Friday, March 8, 2013

Hevosen selkäongelmat

"Miten niin sillä on kipeä selkä? Näytä minulle mistä se on muka kipeä."

Muistan kun kävin tämän keskustelun hevosenomistajan kanssa, jonka tammaa ratsastin tai tarkemmin sanottuna hoidin vuoden. Tamma oli todella kipeä selästä. Ensin tamma tuntui vain todella jäykältä, mutta kun olin ollut Tapsan estetunneilla pari kertaa ja upeasti hyppäävä tamma lähti kiitolaukkaa aina esteen jälkeen totesimme yhdessä että jostain tuntuu nyt todella ikävältä.

Kun lähdimme selvittämään asiaa tamma oli erityisen kipeä selästä. Satula vaihdettiin, hevosta hierottiin ja hoidettiin akupunktiolla ja pikku hiljaa melko levoton tamma ratsastaessa muuttui rauhalliseksi. Selkä kipeytyi kuitenkin edelleen helposti, mutta olen melko varma että tamman elämä muuttui kovasti. Kiltti tamma kun oli, niin ainoa tapa osoittaa kipuilua oli mennä kovempaa ja kovempaa.

Kun omistaja pyysi minua näyttämään mistä tamma on kipeä, niin mietin miten voin näyttää mitä tunnen. En aina osaa tarkkaan sanoa mistä kipu tulee tai mikä kohta hevosessa on kipeä, mutta sen tuntee jos oikein kuuntelee. Tässä lainaus Eläinkoulutus -blogin kirjoituksesta Sairas harrastus -hevosen tuhmuus. Terve hevonen ei kärsi näistä asioista:

  • Selän aristelu satuloidessa/harjatessa/vyötä kiristettäessä
  • Vaikeudet sivuttaisliikkeissä
  • Vaikeudet laukanvaihdoissa
  • Jäykkyys
  • “Tuhmuus” (!)
  • Kuolaintuntuman vastustelu
  • Takajalkojen ponnettomuus
  • Selittämätön kieltäytyminen esteille
  • Pysähtely ja vastustelu
  • Pään viskominen
  • Käteen nojaaminen
  • Pillastuminen
  • Pukittelu
  • Pystyyn hyppiminen
    Itse lisäisin tähän listaan vielä väistelyn selkäännoustessa ja satulavyön kiristyksen protestointi – varsinkin jos käytös alkaa yllättäen.
No mitä sitten? Enemmän tai vähemmän tyypillisiä ongelmia, jotka listataan laiskuudeksi, tottelemattomuudeksi, kyllästymiseksi, koulutusvirheiksi, laumahierarkiaongelmiksi, ruokintaongelmiksi, vääriksi kuolaimiksi, rehuongelmiksi…

Nyt syyllistyn itse siihen että en aina kuuntele hevosiani. Vuosia sitten Masi pysähtyi tunneilla ja valmentaja sanoi, että Masi vain pelleilee sun kanssa. Oma tunne oli, että kaikki ei ole hyvin, mutta totesin että yritän uskoa valmentajaa. Kun Tiina soitti että Masi oli pukittanut ja lähtenyt kiitolaukkaa pellolla totesimme yhdessä että jotain on nyt vialla. Tarkistimme Masin satulan joka oli tullut mukaan edelliseltä omistajalta ja satula oli aivan liian pieni. Masilla oltiin siis iloisesti menty aivan väärällä satulalla ja ihmetelty miksi se pysähtelee monta kertaa tunnin aikana.

Thorin osalta, niin ratsastin melkein vuoden nuorta hevostani vaikka tunsin koko ajan että jotain on vialla. Olihan minulla ollut monta eläinlääkäriä tarkistamassa hampaat. Kun vihdoinkin ymmärsin viedä Thorin Jutin luokse ja Thor sai apua purentavikaan ymmärsin miten kipeä Thor on oikeasti ollut.

Hevonen on vain niin uskomattoman kiltti otus. Uskaltaisin väittää että melkein kaikilla hevosilla on ainakin ajoittain ongelmia selän kanssa. Kuten tutkimuksista selviää, selkäongelmat ovat todella yleisiä nykyään ja aiheuttavat myös usein ontumista hevosilla.

Pidetään yhdessä meidän hevosista huolta ja yritetään kuunnella, kun ne kertovat jotain. Harvemmin ne kuitenkaan ovat tottelemattomia tai tuhmia. Voisiko syy kuitenkin olla selässä.

Tästä aiheesta lisää Gerd Heuschmannin kirjassa - Tug of War ja Heidi Pätsin kirjoituksessa, Vaikea hevonen

Lue myös: 
Gerd Heuschmann ja hevosen selkä
Kipeä vs vaikea (hevosen selkäranka)
Hivenen hieno ero
Let the Horse Swing Loosely Through the Back
Hormoonien sekasorto (SI-nivel / Sacroiliac joint)
Gillian Higgins: "If you don't use it, you loose it"!
Hyviä hevosen selkää rentouttavia ja vahvistavia puomiharjoituksia maasta käsin
Cranial Nerve 11
Horses are not built to be ridden
Hevosen selkärangan rotaatio
Kissing Spines ja okahaarakkeet

Horses and People:
The Back and Beyond Part I
The Back and Beyond Part II
Uta Gräf: The importance of riding in a streching position

Tutustu myös verkkosivustoon The Horse's back

11 comments:

  1. Hyvin kirjoitettu!
    Se on jännä miten sokeutuu siihen läheisimpään hevoseen.
    Itsekin juuri luin edesmenneen hevoseni tallipäiväkirjaa jossa oli mainintoja kiukuttelusta, satuloinnin vastustelusta ja muusta. Ai että tuntui pahalta! Hierottiinhan sitä silloin, mutta jälkiviisaana keksin paljonkin asioita mitä olisi pitänyt tehdä silloin aikanaan. Kunpa sitä osaisi olla jatkossa viisaampi tuon kasvamassa olevan oman varsan kanssa.

    ReplyDelete
  2. Hyvin kirjoitettu ja niin totta.

    Oma tammani on äärettömän herkkä tapaus, ja uusi, viihtyisä ja rauhallinen tallipaikka sekä säännölliset refleksologin käynnit alkavat nyt purra, tamma on entistä kevyempi kädelle, rauhallisempi laukassa ja hyppaa paremmin. Toki ongelmiakin on, mutta paljon voin jo kohdentaa myös satulan päälle.. mutta se kuunteltu, se on kyllä taito joka todella monelta puuttuu mitä hevosiin tulee. Itseltänikin valitettavasti ajoittain.

    Kiitos taas inspiroivasta postauksesta! :)

    ReplyDelete
  3. Ihan samoja ajatuksia kuin itsellänikin on ollut.

    Eksyin jo aikaisemmin lukemaan tuon Eläinkoulutus blogin tekstin, jossa en voi muuta kuin yhtyä joka sanaan. Se, että hevonen vastustelee jotain tekemistä, on selkeä viesti siitä, että se on jostain syystä sille vaikeaa. Hevoselle on vaikeaa myös olla tekemättä asioita mitä ihminen siltä pyytää, ja vastaan laittaminen ei varmasti ole hevosenkaan mielestä se kohta mistä aita on matalin, jos liikkeen tai käskyn suorittaminen olisi hevoselle muuten helppoa, mutta "sitä ei vain huvita".
    Hevonen valitsee ihmisenkin kanssa toimiessaan sen "helpoimman tien" vaihtoehdoista mitä sille annetaan, ja voi vaan kuvitella kuinka paljon stressiä ja kipua jokin asia saattaa sille tuottaa, jos se vaihtoehdoista mielummin pistää hanttiin esim. ratsastajalle, kuin että suorittaisi mukisematta pyydetyn asian!

    Ihmisten ymmärrys hevosia kohtaan ja osaaminen lukea ja ymmärtää hevosen kokemia tunteita on vielä aika alkeistasolla, mutta onneksi näistä asioista yhä useampi ja useampi puhuu :)

    ReplyDelete
  4. Hyvä kirjoitus! Se on todella harmillista, miten usein hevosen viestit jätetään huomiotta tai ei osata niitä lukea.
    Minuakin oikein harmittaa, etten aiemmin tajunnut Taavin kärsivän jalkasärystä. :(

    ReplyDelete
  5. Taas niin hyvä postaus!

    Mä kävin muutama vuosi sitten ratsastelemassa lämpöistä ruunaa (ex-ravuri), jonka kanssa sain tehdä pitkään töitä ennenkuin aloimme olla samalla aaltopituudella. Maastoilimme siis ja pitkään oli epäselvää kuinka lujaa siellä maastossa oikein mennään. Ruuna alkoi kuitenkin pikkuhiljaa rauhoittui ja varsinkin kaverin perässä mentäessä oli rauhassa eikä pyrkinyt ohi, ihme kyllä.

    Yht' äkkiä ruuna alkoi pukitella. Aina, kun olisi pitänyt ravata, veti korvat niskaan ja viskeli takapäätään. Olin huomannut jo aiemmin, että harjatessa, kun painoin/hieroin selän alueelta, hevonen reagoi siihen luimistelemalla ja ikäänkuin yritti mennä alta pois. Puhuimme tästä ruunan omistajien kanssa, ja satulakin vaihdettiin, ja hevosella oli käynyt hierojakin, joka oli kuulemma sanonut, että jumeja on. Mutta omistajat eivät kuitenkaan raaskineet laittaa rahaa hevosen tutkimiseen/hoitoon/kunnon satulaan jne. ja itse olin aika voimaton. Ratsastaminen jäi pakostakin vähemmälle, ei ollut kiva mennä, kun oli niin vahva epäilys siitä, että hevosella ei ollut kaikki kunnossa. Ja sitten tulin raskaaksi, joten en enää senkään takia voinut ratsastaa. Nyt pitäisi mennä ruunaa katsomaan ja saisin kuulemma ratsastaakin, saas nähdä, onko kaveri kunnossa vai ei.

    ReplyDelete
  6. Minuakin harmittaa kun valmentajana kerron oppilailleini että hevonen on kipeä, ja ohjaan ne ammattilaisten luokse (esim hammasongelmat Jutin luokse), mutta oppilaat eivät kuuntele. Moni vaihtaa mielummin valmentajaa kun kuuntelee tuomiota että "hevosesi on kipeä"! /mia kainulainen

    ReplyDelete
  7. Kiitos kaikille ihanista kommenteista. On niin mahtava huomata, että teillä on samankaltaisia ajatuksia sivuamastani aiheesta. Ihanaa kevään alkua teille kaikille!

    ReplyDelete
  8. Kannattaa myös lukea Heidi Pätsin blogikirjoitus: Vaikea hevonen http://bit.ly/Y2RrnQ

    ReplyDelete
  9. Todella hieno ja mahtava kirjoitus!=) Itse olen omannut tuon ajattelu tavan että jos hevonen "kiukuttelee" on sillä jokin huonosti. Vuokrasin ja kävin tunneilla eräällä aivan ihanalla, reippaalla ja rauhallisella heppalla. Hepalla oli tapana pitää pää aina todella alhaalla ja ei millään halunnut nostaa päätään. Sanoin usein opettajalleni siitä että se on yli rasittunut tai sillä ei ole hyvä olla, opettaja vain sanoi tekosyitä ja joskus myönsi hepan olleen kovassa trennissä. Lopulta heppa sai niin kovat ""raivarit"" kipujen takia että sai tiputettua minut sekä toisen kerran opettajani abulanssilla sairaala hoitoon. Eläin lääkäri totesi hepan selän hyvin kipeäksi=(, heppa jouduttiin lopettamaan. Nykyään vuokraan aivan ihanaa issikkaaja heppa ei halua että selkään noustaan ja roikuttaa päätää alhaalla vaikka yritan pitää sitä ylhäällä. Kerroin omistajalle mahdollisita kivuista ja hän väitti hepan olevan kunnossa ja hän kuulemma hieroo silloin tällöin tätä. Mitä minu pitäisi tehdä? Olisiko jollain hepan hieronta ohjeita jotta voisin hieroa heppaa?

    ReplyDelete
  10. Hei Katri ja kiitos kommentista.

    Ymmärrän niin tuskasi. On niin vaikeata, kun itse tuntee että jokin asia ei ihan toimi, mutta esimerkiksi hevosen omistaja on täysin eri mieltä asiasta tai ei vain ymmärrä /osaa lukea hevosta.

    Olen vuosien varrella kohdannut paljon kipeitä hevosia ja ehkä aina ollut myös herkkä tunnistamaan hevosen kiputiloja. Olen ratsastanut paljon muiden hevosia ja joutunut tyytymään siihen, että satula ei ehkä ihan istu, kengitys ei ehkä ihan toimi tai hevosta ei haluta hoitaa koska omistajan mielestä hevosessa ei ole mitään vikaa.

    Kerran minulle kävi jopa niin (eikä muuten tule toistumaan), että hoidin toisen henkilön selästään todella kipeätä hevosta vuoden ja hevonen muuttui täysin. Meillä kävi hieroja viikottain, Juppe hoiti akupunktiolla ja tein paljon töisä maastakäsin. Myös satula, joka painoi pahasti siitä mistä jalustimet kiinnittyvät (Stubben) vaihdettiin.

    Vuoden aikana hevonen oppi ja pystyi käyttämään paremmin selkäänsä, rauhottui etenkin hypätessä ja oli todella tyytyväinen elämäänsä. Kiitokseksi tästä kaikesta (kun hevosen omistaja palasi takaisin Suomeen ulkomailta) sain kuulla suurinpiirtein mikä idiootti olen koska hevonen ei ikinä ole ollut kipeä ja hän möi hevosen (luultavasti paljon suuremmalla rahalla).

    Minulla on myös ollut tuuria koska olen saanut ratsastaa aivan ihanilla hevosilla ja monet omistajat ovat kuunnelleet ja hoitaneet hevosiaan upeasti. Myös ratsastamani myyntihevoset ovat olleet hyvinvoivia ja suurin ongelma on usein ollut pelkkä lihasköyhyys.

    Olen kuitenkin onnesta soikea, kun olen saanut nyt jo toisen oman hevoseni koska minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään tai kysyä lupaa jos haluan vaihtaa kuolainta tai ajaa Thorin vaikka joka viikko klinikalle hampaita tarkistelemaan.

    Hevosen ongelmien tunnistaminen kehittyy ajan myötä ja välillä tuntuu että ainakin itse löydän jo niin paljon vaivoja, että joskus voisi vain yrittää nauttia eikä miettiä niin paljon. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi Thorin kanssa olen joka kerta ollut oikeassa on kuka tahansa sanonut ihan mitä vaan. Thor ei vielä kertaakaan ole kokeillut tai pelleillyt kanssani vaan huonon käytöksen (tai ennemminkin epämukavan nykimisen pään kanssa tai laukasta äkillinen siirtyminen raviin) ovat johtuneet purentaviasta ja esimerkiksi epäsopivasta satulasta.

    Olisi tietenkin paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi miettiä näitä asioita, mutta sitten kun hevosella on perusasiat kunnossa on se tunne maailman mahtavin. Silloin yhteistyö on kuin tanssia vain:)

    Mitä tulee hieromiseen, niin yritän tehdä tänne (jonkun ammattilaisen avulla) harjoituksia joita voi tehdä hevosten kanssa itse ennen ja jälkeen ratsastuksen. Gillian Higgins rohkaisi myös käyttämään puomeja (kävelemään puomien yli) ja peruuttamaan hevosta maasta käsin. Pienet pomput ja miksi ei suuremmatkin esteet tekevät myös todella hyvää (olettaen, että hevosella on sopiva satula).

    Noin muuten, niin sekä akupunktio ja kraniosakraaliterapia ovat tehneet omille hevosilleni ihmeitä:)

    Lykkyä tykö ja kerrothan välillä lisää kuulumisia sinun ja ihanan issikan yhteisestä taipaleesta:)

    ReplyDelete
  11. Hei, kiitos todella paljon vinkeistä, ja näin etukäteen todella paljon kiitos jos ehtisist/pystyisit tehdä ne hieromis ohjeet:) !!!
    Toi on upeaa ja ihailtavaa kun osaat kuunella hevostasi noin hyvin :) ! Se olisi kyllä tosi ihanaa jos olisi jo oma hevonen, juuri noista syistä joita laitoit.

    ReplyDelete