Copyright: Tapio Karhu |
Olipa mukavaa tulla tallille tänään, kun Thorin satula ja suitset kiiltivät puhtauttaan satulahuoneessa ja hain selkeästi mieleltään tyytyväisen hevosen tarhasta. Asiaa ei tietenkin pahentanut, että Thor oli heti alusta asti todella mukava ratsastaa, tuntui suoralta ja liikkui hyvin läpi rungon. Siitä suuri kiitos fantastiselle Heidille, joka on käynyt säännöllisesti liikuttamassa Thoria tämän syksyn:)
Tänään saimme pitkästä aikaa nauttia Johannan valmennuksesta ja voi että Johanna on kyllä vain niin hyvä. Opin jälleen uusia asioita ja ihailen Johannan tietotaitoa hevosesta ja hevosen biomekaniikasta.
Tänään aloitimme käynnissä ja teimme temponvaihdoksia ja katsoimme, että hevonen kuunteli hyvin istuntaa heti alusta asti. Sen jälkeen jatkoimme tehtävällä, jossa oli tarkoitus ratsastaa todella loivaa avotaivutusta ja tuoda hevosen etuosa hieman uran sisäpuolelle. Nå, arvatkaa toinko Thorin etuosaa liikaa uran sisäpuolelle ja käytin liikaa sisäohjaa. Piti todellakin tuoda hevonen vain kolmelle uralle ja aika usein jalat polkivat neljällä. Thor oli kuitenkin niin rennon ja hyvän tuntuinen, joten keskityin vaan enemmän omien vatsalihaksien aktivoisimeen ja mietin todellakin pienempää liikettä ja takajalan poljentaa (katsokaa linkki lopussa).
Käynnistä siirsimme sitten hevoset raviin pitkällä sivulla avotaivutuksen sisällä, ravasimme pitkän sivun, käyntiä lyhyt sivu ja jälleen takaisin raviin pitkällä sivulla. Sain pari kertaa pyytää Thoria tulemaan takaisin koska herralla oli kovasti energiaa, mutta sen jälkeen ravi oli todella ilmava ja hyvä.
Johanna sanoi, että älkää ratsastako kylkimyyryä vaan miettikää, että hevonen ikäänkuin kantaa itseään kyljistä ja kyljet suuntaavat suoraan kohti peiliä. Eli ratsastetaan etuosa aina kohti etuseinää ja voi vitsi mikä ahaa-elämys. En ole koskaan aikaisemmin tajunnut mistä on kyse ihan oikeasti avo- ja sulkutaivutuksessa, mutta nyt sain Thorin kevenemään edestä. Se tapahtui yhtäkkiä ja pienen hetken, mutta sain sen tunteen miltä sen oikeasti pitäisi tuntua. Kun me sitten jatkettiin harjoitusta niin, että toimme takaosaa hieman uran sisäpuolelle keskityin esim. vasemmassa kierroksessa todellakin siihen, että sain Thorin kantamaan itseään edestä ja käytin vasenta pohjetta napakasti. Jouduin varomaan sitä, että en vain työntänyt takaosaa sisälle ulkopohkeella vaan Thor tuli vasemman pohkeen ympäri ja nousi kyljistä ylöspäin. Nyt en ole ihan varma osaanko selittää ja olisi ihanaa, jos Johanna voisi kirjottaa tämän puolestani, mutta tässä nyt päällimmäiset fiilikset tämän päivän avo- ja sulkutaivutus harjoituksista.
Harjoittelimme myös pohkeenväistöä käynnissä. Ratsastimme diagonaalille ja tarkistimme, että hevonen reagoi kerrasta ja sen jälkeen annoimme vain apujen olla. Eli haimme nopeita ja herkkiä reaktioita. Ravipohkeenväistö ei onnistunut toivotusti, mutta luulen, että ongelma istuu ihan vain satulassa, joten sitä pitää vain harjoitella lisää.
Laukassa toimme myös pitkillä sivuilla etuosaa hieman sisälle ja lopussa laukkasimme kolmikaarista kiemurauraa niin, että siirsimme jokaisella kaarella raviin, laukanvaihto, takaisin raviin ja jälleen uusi laukka. Tuollaiset siirtymisharjoitukset nopeassa tempossa ovat todella haastavat meille, mutta saimme pari onnistunutta kolmikaarista uraa ratsastettua ja lopetimme sitten siihen. Alussa Thor ei oikein tahtonut kuunnella ja Johanna sanoi pari kertaa miten tärkeätä on, että Thor saa liikkua eteen ja isoilla askelilla, mutta minun täytyy antaa tahti. Thor ei saa vain mennä eteenpäin kuin jyrä, vaan ensin pitää hidastaa, rauhoittua ja olla kevyt. Sen jälkeen voi pelata tahdin kanssa niin paljon kuin haluaa. Energia täytyy käyttää omaan tarkoitukseen. Se ei saa tulla ratsastajan läpi.
Vitsi mikä fiilis ja tunne jälleen kerran. Oli mahtavaa kävellä Suvin ja Topin kanssa takaisin tallille ja pulista tunnin annista.
Huomenna suuntaamme Obelixin ja Catyn kanssa Vermoon Jutin luokse, joten siitä sitten lisää huomenna. Thor on ollut jo melkein kuukauden melko huonon tuntuinen suusta, joten pitää miettiä täytyykö aikaistaa tuota 6 kuukautta tai mitä mieltä Juti asiasta lienee.
Kuvat Ellasta ja Zarasta otti Tapio Karhu. Kiitos Tapsa aivan ihanista kuvista. Niistä huokuu mielestäni todella rauhallinen ja hyvä tunne.
Ja koska rakastan hyviä artikkeleita, tässä jälleen Sally Amsterdamerin jakamana Horse Listening blogin Why You Don't Want to Pull on the Inside Rein – and What To Do Instead
Olipa hyviä oivalluksia sinulla tunniltasi! Siinä on ihan valtava ero, kun pystyy mieltämään avo- ja sulkutaivutukset ylämäkeen, jäntevinä ja pyrkivinä eikä "valuvina ja vyöryvinä" liikkeinä. Lisäksi tuo hyvä kommentti tahdin ja energian suhteesta oli tosi osuva: Energia on hyvä ja sitä tarvitaan, mutta tahti on koko ajan oltava ratsastajan hallussa!
ReplyDeleteIhanasti taas kerran kiteytetty Laura. Olen niin onnellinen, että löysin tuon tunteen. Vitsi mikä fiilis. Vaikka on ratsastanut koko elämänsä ja paljon erilaisia hevosia, niin vasta nyt ymmärsin suurinpiirtein mistä on kyse avo- ja sulkutaivutuksessa:) Mietin vain kuinka paljon sitä on vielä opittavaa. Tämä yksi elämä ei mitenkään riitä:)
ReplyDelete