Kuvia selaillessani törmäsin kahteen vanhaan kuvaan, jotka näytin Tiinan häissä, kun pidin kaason ominaisuudessa puheeni.
Tällaiselta näytti meidän hevosteluelämä kesät ja talvet maalla Inkoossa. Ratsastimme usein mökille tervehtimään ja kesäisin ratsastimme pelkällä riimulla ja ilman satulaa maastossa ja kävimme uittamassa hevosia. Vietimme kaiken vapaa-ajan tallilla ja hoidimme ja ratsastimme naapurin tallin hevosia. Ensimmäisessä kuvassa on ravuri Heila-tamma, jonka varsa Vinskin Ilona on ja minä ratsastan Pia-hevosella. Pia oli vain käymässä parin kuukauden ajan. Todella äksy, mutta aivan ihana hevonen.
Alemmassa kuvassa Tiina ratsastaa jälleen Heilalla ja minä Tyr-nimisellä hevosella, jonka isäni vuokrasi minulle kuukaudeksi leipurin kautta Turusta. Älkää kysykö miten se tapahtui, mutta niin se Tyr vain saapui nuoren tytön elämään kuukaudeksi ja sain kokea elämäni parhaimpia hetkiä.
Eli jos joskus ihmettelette miksi ratsastan, niin nämä kuvat kertovat varmaan enemmän kuin tuhat sanaa.
Ja kuten huomaatte, tämä ei todellakaan ollut varustepostaus.....
Ihanat samikset ensimmäisessä kuvassa, mahtava maisema alemmassa kuvassa! :)) Tuli niin hyvä mieli tästä, kiitos! Ja kiva lahjaidea, pitäisikhän itsekin toteuttaa lahjat tuohon tapaan ...
ReplyDeleteIhan sattumalta törmäsin blogiisi, ja siellähän komeilee ensimmäinen oma hevoseni Pelin-Heila. Rautarouva lähti hevosten taivaaseen muutama vuosi sitten 27-vuotiaana tapaturman seurauksena niin sanotusti saappaat jalassa. Vauhti ei tällä mammalla hiipunut lainkaan, vaikka ikää tuli :-)
ReplyDelete-Katri-
Heh, eikö olla. Kunnon toppatakit. Inkoon maisemia ei voita mikään:)
ReplyDeleteLahjaidea on kyllä mitä mainioin ja on kyllä ollut tykätty. Täytyy vain muistaa ja jaksaa napsia paljon kuvia eri vuodenajoilta (tuntuu siltä, että kesänä ei tee muuta kuin kuvaa ja talvena kamera jää ikäänkuin talviunille). Ja olen yleensä tehnyt niin, että valitsen sitä mukaan kuin kuvaan aina parhaimmat kuvat koska muuten menee päiviä/viikkoja, pahimmassa tapauksessa kuukausia ihan vain kuvien valitsemiseen. Tämä vain vinkkinä pidemmän kaavan kautta oppineena:)
Siis Katri WOW, mikä ilouutinen. Kerro lisää Heilasta. Heilahan myytiin Ilonan kanssa olisiko ollut Karjaalle tai jonnekin. Kävin ratsastamassa siellä 1-2 kertaa Ilonalla ja sen jälkeen Ilona myytiin ja Heila jäi mielestäni vielä sinne. Tuliko Heila luoksesi jo tuossa vaiheessa? Olen miettinyt sekä Heilaa ja Ilonaa niin usein ja miettinyt mitä molemmille kävikään. Ihana kuulla, että Heilalla on ollut tapahtumarikas elämä. Heila oli kyllä maailman energisin ja hauskin hevonen:)
Så bekant, speciellt sista bilden. Väckte minnen också hos mig, (även om de minnena inte har något med hästar att göra).. :)
ReplyDeleteOj vad roligt att höra. Hur är det med dig Malena?
DeleteTack, det är nog riktigt bra! Jobbar och sliter :), där emellan försöker koppla av både tillsammans med snart 3-åriga Lenny, och med min nya hobby ridning (som jag skrev om här tidigare.) Gällande ridning är jag bara i barnskor ännu, men jag är glad att jag överhuvudtaget "vågade" börja rida igen. Men jo, allt är bra. Och det är så roligt att följa med dig och dina hästar här i din blogg!
DeleteHeila eli tuolloin Mamma nimeltään tuli mulle 18-vuotissynttärilahjaksi vuonna 2000. Ostin sen muistaakseni Jokioisissa asuneelta tytöltä. Tuo Jokioisten paikka oli aavistuksen epämääräinen, mutta en osannut aavistaa mitään. Myöhemmin sain kuulla, että tilalla oli talvella käynyt eläinsuojeluvalvoja ja sanomista oli ollut aika lailla. Muun muassa Mamman varsa Tähti oli määrätty lopetettavaksi, mutta eräs nainen oli sen säälistä ottanut. Tämä varsa oli muuten jättikokoinen, yli 170 cm tamma! Mutta tosiaan Mamma oli jo tässä vaiheessa kiertänyt omistajalta toiselle eli passi oli täynnä ex-omistajia...
ReplyDeleteMamma oli mulla varmaan viisi-kuusi vuotta, minkä jälkeen myin sen uuden hevosen tieltä eläkekotiin naapuriin :-) Pääsi siellä kahden tytön ratsuksi. Mamma oli muuten todella mukava hevonen, mutta se oli todella läheisriippuvainen. Tuli useamman kerran aidoista ja karsinastakin läpi, kun kaveriheppa katosi näköpiiristä. Eläinlääkärin kanssa juteltiin, että saattoi johtua esimerkiksi siitä, että siltä olisi viety jossain vaiheessa varsa yllättäen pois... Meni nimittäin ihan sekaisin välillä, kun stressasi niin paljon muita hevosia.
Mutta tosiaan oli erittäin reipas ja iloinen kuolemaansa saakka. Ei pelännyt mitään ja oli terve kuin pukki :-)
Löytyi eräänä kesäpäivänä tutulta kesälaitumelta jalka poikki. Oli nähtävästi pudonnut pieneen ojaan, jonka yli oli mennyt lukuisia kertoja. Nukutettiin vanha tammuska siihen. Toisaalta sääli, mutta lähti ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa ikuisille vihreille laitumille.
-Katri-