Vuorossa Devoucoux

Jos olet lukenut blogiani pidempään kuin viikon et ole voinut välttyä meidän satularumbasta. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kokeiltu ja omistettu Albionia, Prestigeä, Prestigen D1stä jne. On pohdittu oman reiden pituutta, lantion asentoa, Thorin selän rakennetta, trapezius-lihasta ja lapojen asentoa. Joskus on ollut kuukauden hyvä jakso, toisinaan melkein puolen vuoden ja aika paljon on juoksuteltu ja menty karvasatulalla (taitaa muuten muillakin olla täysin sama ongelma).

Eräänä päivänä elämäämme saapui Dominique ja Biarritzissa perustettu Devoucoux-satula. Tai ei oikeastaan vielä Domppa ja Devo vaan Camilla, Teresa ja käytetty Devoucoux, johon halusin Dominiquen mielipiteen.

Käytetty satula ei istunut, mutta Biarritzissa muuten toimintaa harjoittava Christophe oli tulossa Suomeen käymään, joten ei kuin uusi tapaaminen kalenteriin Dominiquen ja Christophen kanssa.

Maanantaina sain sitten parlare Ranskaa koko aamupäivän tallilla, kun Dominique ja Christophe sovittivat satuloita meidän lisäksi Ecalle ja kolmannelle hevoselle.

Aurinko paistoi ja kenttä oli täydellisessä kunnossa satulan kokeiluun. Thor oli kuitenkin todella jäykkä enkä päässyt kokeilemaan satulaa toivotulla tavalla (jälkeenpäin ymmärsin, että Thorilla oli varmaan vaan hyppäämisestä ihan jumissa kaikki paikat).

Satula oli mielestäni hieman pieni, mutta molemmat herrat olivat sitä mieltä, että se oli meille juuri sopiva ja asetti vartaloni oikeaan kohtaan. Christophe totesi, että le problème ei ole satulassa vaan siinä, että oma lantio on niin juntturassa. Hän meinasi, että kun omat lihasjännitteet helpottavat myös istuminen uuteen satulaan mukautuu paremmaksi.

Kokeilin vielä satulaa pihapiirissä ja päätin ottaa satulan. Yön yli nukuttuani totesin kuitenkin, että en voi investoida niin paljon rahaa, kun en ollut täysin varma satulasta ja olin jo jättämässä satulan odottamaan Dominiquen ensi viikon käyntiä.

Eilen sain lainata sopivan satulavyön Minnalta ja laitoin kuitenkin satulan selkään tunnille. Olin jo ajatellut, että kokeillaan nyt vielä kerran koska eihän tämäkään nyt istu ja sitten homma vaan loksahti paikoilleen.

Thor oli alusta asti paljon tasaisempi, rennompi ja kantoi itseään korkeammassa muodossa. Etenkin tuo korkeammassa muodossa kulkeminen on usein haaste koska heti jos satula painaa Trapezius-lihakselle ei Thor kertakaikkiaan pysty kantamaan itseään ja valuu kovin etupainoiseksi ja painaa kädelle. Myös siirtymiset sujuivat ajatuksen voimalla ja useimmiten juuri siirtymisissä on paljon vaikeuksia.

Asia joka kuitenkin vakuutti minut satulan sopivuudesta oli Thorin rentous ja kun päästin Thorin vapaaksi kentällä Thor tuli heti iloisena luokseni (ja sitä kun Thor ei aina tee).

Eli olen todella vakuuttunut siitä, että melkein kaikki satulat ovat painaneet Thorin selkää ja etenkin sään aluetta ja Thor on vaan niin uskomattoman kiltti. Thor ei tee mitään erityistä, mutta ei myöskään pysty liikkumaan rentona ja tuntuu epämukavalta ratsastaessa.

Joten kuka tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa, mutta minulle ei ikinä enää kannata tulla sanomaan, että satulalla ei ole väliä. Ja jos niin ajattelee, niin kannattaa käydä tutustumassa Saddlefit for life -sivustoon.

Sovittiin Minnan kanssa, että hän kokeilee vielä huomenna satulaa ja kertoo oman mielipiteensä, niin teen sitten sen pohjalta päätöksen. Toivon todellakin, että olisimme nyt löytäneet ratkaisun satulaongelmiin edes joksikin aikaa koulusatulan osalta. Sitten jää vielä estesatulan istuvuus ratkottavaksi, mutta siitä sitten joku toinen kerta.

Voitsä Mamma auttaa kun mä en tajuu mitä noi Ranskikset puhuu.

Tänään lähdin aikaisin tallille ja Thor juoksutettiin ennen Hannan hierontaa ja pääsin jälleen Ecan kanssa Minnan tunnille.

Eca on kyllä maailman mahtavin hevonen. Meillä oli taas super hyvä tunti ja treenasimme kouluharjoituskisoja silmällä pitäen tarkkuutta ja todella hyviä harjoitteita. Paljon keskittymistä ja lyhyitä teitä. Pidensimme ja lyhensimme ravia ja laukkaa ympyrällä ja pituushalkaisijalla ja teimme siirtymisiä tiuhaan tahtiin ja monta tehtävää vastalaukassa. Ecan kanssa on niin ihanaa, kun pystyy täysin keskittymään omaan istuntaan ja tehtäviin. Eca on niin harmoninen ja kiltti ja tuntuu siltä, että jokainen hetki Ecan kanssa on oikein terapiaa parhaimmillaan.

Tunnin jälkeen kävimme vielä kävelemässä pihapiirissä ja sen jälkeen Hanna hieroi Ecan ja otin vielä Thorin ulos syömään maasta pilkottavaa vihreätä. Huomenna Minna ratsastaa Thorin ja lauantaina on vuorossa puomitunti. Sunnuntaina Tiina käy tallilla ja maanantaina pääsen ensimmäistä kertaa mukaan Pia Pantsun valmennuksen. Välillä täytyy kyllä nipistää, että onko tämä ihan totta ja onko tämä omaa elämää, mutta kai se vaan niin on, että kun jotain ihan oikeasti haluaa ja sen eteen on valmis tekemään kovasti töitä niin suurimmatkin unelmat toteutuvat.

Eilen oltiin Ellan ja ystävien kanssa Tivoli Seiterissä ja tänään ensin Tiinan ja lasten kanssa yhtä tallia katsomassa Veikkolassa ja siitä sitten vielä syömään perheen kanssa ravintola Strindbergiin. Ehdimme myös Hipposporttiin viime viikolla valitsemaan joululahjaratsastussaappaat ja Ellan uusien kenkien ja hienon pinssin lisäksi tilaukseen lähtivät mustat Micklemin suitset. Mielenkiintoista nähdä mitä Thor niistä tuumaa.

Myös hauskaa uutta tuote-esittelyä ja arvontoja tulossa lähiaikoina blogiin. Stay tuned!

Ai että Eca nautti hieronnasta. Katsokaa tuo ylähuoli. 

Ja vielä mielenkiintoista luettavaa näin viikonlopun kynnyksellä.

Minttu-Maaria Partanen, Helsingin Sanomat: Näin matkustavat hevoset luksuslennolla Las Vegasiin - korvatulpat, peittoja, erikoisrukavalio, leluja

Kati Hurme-Leikkonen, Yle urheilu: Back in Business - Kyra Kyrklund

Muut satula-aiheiset kirjoitukset löydät täältä.