"Oletko menossa maastoon? Siellä on metsästäjiä ja tilsakeli." "Oletko ihan varmasti menossa maastoon? Maneesimatkalla tulee jo tilsoja ja tuollahan on pimeää." Hmmmm.... keskityn hevoseen ja ihmettelen miksi heti syksyn tultua maneesi tuntuu niin houkuttelevalta ja unohdetaan miten tärkeätä hevosen on, etenkin synkän sään aikaan, päästä luontoon liikkumaan.Maastoilu on mitä ihanin tapa seurata luonnon muutosta kesästä syksyyn. Se on mainio tapa liikuttaa hevosta, sillä laiskakin hevonen nauttii yleensä maastossa ja pirteä hevonen saa ajatukset välillä muualle. Se on hevosen lihaksistolle ehdotonta. Hevonen, joka on tarkoitettu liikkumaan, mutta seisoo nykyään useimmiten päivät pitkät tarhattuna tai sisällä tarvitsee monipuolista liikuntaa ja maastoilu on parasta antia siihen. Maastossa voi treenata ihan kunnolla. Siellä voi harjoitella koulupuolen asioita, hypätä kaatuneiden puunrunkojen yli tai kiipeillä mäkiä ylös/alas (parasta liikuntaa hevosen takaosalle). Siellä voi myös nauttia hiljaisuudesta ja hevosen kanssa yhdessä olemisesta.
Tiistai iltana lähdin ystäväni tamman kanssa maastoon. Hevonen on todella pirteä ja mahtava tamma. Sellainen pieni kipakka tapaus, joka on todella kevyt ratsastaa ja kaikin puolin mukava. Olin päättänyt maastoilla, joten ei auttanut muu kuin lainata tallikaverin otsalamppua, heijastimet kaulaan ja menoksi pimeyteen. Oli rauhallinen ilta ja me käveltiin, laukattiin ja ravattiin pitkiä pätkiä. Tuntui jotenkin ihmeelliseltä. Maaginen hetki, kun hevosen laukka jylisi taskulampun loisteessa. Tähdenlento.... rauhallisuus. Kaunista.....
No comments:
Post a Comment