Happy horse!

Doesn't Masi look so happy sleeping in the sunshine coming in to his box. He actually sometimes at his very relaxed moments lies down and eats hay at the same time.

He is a happy fellow, I would say. A lot of food, big pasture, other horsey friends and a lot of exercise.....

Without shoes??

I recently visited a stable where the horses live outside in a loose housing system and wear no shoes. The horses all seemed extremely happy and calm. Still my own horse is boxed at night and wears shoes....

I feel ill at ease every time that I see horses that are stabled most of the day and kept in small paddocks. I do not believe that the exercise they get is enough, and am pretty sure that it is one reason why so many horses have such extensive health problems.

I am still somewhat of a middle man: I think that my own horse Masi has got it quite good walking around in a big pasture all day with his shoes on, and enjoying the rest in his big box at night. He can see the stars from his box by the way.....

There are many different views on shoelessness and horses. I have seen examples that both work and don't work well. I am still not sure what to think myself. I need to talk to more ferriers' and people that trim horses hooves, but I would especially need to meet more horses and see how it really works in the long run. What do you think about keeping horses without shoes? (In the picture my daughter Ella and a lovely shoeless horse).

Yhdessä on parempi

Hevosen hyvintointiseminaarissa tuotiin myös esille oleellinen aihe. Hevosen tarhaus:

Ensinnäkin jo tunti liikuntaa päivässä vähentää patoutumista (tästä aiheesta lisää myöhemmin), riippumatta liikunnan tyypistä (yhdessä tietellisessä kokeessa joitain hevosia pidettiin viikkoja kiinni ja katsottiin, että reagoivatko ne eri tavalla kuin muut hevoset jotka olivat liikkuneet enemmän. En tajua miksi tällaista pitää tutkia kun vastaus on päivänselvä, mutta kröhöm.... hyppäsin taas sivuraiteelle). Jorgensen & Boe 2009 -tutkimuksen mukaan "hevonen liikkuu enemmän 450 m2 kokoisissa tarhoissa kuin pienemmissä 150/ 300m2." Laitumella nuoret hevoset liikkuvat kuitenkin 3-15 km 7 tunnin aikana(Kusunoseet al, 1986), kun taas tarhassa (450 m2 tai alle) aikuiset hevoset liikkuvat 200-300 metriä kahden tunnin aikana (Jorgensen & Boe 2007).

Yksi tärkeä asia muistaa on myös se, että hevonen viettää 12-17 tuntia syömiseen luonnossa, kun taas talliolosuhteissa ruokailuun kuluu vain noin 3-6 h.

Palaan siis pääaiheeseen, eli tarhaukseen. Hevosia tarhataan todella pienissä tarhoissa ja niitä tarhataan useimmiten yksin. Liisa Harmo on eläinlääkärinä hoitanut hevosia jo vuosia ja oli sitä mieltä, että vaikka haluaisimme pitää hevosia täysin luonnollisissa olosuhteissa, niin se ei aina ole mahdollista, mutta hevosten tulisi olla ulkona yhdessä ja isoissa tarhoissa. "Hevosten pitäminen ulkona yksin pienessä tarhassa on vain hevosten seisottamista hienossa säässä. Silloin on íhan sama seisooko hevonen sisällä tai ulkona, Harmo totesi." Hän totesi myös, että yhtä paljon onnettomuuksia tapahtuu, kun hevonen seisoo yksin ulkona kuin se, että se saa leikkiä laumatovereiden kanssa mutaisissa tarhoissa. Oma teoriani on se, että tapahtuu enemmän onnettomuuksia ja hevosella on paljon enemmän fyysisia ongelmia, kun se ei saa toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.

Sitten oli vielä pakko laittaa tämä tutkimus tähän. Se on mielestäni aika hauska ja just taas sellainen juttu, että eikö tämä nyt ole aika selkeä asia. Kuka ihme tuollaisessa koneessa jaksaisi kävellä:

"Jos hevosille annettiin mahdollisuus valita karsinassa-olon ja kävelykoneen välillä, 8/9 hevosesta palasivat karsinaan (Lee et al 2001)."

Dressage pony for sale

My friend is selling a very nice little pony. If you want to buy a really calm and nice little friend, see video here.

Liiku liiku liiku

Istuin tänään parin sadan ihmisen kanssa Viikin luentosalissa aiheena hevosen hyvinvointi. Seminaarin ja paneelin aikana korostui jotkut asiat:
Vähäinen liikunta:  moderni, kaupunkilaistunut hevonen ei saa tarpeeksi liikuntaa. Ennen vanhaan hevosten kanssa elettiin ja ne tekivät töitä. Tänä päivänä hevosia ei liikuteta tarpeeksi ja esimerkiksi Freire et al 2009 tutkimuksen mukaan "Ainoastaan vapaa liikunta vähensi laukkaamista, pukittelua ja piehtarointia patoutumistestin aikana". Tämä siis tarkoittaa sitä, että hevoselle ei riitä vain, että sillä ratsastetaan vaan sen tulisi myös toteuttaa luontaista käyttäytymistään liikkumalla vapaana tarhoissa ja laitumilla. Kuvassa paras ystäväni eläinlääkäri Tiina Pakarinen.

Hevosmiestaidottomuus: Hevosurheilu on räjähtänyt ja monia uusia ihmisiä tulee alalle. Ongelmana koettiin, että usein kokemattomat ihmiset eivät osaa lukea hevosta oikein ja liian helposti ostetaan nuorille ensimmäinen poni/hevonen. Kyseenalaistettiin myös, ovatko ihmiset enää valmiita oppimaan hevosten kieltä tai opetetaanko sitä esim. ratsastuskouluissa? Keskitytäänkö liikaa vain pelkkään hevoseen esineenä, jota käytetään ratsastukseen? Tähän eläinlääkäri Liisa Harmo kuitenkin totesi, että suurin ongelma eivät ole uudet hevosihmiset, vaan uudet hevosihmiset jotka luulevat jo osaavan kaiken. (Ratsastuskoulujen dilemma taas on nykyään se, että on niin tarkat säännökset, joka vaikeuttaa ennen niin normaalia pikkutyttöjen hääräämistä tallissa).

Sosiaalisuus: Hevonen on sosiaalinen laumaeläin ja tarvitsee seuraa. Liisa Harmo ja Stella Hagelstam korostivat sitä, että hevoset voivat kulkea yhdessä laumassa ulkona jos tilaa on riittävästi. Ainoa mikä Stellan mielestä on ongelmallista on oriien tarhaaminen, mutta he yrittävät miettiä siihen parasta mahdollista ratkaisua omien hevosten hyvinvoinnin kannalta.

Myös stereotypioista ja mahahaavoista kuultiin ja käytiin keskustelua. Kokonaisuudessaan seminaari oli kiinnostava ja olen todella onnellinen ja ylpeä, että tällaisista asioista puhutaan Suomessa. Erityinen kiitos eläinten hyvinvointitutkija Anna Valrosille, sillä tiedän minkä työn hän tekee sekä tuotantoeläinten ja hevosten puolesta. Lisää seminaarista ja aiheista pian. Ohessa linkki seminaarin materiaaleihin. 

Allie suomenhevonen

Nuorena tyttönä kirmailin parhaan ystäväni kanssa suomenhevosilla ympäri maalaismaisemia. Joka päivä maastopolut veivät ties minne ja monet naurut tuli naurettua. Kävimme tallilla aina kun sää sen salli tai ei sallinut, elimme ja hengitimme kaikki kesät maalla hevosten kanssa tai kautta. Hauskinta oli tietenkin, että suomenhevoset olivat entisiä ravureita, joten laukannosto oli miltei  mahdoton asia nuorille tytöille, mutta kovaa mentiin kuitenkin ja ilman suitsia tai satuloita useimmiten.

Kun tapasin Allien en ollut ratsastanut suomenhevosella vuosiin. Asuessani ulkomailla, en sattumoisin törmännyt suokkeihin ja Suomessakaan ei tielleni ollut moneen vuoteen suokkia osunut. Allie on uskomaton tamma. "Kähee", kuten yksi miespuolisista valmentajistani sanoisi. Se oli asunut vanhan miehen luona. Kun mies kuoli, Allie tuli kuusi vuotiaana ratsastuskouluun, jossa olin töissä. Allie ei kestänyt tunneilla ollenkaan, joten rastastin sillä usein. Tunneilla se kuitenkin teki maailman suurimmat levadet ja sen selästä lensi yksi sun toinen. Yhden ihmisen hevosena sen sijaan se liikkui kuin unelma. Valitettavasti elämäntilanne ei sallinut, mutta onneksi Allie sai muualta hyvän kodin eikä jäänyt ratsastuskouluun. Sitkein näkemäni hevonen ikinä..... Yritän ladata videon tänne Allien ja minun ensimmäisestä koulukilpailusta, niin näette mistä puhun. En vain saa videota ladattua mitenkään, joten sitä odotellessa! Tässä kuitenkin kuvia Alliesta..... Kaipaan yhteisiä hetkiämme!

Viikonloppu

Pidin mielenkiintoisen tunnin lauantai-iltana kahdelle oppilaalle. Toinen oli sitä mieltä, että tunnista ei tule mitään heti alusta ja toinen oli sitä mieltä, että hevonen on ihan mahdottomalla tuulella. Jaahas, mistäs sitä sitten aloittaisi. Puolen tunnin sisällä molemmat hevoset rentoutuivat ja liikkuivat rauhallisesti.

Kun koleat syyssäät saapuvat ja hevonen siirtyy isoilta laitumilta pieniin tarhoihin, niin myös hevonen tarvitsee aikaa vertymiseen tunnin alussa. Jotenkin me vain oletetaan, että hevonen olisi heti alusta täysin rento ja liikkuisi letkeästi ja notkeasti eteenpäin vaikka hevosella on todella isot lihakset, jotka vaativat aikaa vertyäkseen.

Tyttäreni-Ella oli mukana tallilla yhtenä päivänä. Olin miettinyt noin viikon yhtä ratsastamaani hevosta. Mielestäni se oli jotenkin surullisen oloinen, mutta ajattelin että varmaan vain kuvittelen kun tuuppaan olemaan niin herkkä asioiden suhteen. Ellan ensimmäinen kommentti hevosen nähtyään oli; "Mamma, varför är den där hästen så ledsen". Tuo iki-ihana intuitio. Milloin sitä oppisi kuuntelemaan??

Artikkelit ja Animalia

Minulta kysyttiin juuri jos voisin kirjoittaa artikkelin yhdestä tallista. Teen sen todella mielelläni. Pidän kovasti kirjoittamisesta ja etenkin kun saa kirjoittaa itseään kiinnostavasta aiheesta. Julkaisen sitten tietenkin tekstin myös täällä. Tein töitä Animalian tiedottajana parisen vuotta ja silloin toimitin myös Animalian lehteä. Tässä on myös linkki toimittamaani kasviskeittokirjaan ja kuva ystävästäni, joka osallistui Animalian Ink not Mink -kampanjaan.

Ilmoittauduin tänään Centered Riding -ohjaajakurssille. Olen jo pitkään halunnut kouluttautua Centered Riding -ohjaajaksi ja nyt tuntuu siltä, että olisi oikea hetki siihen. Kurssi järjestetään Ursula Turtiaisen Scanarab Millcreek Ranchilla ja ohjaajakurssia edeltävä pakollinen Open-kurssi Equstomissa (joka muuten voitti vuoden talli -maininnan). Talli onkin mielestäni loistava ratsastuskoulu. Pienet ryhmät, hyvät opettajat, hienot puitteet ja hevosten hyvinvoinnista pidetään huolta. Talli sijaitsee Nurmijärvellä, joten jos se on juuri sinulle hieman kaukana, niin kannattaa kuitenkin kokeilla esimerkiksi Sanna Siekkisen tai Kikko Kalliokosken istunta- tai kouluratsastusvalmennuksen lyhyt kursseja.

Synkästäkin voi tehdä kaunista

"Oletko menossa maastoon? Siellä on metsästäjiä ja tilsakeli." "Oletko ihan varmasti menossa maastoon? Maneesimatkalla tulee jo tilsoja ja tuollahan on pimeää." Hmmmm.... keskityn hevoseen ja ihmettelen miksi heti syksyn tultua maneesi tuntuu niin houkuttelevalta ja unohdetaan miten tärkeätä hevosen on, etenkin synkän sään aikaan, päästä luontoon liikkumaan.

Maastoilu on mitä ihanin tapa seurata luonnon muutosta kesästä syksyyn. Se on mainio tapa liikuttaa hevosta, sillä laiskakin hevonen nauttii yleensä maastossa ja pirteä hevonen saa ajatukset välillä muualle. Se on hevosen lihaksistolle ehdotonta. Hevonen, joka on tarkoitettu liikkumaan, mutta seisoo nykyään useimmiten päivät pitkät tarhattuna tai sisällä tarvitsee monipuolista liikuntaa ja maastoilu on parasta antia siihen. Maastossa voi treenata ihan kunnolla. Siellä voi harjoitella koulupuolen asioita, hypätä kaatuneiden puunrunkojen yli tai kiipeillä mäkiä ylös/alas (parasta liikuntaa hevosen takaosalle). Siellä voi myös nauttia hiljaisuudesta ja hevosen kanssa yhdessä olemisesta.

Tiistai iltana lähdin ystäväni tamman kanssa maastoon. Hevonen on todella pirteä ja mahtava tamma. Sellainen pieni kipakka tapaus, joka on todella kevyt ratsastaa ja kaikin puolin mukava. Olin päättänyt maastoilla, joten ei auttanut muu kuin lainata tallikaverin otsalamppua, heijastimet kaulaan ja menoksi pimeyteen. Oli rauhallinen ilta ja me käveltiin, laukattiin ja ravattiin pitkiä pätkiä. Tuntui jotenkin ihmeelliseltä. Maaginen hetki, kun hevosen laukka jylisi taskulampun loisteessa. Tähdenlento.... rauhallisuus. Kaunista.....

Ajatuksia aloittelijoille

Ystäväni on juuri aloittanut ratsastusharrastuksen. Vuosien hiljaiselon jälkeen hän on löytänyt takaisin hevosten pariin ja puhkuu intoa. Hän on, kuten monet muut aikuisratsastajat päättänyt aloittaa alkeiskurssilla ja on nopeasti huomannut, että harrastus vie mennessään. Pää on kuitenkin täynnä kysymyksiä eikä vastauksia tahdo heti löytyä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ihminen joka aloittaa ratsastuksen on "tabula rasa". Hän  voi oppia kaiken alusta ja oikein. Hän voi oppia kohtelemaan hevosta kuin elävää olentoa ja käyttämään mahdollisimman kevyitä apuja käsitellessä ja ratsastaessa hevosella. Hänellä on koko hevosmaailma edessään ja se on täynnä mahdollisuuksia.

On paljon vaikeampaa poistaa jo opittuja virheitä tai yrittää opettaa ratsastajalle joka jo luulee tietävänsä kaiken uusia asioita. Täytyy muistaa, että uusien asioiden oppiminen vie aikaa ja kannattaa panostaa perusasioihin, sillä ne ovat perusta kaikentasoiselle ratsastukselle.

Luin juuri hevosaiheisia blogeja ja tällainen sanonta osui tielleni:

"The challenge of Dressage is not necessarily in having the best moving horse, but rather to get every horse we ride to move as well as it possibly can."
                             - Egon von Neindorff