Artikkelissa Sell puhuu myös siitä miten rasitusvamma on yleensä oire laajemmasta ongelmasta ja, "että hevosten rasitusvammat yleensä juontavat siitä kun jokaisella hevosella on yksi jalka, joka on muita heikompi."
Olen kohta lähdössä Thorin kanssa klinikalle koska vasen etujalka on rasittunut. Menen suoraan Jaskan vastaanotolle koska oireet ovat täysin samat kuin vuonna 2011 kun Thor ensimmäisen kerran kipeytyi. Aina kun kengitys on ollut jotenkin haasteellinen menee lapa jumiin ja oireet on saatu kuriin kengityksen avulla ennen kuin kavionivel on rasittunut. Viimeisten kuukausien aikana on Thor oireillut jälleen vasemmasta lavasta, mutta on ajoittain ollut todella hyvä. Olen pannut sen vähäisemmän luontaisen liikkumisen piikkiin, mutta kyllä ongelma taitaa olla siinä, että kavionivel on rasittunut ja kengitykseen pitää saada muutos. Olen miettinyt miksi en ole reagoinut aikaisemmin, mutta kaikkien kavio-ongelmien jälkeen olen jotenkin toivonut, että voisin löytää vian jostain muualta. Klinikalle ajaminen pelkästään kengityksen takia tuntuu vain niin järjettömän hullulta idealta.
Nå, vuonna 2011 Thor sai vielä rasittuneen kavionivelen lisäksi potkun puikkoluuhun ja oli melkein täysin jalaton. Nyt on vain pientä epäpuhtautta liikkeessä, joten ihan iloisin mielin menen taas oppimaan lisää kavion asennosta ja lupaan itselleni, että ensi kerralla kuuntelen hevostani jälleen hivenen aikaisemmin.
Ja sehän on miten sen ottaa, koska kuten Katja Ståhl sen niin hyvin kiteyttää kirjoituksessa Hevonen tai mopo rikki, aivan sama asia:
Sinänsä melko paljon helpommalla tuntuu kyllä pääsevän, kun on hevoselle sopiva kengittäjä ja hevonen saa toteuttaa lajilleen mahdollisimman luontaista käytöstä. Kuten Sell sen niin hyvin artikkelissa kiteyttää (pakko laittaa lause tähän vielä kerran):
"Hän muistuttaa, että hevonen on luotu liikkumaan ja hevosen omaehtoinen liikkuminen esimerkiksi pihatossa rasituksen jälkeen nopeuttaa palautumista ja pitää jänteet sekä nivelet kunnossa."
No comments:
Post a Comment