Monday, March 18, 2013

Lyhyet ratsastavat elefantilla

Nyt tuo otsikko varmaan mietityttää hieman, mutta ennen kuin luulette että jotenkin parjaan lyhyitä ihmisiä, niin lukekaa kirjoitus loppuun.

Jos en ratsastaisi

En varmaan olisi yhtä tietoinen vartaloni heikkouksista ja vinoudesta jos en ratsastaisi. En myöskään keskustelisi suuremman osan puolentoista tunnin hieronta-ajasta intialaisen hierojan kanssa omasta vinoudestani, jos en ratsastaisi. En jaksaisi ajaa tallilta vielä hot-joogaan, jos en tietäisi, että se vaikuttaa siihen miten ratsastan. Urheilisin varmaan, mutta en tiedä olisinko yhtä innostunut urheilusta, jos minulla ei olisi tavoitteita ratsastuksen suhteen. Tavoitteeni eivät ole sen kummempia kuin kehittyä ratsastajana ja kehittää hevosiani, mutta suuria tavoitteita meille. Kun Mari eilen kirjoitti, että voisimme huhtikuun kurssilla kokeilla laukanvaihtoja, se on jo suuri tavoite.

Lantion vinous ja vartalon kireys

Sain mieheltäni joululahjaksi hierontalahjakortin. Kiireisen heppailuviikonlopun jälkeen pääsin tänään nauttimaan puolentoista tunnin hoidosta ja juttelin suurimman osan ajasta intialaisen miehen kanssa. Koska olen yrittänyt löytää selitystä vinoudelleni, hakenut neuvoja monelta taholta ja jopa kuullut tuon klassisen, "sinulla on toinen jalka lyhyempi kuin toinen" -väitteen tuntui tänään monet asiat loksahtavan paikoilleen.

Oikea puoleni on kireämpi kuin vasen, etenkin oikea jalka. Koska hieroja oli hoitanut muita ratsastajia hänelle ongelma oli tuttu. Hän kysyi hevosteni selän kokoa, ja koska ratsastan ennimmäkseen Thorilla enkä Eemelillä tai Masilla hän antoi minulle vihdoinkin todella järkeenkäypän selityksen. Here we go:

Koska olen pitkä, 179cm, ja hevoseni melko pieni, kompensoin liian jäykkää lantiotani jaloilla. Eli kun minun pitäisi olla nopea ja joustava lantiosta jään kiinni jaloilla ja lantio jäykistyy entisestään. Kun kyseessä on lyhyempi ihminen, "it is easier. It is a bit like riding an elephant", koska jalat eivät ulotu niin pitkälle alas ja lantion saa paremmin liikkeelle.

Nyt en tiedä onko tämä ollut teille kaikille jo ihan selvää, mutta omaan päähän kilahti tänään valo ja sain paljon apua kyseiseltä henkilöltä. Hän sanoi, että lantioon pitäisi saada enemmän liikkuvuutta ja vartaloon nopeutta. Hän sanoi, että pahimmassa jumissa jaloissani ovat hamstring-lihakset (joka selittää sen, että oikea jalka tuntuu extra tiukalta ja oikea polvi kipeytyy hieman). Eli pitää olla erityisen tarkkana satulan kanssa etenkin kun Thor on melko pieni ja omat jalat niin pitkät. Hän opetti ratsastajalle sopivia venyttäviä liikkeitä ja kolme venyttävää ja liikerataa avaavaa harjoitusta.

Ja ohje kotiin oli venyttäminen 2 kertaa päivässä ja 15 minuuttia ennen ratsastusta (jep jep, tiedätte kaikki miten hyvin me ratsastajat onnistumme siinä).

Pohdintaa joogasta

Ajatuksia tähän kirjoitukseen heräsi oikeastaan viime viikolla, kun luin Olivia-lehden maaliskuun numerosta Joogan rikkoma (suku)polvi -artikkelin. Artikkelissa käsiteltiin enimmäkseen hyvin fyysisesti vaativaa Astanga-joogaa. "Joogaohjaajat painottavat, että astanga on turvallista, jos sen tekee oikein. Ongelma on se, että liian moni ei tee." (lainaus Olivia-lehti 3/13)

Artikkelissa kirjoitetaan, että kiropraktikko Jani Mikkosen tekemän tieteellisen selvityksen mukaan lähes kaksi kolmesta aktiivisesta astangajoogaajasta on kärsinyt lihas- tai nivelvammasta ja suomalaiset fysioterapeutit, osteopaatit ja kiropraktikot kohtaavt säännöllisesti myös olkapää- ja niskavaivoja sekä välilevyn pullistumia. 

Riskiryhmää ovat artikkelin mukaan erityisesti nuoret notkeat naiset, joilla on usein yliliikkuvat nivelet ja vähän lihasmassaa. Ja jotkut joogaohjaajat suosittelevat voimaharjoittelua kuntosalilla ennen astangan aloittamista. 

Tämä herätti paljon ajatuksia koska olen joogannut jo vuosia enemmän tai vähemmän ja astangajooga on tuntunut erittäin haastavalta. Ymmärsin vasta nyt (yliliikkuvine nivelineen ja ei niin järkyttävällä lihasmassalla), että astangan opettaminen oikein ja voimaharjoittelu perustana ei olisi ollenkaan huono asia.

Ja tässä vielä mielenkiintoinen artikkeli Autoimmuunisairauksien kasvu osin suomalaisen teollisuuden tukemisen ja aivopesun seurausta.

Lue myös: Matkaa lonkasta polveen

6 comments:

  1. Minulla on ollut onni löytää joogaopettaja, joka on myös alexander-tekniikan opettaja. Hän opettaa minua tekemään asanat enemmän teknisesti eikä päästä minua venyttämään niin paljon kuin haluaisin, sillä yliliikkuvilla nivelillä teen helposti liikaa. Minun tieni onkin kuulemma löytää voima itsestäni ja mieheni tie taas löytää notkeus :)

    Itse olen huomannut, että hevosen leveys vaikuttaa todella paljon siihen kuinka nopea pystyn pohkeilla olemaan. Istuminen on helppoa kapeammalla hepalla, mutta pohkeiden käyttö helpompaa leveämmällä.

    ReplyDelete
  2. Voi sua onnekasta. Tämä kyseinen intialainen henkilö oli opettanut joogaa 13-vuotiaasta asti ja tunsi ihmisen anatomian niin hyvin. Mietin miten tärkeätä olisi yhdistää opetukseen (on se sitten jooga tai ratsastus tai ihan mikä muu) myös ihmisen anatomian tuntemus.

    Kuulostaa aivan mahtavalta yhdistelmältä; joogaopettaja, joka taitaa myös alexander-tekniikan. Meillä taitaa siis olla melko samankaltaiset kehittämisalueet. Eli juuri tuo voimaannuttaminen. Onko hän sanonut siitä sen kummemmin. Mitä hän ehdottaa sinulle? Onko mitään väliä mitä joogamuotoa harjoittaa ja miten jooga vaikuttaa jos on jo melko liikkuva (eli viittaan nyt meidän molempien yliliikkuviin niveliin:)

    ReplyDelete
  3. Itse teen astangaa, se tuntuu sopivan minulle fyysisyytensä takia parhaiten. Lähinnä minun pitäisi vain keskittyä tekemään liikkeet oikein, eli en saa venyttää niin paljon kuin haluan/pystyn vaan, että venytyksen pitää tulla oikeasta kohdasta. Esimerkiksi eteenpäin taivutuksissa (paschimottanasana) olen käyttänyt rullattua joogamattoa suoristamassa lonkan asentoa ensin hiukan ylöspäin ja siitä vasta eteenpäin. Luonnostaan kääntäisin taivutuksen liian aikaisin selästä ja lonkasta. Taaksetaivutuksissakin (urdhva-dhanurasana) käännän helposti liikaa pelkästään ristiselästä (notkoselkä). Aika vaikea muuten selittää kirjallisesti :)

    Omasta mielestäni suurimmat ongelmat johtuvat juuri tuosta ristiselän alueesta, se on helposti liian taipuva joka suuntaan. Ratsastaessa tämän huomaa istunnassa; istun helposti selkä notkolla, yläselkä takakenossa. Tätä helpottaakseni olen koittanut venytellä lonkan koukistajia, koska niiden jäykkyys vetää helposti lantion väärään asentoon enkä istu oikeasta istuinluilla.

    ReplyDelete
  4. Voi vitsi Heli miten kiinnostavaa. On hieman haastavaa tosiaan käydä läpi näitä asioita kirjallisesti ja olisi niin mielenkiintoista nähdä käytännössä mitä tarkoitat. Ehkä voit jossain vaiheessa jakaa harjoituksia blogissasi. Kuvamateriaalia siitä miten liikkeet tehdään oikein:)

    ReplyDelete
  5. Olipa hauskaa löytää blogisi, tosi paljon mielenkiintoisia kirjoituksia aiheista, jotka kiinnostavat minua. Itselle jäi ratsastusonnettomuudesta muistoksi jäykkä nilkka ja vino lantio. Kävelyni oli sellaista hiukan klenkkaavaa, ja paheni vuosien kuluessa. Kun aloin taas ratsastaa aktiivisemmin monta vuotta onnettomuuden jälkeen, niin hevosen selässä huomasin vinouteni entistä selvemmin. Jopa hevosen satulan toppaukset painuivat toiselta puolelta kasaan istuntani seurauksena.
    Olin tutustunut noihin aikoihin jäsenkorjausta tekevään henkilöön, jonka hoitoon sitten menin. Hoidon aikana odottelin, milloin alkaa tapahtua, sillä hoito oli todella lempeää. Olin siis kuvitellut jäsenkorjauksen olevan jotain luiden naksauttelua ja kovakouraista toimintaa. Kun nousin pöydältä, niin jalkani olivat yhtä pitkät ja molemmat lantion puoliskot samalla tasolla! Olin aivan järkyttynyt noin näkyvästä ja tehokkaasta hoidosta :D Pian hoidon jälkeen aloin käymään Method Putkisto-tunneilla ja noin puolen vuoden tunneilla käymisen jälkeen eräänä aamuna huomasin, että lantioni liikkuu kävellessä, eivätkä jalat pelkästään töpötä eteenpäin.
    Kaikella tällä on ollut tosi suuri merkitys istuntaani ja ratsastukseeni. Olen sitä mieltä, että kannattaa tutustua avoimin mielin vaihtoehtoisiin menetelmiin, niistä saattaa löytyä yllättävän hyvä apu.
    Oikein hyvää joulun odotusta Sinulle Kia ja kaikille blogin lukijoille.
    Taisi tulla hiukan hyppelehtivää tekstiä, toivotttavasti ajatus selviää kuitenkin.

    ReplyDelete
  6. Kiitos Susanna kommentista ja sydämellisesti tervetuloa blogini lukijaksi. Todella mielenkiintoista kuulla sinun kokemuksista. Voisitko vielä kertoa hieman lisää Method Putkistosta ja omista kokemuksistasi siitä.

    Ratsastuskoulu Equstom tekee yhteistyötä Marja Putkiston kanssa ja ajattelin jahka pääsisin joku päivä vielä osallistumaan kurssille. Olisi mahtavaa yhdistää nuo kaksi asiaa ja perjantaina sain jo hieman tuntumaa siihen Annika Schulmanin kehonhallintakurssilla. Joogaa olen harrastanut jo vuosia, mutta uskon, että pilateksesta olisi myös suurta hyötyä.

    ReplyDelete