Olen ollut laiska viime aikoina. Olen jättänyt lainatut trailerit pihaan ja Vermon ja Jutin sijasta soittanut aina yhtä hurmaavan Minna Viitasen ja avustajan paikan päälle katsomaan Thorin ja Ecan suun kunnon.
Viimeksi Minna kävi raspaamassa pojat ennen joulua ja sovimme, että pitäisimme molemmilla raspausvälin neljässä kuukaudessa.
Kävin heti aamusta Thorin kanssa pitkällä kävelyllä maasta käsin ja pompimme tukkien yli metsässä. Sen jälkeen juoksutin vielä hetken ja syöttelin vihreätä.
Ecalta ei löytynyt kuin pientä epätasaisuutta, joten sovimme että seuraava raspausväli voi hyvin olla pidempi Ecalla. Thor oli kuten jo Minnalle infosin melko epätasainen ja piikikäs ja molemmin puolin suuta näkyi jo lievää vauriota limakalvoissa. Koska tunnen jo nämä "kipeän suun merkit" melko hyvin osasin jo arvata, että noin viikon kestänyt vetäminen ja epätasaisuus ratsastaessa tuli suoraan suusta. Eilen kun Dominique kävi jälleen satuloita kokeilemassa totesin vain, että Thorin kanssa ei pystynyt tekemään mitään kunnolla koska sen verran pahassa kunnossa suu jo oli.
Kysyin Minnalta voisinko jotenkin venyttää raspausväliä ja hän totesi, että pari viikkoa lisää niin limakalvovauriot olisivat jo paljon pahemmat. Hän oli myös sitä mieltä, että Thor on vain todella herkkä näyttämään kipua ja hänen pitää ammattilaisena pystyä raspaamaan juuri sopivasti eikä liikaa kerralla.
Huomenna pidetään siis vielä täysin taukoa kuolaimista ja mennään Nellan ja Nemon seuraksi kävelemään maastoon.
Linkitin tähän juttuun todella hyvän Hevoset & Ratsastus -lehden (2/2015) artikkelin Suun kunto on pääasia. Suosittelen lukemaan jutun.
"Jos hevosen leuat ohjautuvat purentavirheen johdosta virheelliseen asentoon, joutuvat puremalihakset jatkuvaan jännitystilaan. Pitkään jatkuva jännitystila puolestaan aiheuttaa myös niskan, kaulan ja jopa selän alueen lihaksistossa kireyttä ja kiputiloja."
Luin myös mielenkiintoisen Hippsonin artikkelin Åsa och Anna red Grand Prix - på tränsbett ja mielestäni tämä oli hyvä huomio Annalta:
Viimeksi Minna kävi raspaamassa pojat ennen joulua ja sovimme, että pitäisimme molemmilla raspausvälin neljässä kuukaudessa.
Kävin heti aamusta Thorin kanssa pitkällä kävelyllä maasta käsin ja pompimme tukkien yli metsässä. Sen jälkeen juoksutin vielä hetken ja syöttelin vihreätä.
Ecalta ei löytynyt kuin pientä epätasaisuutta, joten sovimme että seuraava raspausväli voi hyvin olla pidempi Ecalla. Thor oli kuten jo Minnalle infosin melko epätasainen ja piikikäs ja molemmin puolin suuta näkyi jo lievää vauriota limakalvoissa. Koska tunnen jo nämä "kipeän suun merkit" melko hyvin osasin jo arvata, että noin viikon kestänyt vetäminen ja epätasaisuus ratsastaessa tuli suoraan suusta. Eilen kun Dominique kävi jälleen satuloita kokeilemassa totesin vain, että Thorin kanssa ei pystynyt tekemään mitään kunnolla koska sen verran pahassa kunnossa suu jo oli.
Kysyin Minnalta voisinko jotenkin venyttää raspausväliä ja hän totesi, että pari viikkoa lisää niin limakalvovauriot olisivat jo paljon pahemmat. Hän oli myös sitä mieltä, että Thor on vain todella herkkä näyttämään kipua ja hänen pitää ammattilaisena pystyä raspaamaan juuri sopivasti eikä liikaa kerralla.
Huomenna pidetään siis vielä täysin taukoa kuolaimista ja mennään Nellan ja Nemon seuraksi kävelemään maastoon.
Linkitin tähän juttuun todella hyvän Hevoset & Ratsastus -lehden (2/2015) artikkelin Suun kunto on pääasia. Suosittelen lukemaan jutun.
"Jos hevosen leuat ohjautuvat purentavirheen johdosta virheelliseen asentoon, joutuvat puremalihakset jatkuvaan jännitystilaan. Pitkään jatkuva jännitystila puolestaan aiheuttaa myös niskan, kaulan ja jopa selän alueen lihaksistossa kireyttä ja kiputiloja."
Luin myös mielenkiintoisen Hippsonin artikkelin Åsa och Anna red Grand Prix - på tränsbett ja mielestäni tämä oli hyvä huomio Annalta:
Ja sitten vielä Sustainable Dressagen ajatuksia hevosen kallon ja suun rakenteesta ja miksi kannattaa miettiä ennen kuin hevosen suun sitoo tiukasti kiinni turparemmillä.
"See that big gap between the molars and tushes. That is full of tongue on a horse that is not dead!! Horses do not like pressure on their tongue especially if their mouth is clamped shut! And look at that delicate bone that takes the full force of a tight noseband. A closed mouth may impress some of the judges at a competition but it does not impress the horse. He fights to use his tongue to swallow but cannot so the saliva runs out of his mouth. This is not a moist mouth it is a horse in difficulty. The tongue is black or blue by now but we cannot see it.
Worst is to come. As the horse's nose starts to approach the vertical, it is not possible for him to keep his mouth closed as the lower mandible needs to advance slightly. If his mouth is shut tight it cannot do this so he bends his neck further back to avoid some of the pain instead of flexing through relaxed poll and jaw. This tension goes through his back and hind legs so the best the rider can get is 4 wheel drive instead of real power and carrying from the hinds.
Even worse is the pain caused to the joint at the back of the skull which becomes inflamed and very painful. If the jaw is allowed to open the lower mandible can slide forward which is natural. If the mouth is forced shut, it cannot!"
Lue myös:
Hevosen hammashuolto ja kuolaimet
Hevosen kallo
No comments:
Post a Comment