"Dressage is basically gymnastics for horses"

Kuva on lainattu McLeanien FB-sivulta

Olen jo pidemmän aikaa seurannut McLean Reitsportin omistajien päivityksiä hevosmaailmasta ja nyt McLean Reitsport GmbH on perustanut oman Facebook-sivun, jota voi seurata täältä.

McLeanit julkaisevat mielenkiintoisia linkkejä enkä voinut olla jakamatta paria linkkiä blogissani.

Mielenkiintoisin näistä oli ehdottomasti Georgia Horse Eventsissä julkaistu June Brewerin artikkeli: Dressage Tips from Carl Hester. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Hesterin ja Uthopian yhteistyöstä blogissani. Miten Uthopia viettää monen viikon laidunlomaa kilpailukauden jälkeen ja Hester ratsastaa hevosiaan vain neljänä päivänä viikossa. Georgia Horse Eventin julkaisu täydensi jälleen näkemyksiäni Hesteristä upeana hevosmiehenä ja etenkin nämä hevosen hyvinvointiin liittyvät kohdat lämmittivät omaa mieltä:

"Even if your thing is dressage, mix your horse’s schooling up with hacking and jumping as it will keep him relaxed and interested."

"Hacking up hills will help with fitness and muscle development."

"Plenty of turnout allows your horse time to relax and he’ll be more relaxed during his training."

Unohtamatta sitä tosiasiaa, että hevonen ei voi toteuttaa vaikeita liikkeitä ilman hyvää kehonhallintaa, joka on vuosien työn tulos:

“People should bear in mind that dressage is basically gymnastics for horses,” says Carl. “Training your horse to be a gymnast is the most important thing. Yes, you have to do movements and be accurate in a test but that can all be learned with a good instructor. Concentrating on having a gymnastic horse should be at the front of your mind."

George H. Morrisin, Throwback Thursday: Five Factors Make A Good Rider A Great Rider oli myös mielenkiintoista luettavaa ja tämä osio on vain niin totta:

"Don't ever talk yourself into a horse. And don't buy problems. You'll get enough problems after you own the horse."

Ja onhan kilpaileminen koulu- tai esteissä korkeammalla tasolla "a rich man's sport", mutta kuten Jeremy Steinberg toteaa Teach Your Children Well -artikkelissa, yksi pahimmista virheistämme on sanoa nuorille lupauksille, että sinulla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta menestyä.

"They will believe the reason they don't succeed is based on the quality of their horse and not based on the quality of their riding."

Kuten Carl Hester toteaa:

“I wish people weren’t taken in by all these stories that top dressage horses have to be expensive,” says Carl. “The main thing is training and there are brilliant horses on my yard that were not that expensive. People think I only ride horses that go well because they were expensive but that’s not the case – for example Dolendo was under £5000. Not having money to buy an expensive horse doesn’t mean you can’t find a good horse and train him well. The best investment you can make is a good trainer. Find someone who is honest and critical without constantly put you down and someone that gives you a plan and goals to aim for.”

Asetus ulospäin ja kevätmuutto

Meillä on ollut oikein tapahtumarikas viikonloppu Thorin kanssa. Äitienpäivän vietin joogassa ja talleilla ja lounaaksi söin eilisistä tallitalkoista ylijäänyttä hernekeittoa. Slurpsis.....

Koska rakas tyttäreni täyttää kahdeksan vuotta toukokuussa ja töissä on melkoista haipakkaa (kannattaa muuten osallistua Gotlanti -kilpailuun täällä) päätin siirtää Thorin pariksi viikoksi asustelemaan viereiselle tallille Gunssanin luokse.  Gunssanilla hevoset ovat jo laitumella, joten Thor voi juosta siellä sydämensä kyllyydestä isoilla tiluksilla.

Thor on nyt  saanut nauttia pari päivää Ismon ja Leena-Fian seurasta ja jos en olisi ollut niin kauhusta kankea olisin kuvannut Thorin alkuspurtit, kun Thor pääsi rellestämään suuremmassa metsätarhassa. Onneksi oli henkistä tukea Tiinasta ja Gunssanista, jotka nauroivat minulle ja totesivat, että anna nyt hevosen nauttia. Ja niin se nauttii. Aivan järkyttävän paljon.....

Eilen kävimme myös Tiinan ja Ismon kanssa maastossa ennen muuttoa ja Thorin ravi oli niin ilmava ja fantastinen lopussa, että piti oikein pitää satulan etukaaresta kiinni. Tänään Thor oli myös mukava ratsastaa Johannan tunnilla: todella kuuliainen ja hyvän tuntuinen. Ainoastaan laukassa tuntui puhti hieman loppuvan, mutta se on täysin ymmärrettävää siihen nähden, että Thor on asustellut uudessa paikassa vain pari päivää.

Teimme taas paljon Johannan tunnilla, mutta pari tehtävää jäi erityisesti mieleen. Käynnissä ratsastimme ympyrällä ja hevosen etuosaa piti tuoda loivasti uran sisäpuolelle. Kun hevonen tuntui hyvältä ja oli kevyt edestä piti tehdä pieni voltti ja taas jättää etuosa uran sisäpuolelle. Kun olimme ratsastaneet monta volttia piti lopuksi tehdä etuosakäännös. Harjoituksen aikana Thor keveni hyvin ja Johanna totesi, että tuota harjoitusta voi aina tehdä, jos haluaa saada hevosen kevyeksi ja kuuliaiseksi.

Toinen harjoitus, joka auttoi paljon Thorin suoristamiseen oli seuraava:

Kulmissa ja lyhyillä sivuilla hevosta asetettiin sisäänpäin ja sen jälkeen pitkällä sivulla ulospäin. Koska Thor helposti punkee oikeassa kierroksessa vasenta lapaa ulos tuntui se selkeästi vasemmassa kierroksessa. Heti kun asetin Thorin oikealle vasemmassa kierroksessa suoralla uralla lähti vasen lapa uran sisäpuolelle.

Harjoitus auttoi hyvin hahmottamaan vinouden ja sain Thorin suoristettua, kun keskittyi siihen että hevonen oli rungostaan suora uralla ja asettui pelkästään kaulasta oikealle. Todella hyvä harjoitus meille.

Laukassa puhti tosiaan hieman loppui, mutta hassuinta on, että oikea vaikeampi puoli on nyt siirtynyt vasemmalle. Vasemmassa laukassa saan tehdä paljon enemmän töitä kuin oikeassa ja oikean puolen laukka on tällä hetkellä oikea nautinto ratsastaa. Se on sinänsä oikein hyvä asia koska se tarkoittaa, että Thor kehittyy pikkuhiljaa.

Myös Eca on päässyt laiduntamaan.

Tunnin jälkeen kävelimme Thorin kanssa Gunssanille ja herra ei meinannut edes malttaa, että sain karsinan oven auki. Sellainen kiire oli Gunssanin pöperöiden luokse.

Masi asui Gunssanilla noin viitisen vuotta eikä meidän koskaan tarvinnut huolehtia hoidosta. Nyt tuntui taas jotenkin erityisen ihanalta jättää Thor Gunssanin hoivaan koska Gunssan hoitaa hevosia niin uskomattoman hyvin. On jotenkin ihana seurata miten hevonen kuin hevonen rentoutuu ja nauttii Gunssanin tallissa. Siellä hoito on ensiluokkaista ja puitteet upeat. Laitumet ovat täynnä luonnon kasvillisuutta ja hevosilla on mahdollisuus kiivetä, piehtaroida hiekassa ja levätä puiden varjossa.

Huomenna vietetään sitten perheen kesken iltaa yhdessä ravintolassa. Ihana tapa aloittaa uusi viikko!

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Tulipa oikein oivaltava ja mukaansatempaava otsikko mieleen tänään. Olo kun ei ollut ihan oivaltava ja mukaansatempaava herättyäni, vietyäni Ellan kouluun ja pungerrettuani itseni sateessa Anna Andérsenia tapaamaan Kirkkonummelle. Ei siinä, että en olisi odottanut kovasti seuraavaa tapaamista vaan ihan sen takia, että olo oli masentunut ja ahdistunut.

Kun tietää missä on sielun palo ja missä sydän sijaitsee ahdistuu välillä, kun ymmärtää päivien vierivän ilman selkeätä päämärää. Tai ei oikeastaan ihan niinkään. Onhan minulla selkeä päämäärää. Tai monta sellaista, mutta välillä tuskastuu ja herää pelko siitä, että pääseekö tämän elämän aikana kiinni siihen mistä on aina uneksinut.

Olemme jo vuosia naureskelleet Tiinan kanssa Horse Showssa tai Apassionatassa sille, että sitten seuraavassa elämässä. Viime vuosina olemme siirtäneet toiveen omiin lapsiin. Jahka heistä kehkeytyisi kilparatsastajia tai elämäntaiteilijoita hevosten parissa ja vanhat mammat saisivat kiertää maailmaa heidän kanssaan. Ei siinä, että haluaisimme edes enää kiertää maailmaa, mutta kun nuorina tyttöinä siihen ei ollut mahdollisuutta. Meillä ei ollut vanhempia jotka innostuivat ja kuskasivat meitä ratsastustunneille. Seisoimme tunteja räntäsateessa, tuulessa ja tuiverruksessa kunhan pääsimme edes jollain tavalla tallille. Jaksoimme jankuttaa naapureille maalla, että osaamme ja haluamme ratsastaa ja monen kesän tallinteon jälkeen pääsimme vihdoinkin maastoileman ravureiden kanssa.

Olisihan se helppoa syyttää vanhempia. Kun vanhemmat eivät satsanneet ratsastukseen. Mutta eihän se niin mene. Elämä ei vain aina mene ihan niin kuin on ajatellut. Enkä usko, että olisin yhtään onnellisempi jos olisin kilparatsastaja. Huolet olisivat vain erilaisia ja masentuneisuus ja ahdistuneisuus siirtyisivät asteikon kallimmalle puolelle:)

Onneksi elämääni on saapunut Anna:

"Älä Kia luo epätoivon fiilistä. Aseta itsellesi aikajana ja mieti, että tekemäsi työ on nyt välivaihe ja elämä vie kohti oikeita asioita kun tarpeeksi haluat."

Ja niin uskon tai uskottelen. Elämä kantaa ja osoittaa suunnan. Mutta kun olen lukenut niitä mindfulness juttuja ja siinä ihmiset tekevät mitä haluavat ja mitä rakastavat ja kaikki tipahtaa paikoilleen.

Anna: "Mindfulnessissa ei ole kyse vain siitä, että hyppää tuntemattomaan vaan tunnistaa ja hyväksyy asiat ja tilanteet sellaisina kuten ne ovat. Muista, että arki lyö kuitenkin vastaan kaikessa."

Ja niinhän se menee. Elämä on koko ajan vienyt oikeaan suuntaan. En tee työtä kokopäiväisesti hevosten kanssa, mutta minulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa upeiden eläinten ja ihmisten parissa ja olen viime vuosina oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Olen löytänyt kirjoittamiseen aivan uuden palon hevosblogini myötä ja monet irtonaiset langanpäät nivoutuvat pikkuhiljaa yhteen.

Olen tunneihminen. Mieli on kuin vuoristorata enkä nuorempana aina ymmärtänyt mistä oli kyse. Iän karttuessa oppii myös paremmin tunnistamaan hyviä puoliaan sekä kehittämiskohteitaan ja olen eri tavalla tietoinen omista tunteistani. Nykyään huomaan jos menen stressaantuneena tallille tai hevosen selkään. Osaan lukea omia tuntemuksiani paremmin ja pystyn myös eri tavalla kontrolloimaan niitä. Mutta missä vaiheessa olen enemmän sinut itseni kanssa. Eikä tarvitse miettiä niin paljon.

"Sinähän mietit koko ajan ja käyt läpi prosessia. Se on hyvä asia. On kuitenkin tärkeätä, että havaitset nämä asiat myös tunnetasolla. Kun pikkuhiljaa muutut ja muutat myös omaa käyttäytymistä, muuttuvat asiat myös tunnetasolla. Voin sanoa sinulle mitä ja miten sinun tulisi ajatella, mutta jotta muutos tapahtuu täytyy sinun myös itse tuntea se."

Mutta nyt kun tunnistan paremmin jos olen stressaantunut saapuessani tallille ahdistun siitä melkein entistä enemmän enkä esimerkiksi eilen päässyt ennen ratsastusta sellaiseen tilaan missä olisin halunnut olla.

"Määräät itse omista tunteista ja voit hallita niitä ja ottaa muita positiivisempia tunteita tilalle. Hyväksy ne, mutta älä jää niiden valtaan. Sitäpaitsi minulla on hyviä harjoituksia jotka voivat auttaa. Aloita vaikka sellaisella tehtävällä, että valitset kahden viikon ajaksi tietyn pisteen tai pisteet kun ajat tallille. Kun tulet siihen pisteeseen keskitä mielesi ympäröiviin asioihin kuten luontoon, taloihin, puihin ja kiviin ja tarkkaile niitä. Keskity hengittämiseen ja ajattele miten kiitollinen olet siitä, että saat mennä tallille hevosen luokse ja kiinnitä / ankkuroi hyvän olon tunne näihin pisteisiin kuten puihin ja luontoon. Tällä tavalla siirrät loppuautomatkaan aina rauhallisuuden ja kiitollisuuden tunteen ja jätät muut päivän asiat taaksesi."

Eli tämän takia tuo otsikko. On itsestäänselvää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta vaikka sitä ajattelee keskustelevansa henkisestä valmennuksesta ratsastajana huomaa yhtäkkiä keskittyvänsä paljon syvempiin asioihin. Ja ehkä se on juuri se juju. Kehittyäkseen paremmaksi hevosihmiseksi ja ratsastajaksi täytyy ensin kehittää itseään kaikilla tasoilla. Ymmärrän ehkä jälleen hieman paremmin Carol Nicholsin lauseen:

"Om du vill komma din häst nära, behöver du komma dig själv nära. Då kan hästen närma sig dig."

Ja kiitollisuudesta voit lukea lisää Katja Ståhlin kirjoituksesta Iloitaan siitä mitä meillä on.

Lisää kirjoituksia kokemuksistani Anna Andersénin henkisestä valmennuksesta löydät täältä.

Hevosen pään tilttauksesta

Tästä tulee nyt tällainen lyhyt ja ytimekäs postaus jotta kirjoittelin eilen Arlandan lentokentällä matkalla kotiin työmatkalta (ennen kuin keksin, että minun pitää kertoa teille kuopatusta hevosenjalasta). En pureudu tähän sen koommin, mutta olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa omasta kokemuksestani pään tilttaamisesta ratsastaessa Thorin kanssa ja havaintoja siitä.

Blogiani lukeneet ovat varmaan huomanneet yleistyvät hevosen suuhun ja hammaskalustoon liittyvät kirjoitukset. En tiennyt tätä aikaisemmin, mutta luettuani ja osallistuttuani hevosen fysiikaa ja biomekaniikkaa käsitteleviin kursseihin ja seminaareihin sekä opiskeltuani kraniosakraaliterapiaa kiinnitin jossain vaiheessa huomiota Thorin pään tilttaamiseen ratsastaessa. Tai olinhan minä huomannut tuon pään kääntymisen, mutta osasin vasta myöhemmässä vaiheessa yhdistää kivut ja pään tilttauksen (katsokaa kuvia).

Purentavika, piikit ja avoimet haavat suussa eivät tietenkään aiheuttaneet vaan pään tilttausta vaan olivat varmaan yksi syy siihen, että Thor oli jumissa myös niskasta, lavoista ja koko selästä. Nyt en osaa sanoa mikä liittyy mihin ja kuinka paljon muut selkävaivat, loukkaantumiset ja/tai vinoudet vaikuttavat koko hevoseen tai tilttaako joku hevonen päätään jostain toisesta syystä. Halusin vain kertoa tämän tarinan meidän henkilökohtaisen kokemuksen kautta, sillä Thor on suoristunut huimasti eikä pää ole enää moneen kuukauteen tilttaillut.

Juttelimme maanantaina Rannvin kanssa kraniosakraalihoidon yhteydessä siitä miten paljon parempi Thor on kaiken kaikkiaan käsitellä. Thor oikein nauttii kraniosakraalihoidosta ja on hyvin rento ja irtonainen lihaksistostaan. Tottakai jumeja löytyy, mutta niska ja kaulanalue ovat täysin eri luokkaa kuin miltä ne tuntuivat pari vuotta sitten.

Eli päätä voi hevonen tilttailla varmaan syystä sun toisesta, mutta mikäli hevosesi kääntää niskasta päätä jompaankumpaan suuntaan kannattaa ainakin ensisijaisesti poissulkea hammas- ja selkäongelmat.

Kuopattu hevosenjalka

Ha ha, mä meinasin tukehtua omaan nauruuni (nå en vaisinkaan), kun ex-poikaystäväni otti minuun yhteyttä ja kyseli mitä kuuluu kuopatulle hevosen jalalle? Näin se meni:

"Hoppas allt väl. Såg nån bild av en häst under weekenden och då kom jag att tänka på de där hästbenet du grävde ner bakom huset i Drumsö. Undrade hur det blev med det eller ligger de ännu i marken?"

Voin kertoa teille, että teen kaikenlaista hullua enkä ole aina ihan järjissäni, mutta tällä kertaa ihmettelen, että minusta ei tehty rikosilmoitusta. 

Oli kolea syysilta pari vuotta sitten. Lainasimme talkkareilta kyseisen miehen kanssa lapion ja lähdimme kaivamaan kuoppaa takapihalle Lauttasaaressa. Vieressämme oli pussi, jonka sisällä oli hevosen jalka. Ihka oikea ruho, jonka olin saanut mukaani vuolukurssilta. Ja koska olen kiinnostunut hevosen fysiikasta ja Annika Schulman sanoi, että tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada hevosen jalan kaikki osat omaan käyttöön otin jalan mukaan ja hautasin sen. Hautasin sen siis sillä ajatuksella, että kaivamme sen ylös parin vuoden päästä jolloin voin katsoa ja miettiä miltä se hevosen kavio ihan oikeasti näyttää ihan luuta myöten. 

Joten vastauksena kysymykseen: 

"Har inte grävt upp foten men ska nog göra det i något skede". Johon vastaus kuului: 

"Kan gå och ta upp det någon mörk höstnatt…."

Sitä siis odotellessa. 

Tiheät ruokintavälit

Yritätsä hukuttaa mut tänne ruohon sekaan Thor ihmettelee?

Ehkä olen vain tottunut liian hyvään, mutta yllätyn edelleen hevosten liian pitkistä ruokintaväleistä.
Luonnossahan hevonen syö 16 h vuorokaudessa, joten tiheät ruokintavälit tulisi olla pyrkimyksenä hevoselle kuin hevoselle tallilla kuin tallilla. Tottakai hevoset ovat yksilöitä, mutta mikään ei poista sitä faktaa, että:

"Hevosella on pieni mahalaukku ja pitkä suolisto, koska laji on kehittynyt laiduntamaan jatkuvasti pieniä määriä. Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle, sillä mahahappoja erittyy jatkuvasti vaikka mahalaukkuun ei tulisi uutta sulatettavaa." - Hevosmaailma 2/14

Kyllä elämä on ihanaa!

Järkytyn edelleen, kun huomaan, että hevosilla venyvät ruokintavälit liian pitkiksi. Sitä kun ei vain huomaa fyysisinä muutoksina vaan myös henkisenä ahdistuksena. Hevonen kun haluaisi syödä mieluusti koko ajan.

Onneksi meillä ruokitaan hevoset 4-5 kertaa päivässä ja kesät hevoset viettävät laitumella. Gunssanin luona Masi sai myös heinää 4 kertaa päivässä ja asui laitumella vuoden ympäri. Haluaisin suoda saman mahdollisuuden Thorille, mutta tällä hetkellä olen jo todella iloinen siitä, että hevoset saavat ruokaa niin usein kun saavat. 3 kertaa päivässä kun tuntuu olevan yleisin käytäntö talleilla. Ja ainahan voi käyttää myös ruokinnan osalta mielikuvitusta.

"Digestive disorders and stereotypical behaviour are very common in the domestic horse population all over the world and in the majority of the cases it can be traced back to the way we manage and feed our horses!" - Mariette van den Berg B. (hone) MSc(Equine Nutrition)

Lue lisää hevosen ruokinnasta tästä!

Kotimatkallakin napataan pientä purtavaa (en suosittele suokkien kanssa)!

Hengitä

Ja tämä hengittäminen ei nyt sitten liittynyt mitenkään hevosiin tai ratsastukseen vaan Maailman Parhaan veljeni uuteen musavideoon. Tästä pääset kuuntelemaan Kim Heroldin uusinta singleä Hengitä. Mitä tykkäät? Me tykätään ainakin Ellan kanssa kovasti ja olen NIIN YLPEÄ rakkaasta veljestäni. 

Copyright Ilse Siekkinen

Vaput on juhlittu, perjantaina naapureiden seurassa ja eilen oltiin veneellä keskustassa koko päivän. Kotimatkalla saimme sitten poliisiilta eskortin takaisin satamaan, koska moottori jysähti kesken matkan. Hauskaa lasten mielestä:)

Tänään päivä vierähti talleilla. Ensin Thorin kimpussa ja sen jälkeen Ecan luona. Hassunhauskoja tyyppejä molemmat eikä tahdo keskittyminen riitää muuhun kuin ruohon toljottamiseen. Ja mahtoi Eca hieman ihmetellä rakeiden alastuloa, mutta ei korvaakaan letkauttanut. Hieman on vielä kilojen osalta lisäämistä, mutta hiljaa se hyvä tulee. Kohta molemmat pollet pääsevät laitumelle ja pääsen nauttimaan kesästä enkä stressaa tuntitolkulla vihreään totuttelemista. Gunssanilla on aina ollut niin helppoa, kun siellä hevoset tottuvat ikäänkuin itsestään ruohon tuloon ja ovat jo nyt laitumella.