Puristunut hevonen ei liiku

Kaipaan jo nyt kesän uintireissuja ja tallustelua tätini nurmella.

Kyllä Johannan tunteja ehti jo kesän mittaan kaivata. Ja ehkä ehti jopa hieman unohtua miten uskomattoman taitava valmentaja Johanna on.

Tuntui jotenkin erityisen hyvältä päästä taas valmentautumaan viime viikolla ja lähdimme Blondin ja Thorin kanssa karvasatulafanfaarein tunnille (vaikka Thor on nyt liikkunut hyvin satulan kanssa pidän kovasti karvasatulasta. Pääsen lähemmäs hevosta ja tunnen paremmin miten selkä liikkuu).

Thor on saanut viettää pidemmän vapaakauden nyt kesällä, joten työnteko on aloitettu rennoilla uimalenkeillä, juoksuttamisella, maastoilulla ja Petran hypyttämisellä. Viime viikon sunnuntaina kävimme Susannan ja Topin kanssa pitkällä maastolenkillä  ja maanantaina oli vuorossa Monikan tunti.



Maastossa Thor oli melko mahdoton ja ylienerginen ja sain toden teolla pitää kiinni kauhukahvasta koko sen ajan kun olimme maastossa (tämä oli odotettavissa pidemmän vapaan jälkeen). Onneksi pysyn jo melko hyvin selässä kaikista pompuista huolimatta ja kotimatkalla laukkapolulla Suski huusi vain perästä, että jalat kiinni ja mieti eteenpäin aina kun teimme loikan johonkin suuntaan. Huheijaa, olin ihan puhki lenkin jälkeen ja lihakset saivat kunnolla kyytiä. Mutta pysyin selässä ja sain jopa hatunnoston ei-pelkoa-tuntevalta Suskilta. Näytti kuulemma paljon pahemmalta takaa katsottuna kuin silloin kun Topi meni edellä ja kuului vain huutoa jätti-ilopukin keskeltä. Onneksi rakas veljeni oli pitänyt meille treenitunnin päivää aikaisemmin, joten vatsalihakset olivat jo valmiiksi hommissa.

Maanantaina läpiratsastimme Thorin Monikan kanssa ja teimme paljon siirtymisiä ja keskityimme vain siihen, että Thor oli rento ja kuulias. Thor oli oikein hyvän tuntuinen ja oli todella kiva ratsastaa tunnilla jälleen pitkästä aikaa.

Resist for a few strides only

Johannan keskiviikon tunnilla keskityimme taas perusasioihin ja vaikka olen urheillut melko säännöllisesti myös lomalla tuntui kyllä niskassa asti, kun Johanna pyysi kantamaan vartaloa ryhdikkäämmin ja aktivoimaan pallea. Kun saimme istunnan jokseenkin johonkin muotoon lähdimme lyhentämään ja pidentämään käyntiä ja teimme paljon siirtymisiä. Siirtymisissä käynnistä raviin ja ravista takaisin käyntiin Johanna pyysi minua puristamaan reisillä kevyesti aina kun halusin Thorin siirtyvän ravista käyntiin. Se tuntui hieman hassulta koska se toimi Thorilla erinomaiseti ja Johanna selitti sen mielestäni hyvin sillä, että "mieti miten hevonen, jota ratsastaja puristaa koko ajan ei liiku eteenpäin." Ja niinhän se on. Oli kuitenkin tärkeätä, että puristus oli nopea eikä missään nimessä saanut jatkaa puristamista pitkään.

Luin Horse Listening -sivustolta hyvän kirjoituksen, Where Does Your Half Halt Start? Here Are Four Suggestions ja siinä oli sattumoisin kuvattu juuri tätä samaa puristamis(vastustamis)aihetta:

"So as he goes along, you can either flow along (release) or resist (brace) to stop his forward (and maybe downward) energy. You can tighten through your legs, your thighs and “grip” more with your rear end (!!).

In any case, the horse will feel this through the saddle. His response will come from his back rather than his mouth. Beware of using too strong a seat and stifling the horse’s flow of energy. You want to resist for a few strides, in rhythm with the horse’s movement, and then release."

Eca suuntaa kaupunkiin

Kävin myös läpiratsastamassa Ecan Snappertunassa viime viikolla ja saimme tehdä oikein kunnolla hommia kuumalla kentällä. Juti katsoi Ecan hampaat ja samantyylistä aaltopurentaa löytyi kuten Thorilla. Eli ei kun hampaita hoitelemaan puolen vuoden välein.

Eca muuttaa lähemmäs kaupunkia talven yli, jotta Eca pääsisi säännöllisempään treeniin ja Ecan ratsastajat valmentautumaan kunnolla. Todella hauskaa, kun pääsee seuraamaan Ecan kehitystä nyt hieman lähempänä kotia.

Oma koti kullan kallis

Viihdymme Thorin kanssa todella hyvin Inkoossa. En haluaisi mitenkään siirtää Thoria muualle koska talli on kuin toinen koti ja ihmiset ovat aivan ihania ja osa heistä sydänystäviä. Viime talvena mietin kuitenkin jo Thorin siirtämistä muualle talven yli koska ajomatka ja aikataulujen yhteensovittaminen etenkin nyt kun Ella on koulussa tuntuivat kovin haastavilta. Päätimme kuitenkin viettää toisen talven Inkoossa, mutta nyt syksyn lähestyessä tunnen, että Thor on tällä hetkellä siinä vaiheessa kehitystään, että voisimme kehittyä vielä lisää ja haluaisin valmentautua säännöllisemmin. Valmentaudun Inkoossa myös sännöllisesti, mutta matkaa maneesiin on kuitenkin tovi, joten sinne ei niin usein tule lähdettyä. Kaipaan myös säännöllisempää valmentautumista estepuolella ja uskon, että sen toteuttaminen juuri nyt voisi olla helpompaa toisella tallilla.

Olen käynyt katsomassa yhtä sun toista paikkaa ja olisi ihanteellista, jos voisimme olla Cinyan ja Ecan kanssa samalla tallilla. Tiedän kuitenkin, että en pärjää ilman kokopäivätarhausta (vaikka Thor kenties pärjäisikin) ja haluan mielelläni sellaiset puitteet jossa voisimme maastoilla. On hirmu vaikeata tehdä päätöstä kun viihtyy niin hyvin, mutta ajomatka on vain talviaikaan niin pitkä. Haluaisin jossain vaiheessa myös kokeilla miten Thor sopeutuisi pihattotalliin koska kuten Equipage kirjoittaa ovat boksit menneen talven lumia, "Boxar är stenålder", mutta se ei juuri nyt ole ajankohtaista ja tuolloin matka pitenisi jälleen.

Miten me ollaan taas tässä?

Kerroin jo aikaisemmin, että Thorin kengitysväli venyi liian pitkäksi kesällä (yli 8 viikkoa) ja yksi kenkä leikkaa liimattiin kiinni todella kuluneeseen kavioon. Kengittäjä totesi jo tuolloin, että suoja ei tule kestämään pitkään ja noin kolmen viikon jälkeen oli kavio jälleen repaleinen kun saavuimme tallille viime sunnuntaina ystävieni lasten kanssa. Koska enkeleitä on olemassa tai joku ylempi voima sattui toinen kengittäjä juuri kyseisenä sunnuntaina kengittämään omaa hevostaan tallissa. Henkilö ei enää kengitä kuin omaa hevostaan ja auttelee välillä irtokenkien kanssa, mutta oli niin ystävällinen, että lähti hakemaan kenkiä ja lisää leikkaa-liimaa -ainetta kotoa ja mietimme tovin mitä keksisimme kavion kanssa.

Kun tytöt lähtivät puuhastelemaan Blondin kanssa kentälle seurasin taas mielenkiinnolla kengittäjää työssään ja hän kertoi yrittävänsä poistaa turhat kuivat osat ja kertoi, että kenkien sivukäänteet vastaavat kahta naulaa. Hän hioi ja putsasi ja teki todella perusteellista työtä ja jollain ihmeen tavalla saimme vielä kengän kavioon kiinni (ihme numero II kyseisenä päivänä).


Nythän on tietenkin sellainen tilanne, että hevoseni kavionlaatu sattuu olemaan erityisen huono (vaikka syötän kaiken maailman kaviolisärehuja). Ja se kun ei tietenkään riitä vaan Thor on myös todella haastava kengitettävä koska kaviot tuuppaavat menemään ihan omia teitään mikäli kengittäjä ei ole super hyvä.

Koska meidän maailman paras kengittäjä pääsee vain noin kahdeksan viikon välein talvi sujuu hyvin, mutta kuiva kesä on ollut Thorin kavioiden osalta todella huono. Etenkin kun kengät pääsivät irtoamaan ennen kengitystä.

Vaikka kengittäjämme on tehnyt moitteetonta työtä enkä missään nimessä haluaisi vaihtaa kengittäjää emme voi pitää näin pitkää kengitysväliä Thorilla.

Onneksi saimme nyt kengän jalkaan ja saa vain toivoa, että kavio saa nyt rauhassa kasvaa ilman lisää kenkien irtoamisia. Myös vasen etukenkä ehti jo irrota kertaalleen kengityksen jälkeen. Tämähän ei sinänsä ole ensimmäinen kerta kun kengät irtoilevat ja kaviot ovat vaikka missä kunnossa.

Olihan meillä Masin kanssa ensimmäisenä vuotena ongelmia koska kukaan ei halunnut kengittää Masia, mutta voi että nämä kengitysongelmat saisivat nyt jo olla takanapäin Thorin kanssa. Aina kun löytyy todella hyvä kengittäjä eivät kengittäjän aikataulut sovi yhteen Thorin kavion kasvun aikataulun kanssa. Onneksi meidän tallin seppä lupasi nyt kengittää Thorin seuraavalla kerralla ja katsotaan siitä sitten miten edetään. Klinikalle kun en haluaisi viedä hevosta kuuden viikon välein.

En usko, että raha tekee onnelliseksi, mutta tällaisina hetkinä mietin, että jos olisi varaa moneen hevoseen voisi tällaisen huonokavioisen tyypin heittää vuodeksi kengättömäksi ja katsoa korjautuisiko kavionlaatu sillä tavalla. Koska syy huonoon kavionlaatuun on varmaan jo jalostuksesta johtuvaa en ole vakuuttunut auttaisiko kengättömyys, mutta olisipa ihana kokeilla. Ja jos ei muuta niin ainakin osaa kohta jo katsoa miltä näyttää hyvässä asennossa jolkotteleva kavio.

Hevosen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja hyvän kengityksen tärkeydestä muistuttaa myös Tuula Pursiainen Helsingin Sanomien haastattelussa Hieroja tuntee hevosen tuskan.