Nuorena tyttönä kirmailin parhaan ystäväni kanssa suomenhevosilla ympäri maalaismaisemia. Joka päivä maastopolut veivät ties minne ja monet naurut tuli naurettua. Kävimme tallilla aina kun sää sen salli tai ei sallinut, elimme ja hengitimme kaikki kesät maalla hevosten kanssa tai kautta. Hauskinta oli tietenkin, että suomenhevoset olivat entisiä ravureita, joten laukannosto oli miltei mahdoton asia nuorille tytöille, mutta kovaa mentiin kuitenkin ja ilman suitsia tai satuloita useimmiten.
Kun tapasin Allien en ollut ratsastanut suomenhevosella vuosiin. Asuessani ulkomailla, en sattumoisin törmännyt suokkeihin ja Suomessakaan ei tielleni ollut moneen vuoteen suokkia osunut. Allie on uskomaton tamma. "Kähee", kuten yksi miespuolisista valmentajistani sanoisi. Se oli asunut vanhan miehen luona. Kun mies kuoli, Allie tuli kuusi vuotiaana ratsastuskouluun, jossa olin töissä. Allie ei kestänyt tunneilla ollenkaan, joten rastastin sillä usein. Tunneilla se kuitenkin teki maailman suurimmat levadet ja sen selästä lensi yksi sun toinen. Yhden ihmisen hevosena sen sijaan se liikkui kuin unelma. Valitettavasti elämäntilanne ei sallinut, mutta onneksi Allie sai muualta hyvän kodin eikä jäänyt ratsastuskouluun. Sitkein näkemäni hevonen ikinä..... Yritän ladata videon tänne Allien ja minun ensimmäisestä koulukilpailusta, niin näette mistä puhun. En vain saa videota ladattua mitenkään, joten sitä odotellessa! Tässä kuitenkin kuvia Alliesta..... Kaipaan yhteisiä hetkiämme!
No comments:
Post a Comment