Monday, December 15, 2014

Hengittämisen merkitys ratsastuksessa

Perjantai-iltana ajoin tuuraamaan kolmea ratsastuskoulutuntia Kirkkonummelle. Pidin ensin kaksi koulutuntia ja sen jälkeen estetunnin.

En ole pitänyt tunteja ratsastuskoulussa pariin vuoteen ja oli niin hauskaa opettaa jälleen. Oli myös mukava huomata miten paljon oma opettamistyylini on muuttunut ja miten paljon olen viime vuosina kehittynyt henkisellä puolella.

Pari asiaa jotka jäivät mieleeni ja joista sain kiitosta tuntien jälkeen eivät liittyneet niin paljon hevosiin kuin siihen mitä pyysin ratsastajia tekemään. Koska tunnit olivat perjantai-iltana pitkän viikon jälkeen pyysin jokaista ratsastajaa päästämään jalustimet jaloista sekä pitkät ohjat. Ratsastajien piti vain keskittyä hengittämiseen ja siihen, että istuinluut olisivat mahdollisimman tasan. Piti miettiä miten hevonen kulkee ihmisestä hevoseen ja taas takaisin ylös.


Sen jälkeen ratsastajat saivat napata jalustimet jalkaan, mutta keventäminen piti tehdä mahdollisimman pitkillä ohjilla. Jotkut ratsastajat vastustivat ajatusta siitä, että hevosta voisi ratsastaa ilman tuntumaa, joten kyseiset ratsastajat saivat heittää ohjat pois kokonaan. Hetken päästä kaikilla tapahtui sama asia. Hevonen rentoutui, liikkui paremmin selästä läpi ja haki alas tuntumaa kohti. Monelle jouduin sanomaan koko tunnin ajan siitä , etenkin ohjien lyhennyttyä, että käden tulisi ajatella eteenpäin eikä taaksepäin (kiitos Mari ja Johanna tästä oivalluksesta) ja oli mukava huomata, että ratsastus muuttui heti kevyemmäksi ja kauniimmaksi.

Toinen asia johon olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota myös omassa ratsastuksessa on hengityksen merkitys. Olen jossain määrin löytänyt oman hengityksen joogan kautta ja Anna Andersénin henkisen valmennuksen sekä läsnäoloharjoitusten avulla. Olen pikku hiljaa siirtänyt oppejani myös hevosen kanssa tekemiseen ja ratsastukseen joten tuntui jotenkin luonnolliselta puhua hengityksestä myös oppilaille. Etenkin hieman hermostuneet oppilaat rauhottuivat silminnähden ja joku kysyi jopa, että huomaatko ihan oikeasti että en hengitä?

Estetuntia muokkasin sitten ihan omanlaiseksi ja junioreiden kanssa en keskittynyt hengitykseen samalla tavalla koska tuntuu, että nuoret tytöt hengittävät luonnollisesti paremmin ja heidän mielestä olisin varmaan ollut täysin sekaisin jos olisin estetunnilla jaksanut jankuttaa hengityksen merkityksestä.


Mitä ehkä yritän sanoa on, että hevonen tuntee niin paljon enemmän kuin mitä koskaan tulemme ymmärtämään ja aika usein ratsastamista tullaan suorittamaan sen sijasta, että siitä nautitaan ja sitä tehdään ikäänkuin yhdessä hevosen kanssa hevosen ehdoilla.

Keskustelin taannoin erään henkilön kanssa yhden hevosen satulasta. Mielestäni satula ei istu hevoselle, mutta ystäväni mielestä tärkeintä on ratsastajan hyvä tasapaino, satulasta viis. Koska olen itse täysin vakuuttunut siitä, että satulan merkitys on valtava hevosen hyvinvoinnin kannalta en viitsi jatkaa keskusteluja, jos toinen osapuoli on sitä mieltä, että satulalla ei ole merkitystä. Mietin kuitenkin keskusteluamme jälkeenpäin ja tulin siihen tulokseen, että hevonen kuin hevonen liikkuu kyllä melkein millä varusteella vaan. Ehkä iso ero tulee siinä, että me ihmisinä osaisimme tuntea miltä hevonen tuntuu, kun se on oikeasti rento ja hengittää vapautuneesti. Koska vain silloin saamme tunteen siitä mitä ratsastus on parhaimillaan: yhdessä tanssimista. Koska jäykkä hevonen ei voi tanssia!

Lue lisää täältä!
Kuvat Xenophon

6 comments:

  1. Hyvää asiaa taas Kia. Itsekin varmasti jopa pidätän joskus tunnilla hengitystä, kun pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. :) Viime estetunnilla opettaja sanoi, kun oli hypännyt, että en enää jännitä hypätessä, koska vastasin hänelle heti, aiemmin en ilmeisesti ole, koska olen pidättänyt hengitystä. Vaikken mielestä jännitä hyppäämistä niin kai sitä vaan pidättää hengistystä, kun keskittyy niin tosissaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihana Ulla. Tuo hengitys on siitä hauska juttu, että harvemmin ollaan edes tietoisia siitä että pidätämme hengitystä. Suurin osa meistä hengittää myös pinnallisesti ja olen hieman sitä mieltä, että jo lapsille pitäisi opettaa oikeanlainen hengittäminen koska se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti meihin ihmisinä. Olen vasta itse tajunnut sen viime vuosina ja olen varmaan vasta hengitystaipaleen alkumetreillä.

      Delete
  2. Olipa kuva teksti! en epäile yhtään että oppilaat nauttivat ja saivat uusis kokemuksia. Mulla on joskus tapana aloittaa ratsastus tekemällä käännöksiä pelkällä istunnalla, siinä itse kerkeää rauhouittumaan ja rentoutumaan ja ainakin oma hevoseni herkistyy nopeasti jos nyt siis ei ole mitään vapaapäivä sumaa takana ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jonna. Tuo on aika mukava harjoitus. Eilen menin itse koulutunnille karvasatulalla kun Thor liikkuu sen kanssa niin hienosti ja voin kertoa, että tuntuu kyllä joka ikisessä lihaksessa. Siinä oli kyllä tekemistä, että jaksoi ratsastaa istunnalla ja muistaa hengittää ja mitä kaikkea:) Thorilla kun on aika isot nuo askellukset:)

      Pääsetko mukaan Peuramaan kurssille maaliskuussa?

      Delete
  3. Tuo ajatus käsien toiminnasta ikäänkuin eteen, eikä taakse on kyllä tärkeässä osassa myös! Omasta hitaasta ja laiskasta hevosesta on tullut aika virkeä peli, kun oivalsin, että piuhoista voi joskus päästääkkin ;) hyvä teksti ja täyttä asiaa!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri niin se on, että muutoksen huomaa hevosissa heti kun piuhoista uskaltaa päästää irti. Ja on hieman hassua miten kiinni olemme käsillä ratsastaessa. Etenkin heti jos hieman jännittää niin napataan piuhoista kiinni.

      Delete