you I walk with love, compassion and eyes that sees what I have around me. The Mother Earth. With you I am the caretaker, the mother and the warm embrace. I ride my horse fast and with the wind in my hair. Not afraid to face life's fears. I do not need to look down on others, make them smaller or pity them. That is not the walk of the true female warrior. Love is our powers and I meet others, but also my body and my age and my sexuality with respect. And ask others, with no doubts, to do the same. With you I am the lioness and the butterfly. Both strong and gentle. Courageous and vulnerable. But with you I am also the woman riding naked on my horse. Getting my partner crazy of hunger. Yes, I will tease him, making his heart beat faster, breath go deeper.... Because that is our nature.... I know my powers. I treasure them. Don't misuse them. Don't let anyone misuse me. With you, my female warrior within the body of mine, I make life holy. And you are now one with me. 🙏"

Onnelliset hevoset

Thor on sopeutunut uuteen kotiin ja ympäristöön odotettua paremmin. Olin kyllä luottavainen Thorin suhteen, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin Thor olisi tullut kotiin ja herra viihtyy erinomaisesti maalla Mareldan seurassa.

Thor on saanut totutella rauhassa uuteen ympäristöön. Alkuviikosta kävimme kävelyllä ja tutustuimme uuteen laidunpaikkaan ja lauantaina olimme yhdessä maastoilemassa Mareldan omistajan kanssa. 

Thor on tullut vastaan mukavasti tallilla sekä laitumella ja tallin omistajat ovat sitä mieltä, että Thorille kelpaa vain mysli Peacemakerin sijasta ja jos hevoset eivät ole koko päivää laitumella tuodaan niille tuoretta niitettyä vihreätä talliin. Luksusta. 

Tiistaina kävimme tosiaan kävelyllä ja poikkesimme vanhempia tervehtimässä. Ennen kuin menimme kävelylle juoksutin Thoria hetken pienellä kentällä ja Thor oli oikein hyvä liikkeeltään eikä ollut yhtään epäpuhdas.

Nappasimme mukaan desinfiointiainetta koska Thorilla oli pari pientä haavaa ja lähdimme sitten kävelemään kotiinpäin. 

Maastoilemaan läksimme sitten lauantaina varhain aamusta. Hieman oli totuttelemista seisoa ulkona kiinni, kun ollaan oltu sisällä tallissa jo pidemmän ajan. Alkuhössötyksen jälkeen Thor kuitenkin rauhottui ja vaikka Thor on ollut vapaalla sujui maastoilu todella hyvin. Thor oli melko energisen tuntuinen ja sain kyllä pitää alussa hieman satulasta kiinni, mutta tilanne rauhoittui nopeasti ja sen jälkeen saimme nauttia pitkästä ja rentouttavasta lenkistä vaihtelevin nopeuksin.

Pikkutyttöinä kun ratsastimme Inkoossa Tiinan kanssa ei oikein ollut mitään paikkaa mistä olisi päässyt ympäri ja maastoilimme enimmäkseen teitä pitkin. Nyt on kuitenkin tullut mahtavia maastoja lisää ja meillä on myös mahdollisuus ratsastaa isolla pellolla ja hyödyntää sänkipeltoa syksyllä. 

Kävelimme myös Aktiivitallin pihan kautta ja Thor katseli innostuneena ympärilleen, mutta pysyi rauhallisena ja teki vain kerran pyrähdyksen eteenpäin, kun koira hyppäsi yhtäkkiä auton ikkunan kautta sisälle. 

Oli kyllä todella mahtava tunne päästä oikein kunnon maastolenkille pitkästä aikaa ja koska Mareldan kanssa maastoillaan pelkästään on meillä nyt maailman parasta seuraa. Etenkin, kun Marelda ei katso oikein mitään ja pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. 

 Kotiin saavuttuamme pesimme hevoset ja veimme ne nautiskelemaan laitumelle. Hevoset ovat laitumella osan päivästä tai koko päivät riippuen hieman kelistä ja helteellä ne jäävät pihattoon päiväksi.

On ollut hauska huomata miten Thor selvästi liikkuu enemmän öisin kuin päivisin ja nukkuu useimmiten pitkiä pätkiä aamupäisivin. Ensimmäisinä päivinä Thor laihtui hieman, mutta on sen jälkeen taas tasoittunut ja maastossa Thor oli upean tuntuinen. Koko runko oli niin hyvin liikkeellä ja kaikki askellajit olivat hyvät ja tasaiset. Ravi oli lentävää enkä ole saanut sellaista tunnetta ravissa pitkään aikaan.

Kyllä tuo laiduntaminen ja liikkuminen vuorokauden ympäri tekee hevoselle kuin hevoselle terää. Thor on niin tyytyväisen ja rauhallisen oloinen ja saa vihdoinkin purettua kaiken turhan energian ystävän kanssa puuhatessa.

Nämä alla näkyvät kuvat sain tänään tallilta. Ensimmäinen kuva on heti aamulaiduntamisesta ja seuraavassa kuvassa tallin omistajat olivat katsomassa hevosia ja kaikki tuntui olevan enemmän kuin hyvin.

Aallon viemänä

Otsikosta voisi ehkä päätellä, että kyseessä on isompi elämänmuutos tai joku aalto on vienyt johonkin suuntaan, mutta otsikosta poiketen kyseessä on vain päivä aaltojen viemänä ystävien seurassa. 

Vaikka olen viettänyt koko ikäni meren äärellä olen purjehtinyt vain harva se kerta. Kun ystäväni kutsui mukaan tutustumaan purjehtimisen saloihin olympiamitalisti Silja Lehtisen kanssa SM 40 veneillä lähdin innoissani mukaan. Ella kun oli isänsä luona ja Thor viihtyy erinomaisesti uudessa kodissa niin on mukava välillä kokeilla jotain uutta ja ihan muuta mitä yleensä arkeen kuuluu.

Sain myös ystäväni Emilian houkutueltua mukaan.

Päivä oli mitä erinomaisin ja olin todella otettu Lehtisen osaamisesta ja siitä, että hän on ollut mukana kolmessa Olympialaisessa ja samalla opiskellut lääkäriksi. Kaiken lisäksi hän on todella mukava ja jalat maassa kulkeva henkilö. Todella ihana ihminen.

Kelit olivat kohdillaan ja vietimme monta tuntia aallon vieminä Helsingin ulkopuolella. Nyt jos koskaan ymmärrän mikä purjehtimisessa ja kilpapurjehduksessa on niin koukuttavaa.

Purjehdusreissun jälkeen kävimme vielä syömässä ja lauantaina lähdin aikaisin ajamaan Thorin luokse. Eilen kävimme jälleen ihanalla illallisella Elitessä perheen ja ystävien kesken ja tänään pääsimme mukaan Linnanmäen kutsuvierastilaisuuteen. Hauskaa oli, paljon on naurettu ja minä uskaltauduin jopa jonkinlaisiin laitteisiin mukaan tällä kertaa.

Me ei kyllä tonne mennä.

Mulle sopiva vauhti ja vekotin.