Itsensä ylittänyt

Laura Grönqvist kirjoittaa kolumnissa Ylpeys kertoo joskus enemmän vanhemmasta kuin lapsesta:

"Kaikkein vaikeinta on olla avoimesti ylpeä itsestään. Joukossamme elää pelko siitä, että ylpeys omista saavutuksista koetaan leuhkimiseksi. Julkisissa hehkutuksissa, kuten somepäivityksissä, ylpeys kuorrutetaan turhan usein huumorilla tai peitetään ärsyttäväksi humblebragiksi. Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään ihmistä, joka olisi liiaksi kailottanut ylpeyttään. Rehellinen "olen ylpeä" -lause on vaikea kuluttaa loppuun. Perustelu on paras osuus." 

Nå nyt olen avoimesti todella ylpeä. Olen ylittänyt itseni satatuhatta kertaisesti ja olen super tyytyväinen. Hyppäsin eilen Sanna Siltakorven valmennuksessa metrin radan, joka sisälsi vesimatot, jättivesimatto-okserin ja monta muutakin hassua estettä. En ihan oikeasti ajatellut, että ikinä enää hyppäisin edes metrin korkuisia esteitä, mutta hyvällä ja säännöllisellä valmennuksella olemme päässeet siihen pisteeseen, että nautin suunnattomasti hyppäämisestä Thorin kanssa ja sen sijaan, että mietin "voih, miksi valmentaja nostaa esteitä" tulee mieleen, että vihdoinkin nostivat noita. Wuhuu! Koska uskokaa tai älkää, olen aina ollut täysi huimapää ja olen yhtä paljon esteratsastastaja sielultani kuin italialainen. Ja vaikka olen kohta 40-vuotias sporttiratsastaja, niin minulla on vihdoinkin oma hevonen, jonka kanssa voin hypätä vielä vaikka mitä ja sellaiset valmentajat jotka vievät meitä eteenpäin rauhallisesti ja luottamusta herättäen.

Suurin kiitos tästä saavutuksesta kuuluu tietenkin Masille ja kaikille muille upeille hevosille, jotka ovat opettaneet niin uskomattoman paljon ja Thorille, joka on ihanan kiltti esteillä, mutta ehdottomasti myös Minnalle joka osaa lukea meitä ratsastajia niin hyvin. Minna ei missään vaiheessa ole pakottanut meitä mihinkään vaan on hauskojen valmennusten kautta saanut taas innostuksen herätettyä ja pelon poistettua. En kyllä sano, että ei jännittänyt, mutta jännitys oli ennemminkin tervettä sellaista eikä pelon tuottamaa. Ja perjantaina harjoiteltiin jo jättivesimaton ylittämistä Minnan kanssa koska Minna tiesi, että Sanna pyytää meitä hyppäämään sunnuntaina sen yli. Siihen tokaisin tietenkin, että tuota ei mitenkään voida mennä, että jossain menee raja. Joten sen yli käveltiin pari kertaa ja sen jälkeen hypättiin sen yli. Ja eihän se ollut mikään ongelma tai yhtään sen pelottavampi kuin mikään muu este.

Sunnuntain valmennuksessa jalustimet lensivät okserilla koska en mitenkään pysynyt mukana Thorin jättiloikassa (katso video Valmennus Sanna Siltakorpi), mutta muuten valmennus meni super hyvin. On niin mahtavaa saada tuollaiset maailmantähdet kuten Sanna ja Elmo Suomeen valmentamaan ja pidän niin heidän rennosta ja rauhallisesta otteesta. Elmo, Minna ja monet muut tallilaiset seurasivat valmennuksia, joten se antoi tietenkin vielä erityistä maustetta päivän treeneihin. Ja todella mukavaa, että Päivi kuvasi nuo suuret loikat. Hän totesi vain, että arveli meidän ilahtuvan videoista. Kiitos Päivi! 

Suunnittelemme nyt estekisoihin osallistumista vakiotreenikavereittemme Nellan ja Nemo-ponin kanssa. Niin hauskaa.

Muistattehan myös seurata MM-kisoja Yle Areenasta. Koosteet voi myös katsoa TV2:lla. Linkistä löydät kisakatsomolle varattavat ajat!

Ja tässä Minna Tallbergin todella hyvä kirjoitus: Luotu liikkumaan - halusit tai et