Ryhtiä rankaan

Olen aina rakastanut istuntaan liittyviä asioita. Viime vuosina olen entistä enemmän perehtynyt ihmisen ja hevosen anatomiakirjoihin ja valmentautunut ja kehittänyt istuntaani sen minkä olen ehtinyt.

Kouluttauduin joogaopettajaksi koska halusin oppia lisää ihmisen anatomiasta. Kun opin enemmän ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista pystyn myös auttamaan oppilaitani hahmottamaan omia kehittämiskohteitaan paremmin.

Olen vuosia kärsinyt kroonisista suolisto-ongelmista. Oikeastaan olen kärsinyt niistä niin kauan, että en enää muistaa aikaa jolloin minulla ei olisi ollut "kipeä vatsa". Vatsaongelmat ovat tuntuneet fyysisenä epämukavuutena, mutta tietenkin myös henkisenä ahdistuneisuutena. Viime vuosina olen myös huomannut sen korreloivan suoraan ratsastukseeni koska se vaikuttaa siihen miten kannan itseäni ja miten ryhdikkäänä istun hevosen selässä. Olen myös huomannut, että vatsan heikko kunto vaikuttaa siihen, että selkä joutuu kantamaan liikaa painetta, joten olen viime aikoina tuntenut myös kipua alaselässä. 

Koska Thorin ja minun mittasuhteet eivät ole millään tavalla ideaalit joudun tekemään erityisen paljon töitä sen eteen, että pysyn suorassa ylävartalon kanssa. Olen aina ratsastaessa helposti noussut keventämään hieman takapuolta, mutta Thorin kanssa nojaaminen eteenpäin korostuu ja joudun todellakin aktivoimaan vatsa- ja selkälihakset, jotta saan itseni pidettyä pystyssä. 

Viime viikolla olimme Jannikan ja Johannan koulutunneilla ja keskityimme istuntaan ja etenkin siihen, että en nojaisi liikaa eteenpäin. Keskityimme siihen, että käsi on mahdollisimman rauhallinen eikä missään vaiheessa vedä taaksepäin. Yritin löytää painopisteen takaa ja Johanna pyysi minua sulkemaan silmät ja keskittymään siihen, että istunta olisi vahvempi kuin kädet. Hän pyysi miettimään istumista takajalkojen päälle ja tuntemaan takajalkojen liikkeen niin, että istuinluut synkronisoituvat hevosen takajalkojen kanssa. Käsien tuli olla rennot ja passiiviset ja miettiä koko ajan eteenpäin. 

Kun korjaamme istuntaa lähdemme helposti nojaamaan liikaa taakse- tai eteenpäin. Anna Kilpeläinen avaa todella hyvin Ihminen on ihminen -kirjoituksessa miten tärkeätä on, että meillä on luonnollinen lantion ja ylävartalon linjaus: 

"Vaurioille altteimman selän alueen eli taipuisan lannerangan tärkeä tuki on lihaksiston sivusuuntaan luoma kiristys sekä selkänikamien välisten lihasten tuki. Näitä tuottavat koko vartalon ympäri (osittain kalvona) kiertyvä syvä poikittainen vatsalihas ja multifidus-lihakset nikamien välillä. Yliryhdissä kummatkaan eivät voi aktivoitua normaalisti ja lanneselkä jää ilman suojaa. Rankaan liikkeen tulisi välittyä ylös-alas -suunnassa. Näin tapahtuu vain luonnollisessa lantion ja ylävartalon linjauksessa.

Rangan rakenteiden takaosa ei kestä sitä, että koko ylävartalon paino lepää sen päällä. Selkärangan takaosan pienet fasettinivelet kuluvat ja välilevyjen rakenne pettää. Ranka on suunniteltu siten, että nikamien etuosan kuuluu kantaa hieman enemmän painoa kuin takaosa."



Istuntaa korjatessa kannattaa siis todellakin kiinnittää huomiota siihen, että ei lähde liikaan nojaamaan eteen- tai taaksepäin koska muuten alaselkä kipeytyy helposti. Koska oma keskivartalo on ollut niin huonossa kunnossa vuosia on selkä selvästi kantanut aivan liian suurta vastuuta ja nyt se alkaa tuntua paineena alaselässä. Kuten kuvista huomaa lähden helposti nojaamaan liikaa eteenpän enkä löydä täysin tasapainoista istuntaa. Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, että en nojaisi liika taaksepäin vaan löytäisin juuri tuon rangan neutraalin asennon, josta Kilpeläinen kirjoittaa (tähän jooga auttaa kovasti.) 

Ongelmaa korjatakseni urheilen paljon ja yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja usein. Koska suolistovaivat ovat kroonistuneet yritän kaikin tavoin korjata ongelmia silloin kun en ole hevosen selässä, jotta omat heikkoudet eivät haittaisi Thorin suoritusta. Ja kuten myös hevosten vaivoista yritän aina löytää jotain opittavaa ja olen mielenkiinnolla seurannut miten paljon juuri tämä kehon kolmas energiaeskus, solar plexus -chakra, vaikuttaa omaan mieleen ja korreloi suoraan ratsastukseen. Solar plexus kun on ihmisen itsetunnon, henkilökohtaisen voiman ja ilon keskus.

Vahva keskivartalo ei aina tarkoita hyvää ratsastusta

Puhumme ratsastaessa paljon siitä, että meillä tulisi olla vahva keskivartalo. Wendy Murdoch muistuttaa kuitenkin, että vahva keskivartalo voi joskus jopa olla ristiriidassa mukailevan ja rennon ratsastuksen kanssa. Hän on ennemminkin funktionaalisen liikunnan puolestapuhuja ja rohkaisee ratsastajia artikkelissa The Core of the Matter opettelemaan keskivartalon hallintaa koko kehoa liikuttavien harrastuksien kautta, kuten tanssi, uinti, yoga jne. 

"Good riding requires your pelvis to move with your horse. Your spine needs to be able to move so that you can absorb the horse’s back motion. Maintaining an alignment required to hold a plank is not going to absorb motion since the pelvis and lower back are no longer pliable enough to follow the motion. Therefore core strength is counterproductive to good riding.

Core stability is a more appropriate goal because it includes coordinated movement of the spinal column. Unfortunately this concept has been greatly overshadowed by the prominence physical fitness that promotes core strength.


In closing, if you get a chance, watch small children ride. They can control a horse that far outweighs them. If “core strength” is so important how is it that they can ride so beautifully? Yes you need to have good muscle tone and it is important to keep that up as you age. How efficiently and easily you use yourself far outweighs how many pounds you can press or how long you can maintain the plank."

Myös venytellessä ja esimerkiksi joogaa harjottaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että lihasjännitykset voivat joskus olla myös heikkoa keskivartaloa kompensoivia elementtejä. Eli kannattaa venyttää lihaksia omia rajoitteitaan kuunnellen.

"Raajojasi liikuttavat suuret lihasryhmät (mm. lonkan koukistaja, iliopsoas) jotka toimivat usein myös dynaamisina vakautta tuovina lihasryhminä voivat kompensoida esim. syvien vatsalihasten heikkoutta lisäämällä lihastonusta. Kehosi ikäänkuin yrittää lisätä menetettyä selkärangan vakautta rekrytoimalla uusia lihasryhmiä avuksi. Näin lihaskireys on omalla tavallaan suojelumekanismi joka on pitkäaikaisten liikeratojen muutosten ja ensisijaisen tukilihaksiston “laiskitumisen” (inhibition) seuraus. Venyttelemällä näitä kompensoivia lihasryhmiä voit saattaa itsesi alttiiksi nivelvaurioille."

                                                                                           - Venyttelyn paradoksi



Ja koska jaksan nykyään koko ajan muistuttaa hengityksen tärkeydestä ratsastuksessa on tässä jälleen hyvä kirjoitus aiheesta:

"Breath is our link from body to mind, it takes us inside. It also helps our “core” because of the crucial role the respiratory and pelvic diaphragms have with our breath and “core” stability."

                               - Elephant Journal, The 2 things you should be adding to your exercise routine

Lue myös muut ratsastajan istuntaan liittyvät kirjoitukset täältä!

Miksi tappaisin itseni stressillä?

Näen sitä koko ajan ympärilläni. Stressiä. Stressaantuneita, ahdistuneita ihmisiä jotka juoksevat kilpaa ajan kanssa. Minne kaikki juoksevat? Varmaan kuolemaan?

Steve Jobs sanoo vuoden 2005 Commencement puheessaan näin:

"For the past 33 years I have looked in the mirror every morning and asked myself if today were the last day of my life, would I want to do what I am about to do today. And whenever the answer has been no for too many days in a row I know I need to change something. Remembering that I'll be dead soon is the most important tool I have ever encountered to help me make the big choices in life. Because almost everything, all external expectations, all pride, all fear of embarrassment and failure. These things just fall away in the face of death. Leaving only what is truly important. Remembering that you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have something to loose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart."

Yksi elämäni tärkeimmistä tapahtumista on ollut potkujen saaminen työpaikasta jossa viihdyin todella hyvin. Tein töitä täysillä enkä edes pohtinut stressiä tai ylikuormittumista. Olin aina mennyt kovaa ja monen asian yhteensovittaminen sopi minulle hyvin.

Parin kuukauden irtioton jälkeen huomasin kuitenkin miten ylikierroksilla olin kulkenut vuosia. Olin juossut mukana enkä ollut asettanut mitään raja-aitoja. Olin kokenut itseni tärkeäksi mitä kovempaa juoksin. En ollut pohtinut, että voisin kenties joskus pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti haluaisin tehdä elämäni kanssa. Pohtia mihin sydämeni veti, mihin sielullani oli kaipuu.

Kun pääsin hetkeksi hevosen kanssa metsään ja meren äärelle kävelemään, joogasin päivittäin ja ehdin viettää aikaa rakkaan perheeni kanssa huomasin yhtäkkiä miten tärkeätä on huoltaa itseään. Miten tärkeätä on opetella hengittämään kun kiireet painaa päälle ja miten hienoa on, kun ei ole pakko. Voi vain pysähtyä hetkeksi, olla kiitollinen kaikesta hienostä mitä elämässä on ja jälleen jatkaa rauhallisin mielin eteenpäin. Koska, kuten aivotutkija Mona Moisala sen niin hyvin sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa:

"On näytetty, että levollinen keskittyneisyys on yhteydessä lisääntyneeseen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja vähempään stressiin. Toinen ääripää on se, että mieli on jatkuvasti tuhannessa eri paikassa. Ei se meistä ainakaan onnellisempia tee."

Never say never

Jättihymy kasvoilla koko illan. Ja tietenkin Equestrian Stockholmin ihana shamppanjanvärinen korvahuppu. 

"Never say never", totesi jossain kohtaa estetuntia coachi Antti Jurvanen tänään. En tiedä oliko se ennen ensimmäistä ilonkiljaisua tai sen jälkeen kun vetelimme täyttä laukkaa tuulettaen ympäri kenttää. 

Koska huomenna on kengitys ja kaikki kengät edelleen kiinni kavioissa osallistuimme tietenkin heti mahdollisuuden tullen estetunnille. Ajattelin, että mennään varmaan jotain pientä ristikkoa sun muuta, mutta heti tunnin alussa Antti leikitteli, että tänään hypätään ensimmäiseksi muuri (ok, sellainen kapea muuri, mutta muuri kuitenkin) ja naureskelin asialle. Sen jälkeen Antti totesi, että tarkoituksena on ylittää muuri tänään, jonka jälkeen katse vakavoitui hetkeksi. 

En tiedä mitä oikein on tapahtunut. Onko Thorilla vain kaikki niin hyvin, tai onko Thorilla kiputilat kadonneet? Tai voinko itse vaan niin paljon paremmin kuin viime vuonna tai onko aika vain rauhoittanut tilanteen (tässä kohdassa muuten erityiskiitos ystävälleni ja psykologi Anna Andersénille, joka on vuosi vuoden jälkeen jaksannut sparrata ja coachata tätä hieman henkisempää puolta).  Meidän suhde on kuitenkin täysin eri tasolla kuin viime syksynä ja olo on niin paljon luottavaisempi kuin pitkiin aikoihin. Uskallan kävellä selästä käsin pitkin pihoja ilman että pitää koko ajan miettiä mihin Thor pomppii. Uskallan myös ratsastaa kunnolla eteen kentällä ja jotenkin on vain sellainen olo, että meidän kahdenkeskeinen luottamus on vihdoinkin löytynyt ja molemmilla on jotenkin todella hyvä olla. Thor tulee syliin karsinassa ja käyttäytyy paljon herrasmiesmaisemmin kuin aikaisemmin. 

Ihanaa kun on tällainen luksuspesupaikka. Kyllä on kiva taas pestä ja puunata Thoria. 

Tunnilla ratsastimme ensin yksittäisiä esteitä jonka jälkeen ratsastimme pari kertaa läpi kahdeksan esteen radan. Thor meni koko tunnin super hyvin eikä tehnyt mitään jättiloikkia erikoisesteiden yli. Tahti pysyi tasaisena ja Thor kulki nätisti korkeassa muodossa eikä missään vaiheessa ollut etupainoinen. Koska Thor on niin luotettava oli olo sellainen, että olisin voinut jatkaa hyppimistä loppuillan. Onneksi on kuitenkin valmentaja, joka toteaa että riittää tältä päivältä ja muistuttaa, että ei ikinä kannata sanoa ei ikinä enää. Etenkin kun kyse on muurien ja muiden pelottavien esteiden ylittämisestä.

 

Tunnin jälkeen lähdimme Heidin ja Gizmon kanssa sänkkärille nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Mikä mahtavan kaunis syksy!

 

On ollut todella kiva nähdä miten hyvin Thor on heti sopeutunut tuttuun paikkaan. Se on varmaan juuri kuten Annika Schulman kesällä totesi, että hevoselle tekee hyvää rutiinit, samat tallipaikat ja kaverit. 

Takaisin kaupunkiin

 

Viime viikko sujui sänkkäröinnin lisäksi tuntien pidossa ja Thorin muutossa. Sunnuntaina haimme trailerin Gunssanilta Tiinan ja Ellan kanssa ja suuntasimme hakemaan Thorin mukaan Inkoosta. Pakkasimme kamat, pussasimme Mareldaa ja Piffiä ja läksimme Kirkkonummea kohti.  

Thor tulee aina niin iloisesti vastaan nykyään.





Tämä oli kyllä kaikkien aikojen ihannetraikku. Rakastan väriä, niin sopivan kokoinen ja jotenkin
super avara ja valoisa. Takapuomi on ehkä hieman haastava, mutta nyt kun Thor seisoo nätisti
 ei sekään ollut enää ongelma. Tämä traikkutoivomus on nyt heitetty universumille.



 

Thor on omaksunut hirvi-ilmeet maalla.

 

Rompsukka ja Thor jälleen yhdessä.

 

Tulee aina nälkä, kun pidän tuntia ja näen tämän esteen. Rakastan aamiaista.

Lastaus sujui upeasti ja parasta kaikessa oli, että takapuomia kiinnittäessä Thorilla ei selvästi ollut aikomustakaan peruuttaa ulos. Saapuessamme Kirkkonummelle oli myös ihanaa, kun Thorin sai tuotua etukautta ulos. 

Paikat olivat entisellään ja oli niin mukavaa nähdä taas kaikkia tallikavereita. Thor meni heti Romeon kanssa tarhaan ja saa vielä laiduntaa osan päivästä. 

Tiina kävi tänään ratsastamassa ja huomenna on Antin estetunti. Keskiviikkona on sitten kengitys ja siitä päästään sitten toivottavasti taas kunnolla treeneihin ja rutiineihin kiinni. 

KIITOS kuuluu jälleen Ninalle ja Jolinille perheineen sekä tietenkin Mareldalle ja söpöliini Piffille aivan mahtavasta kesästä. Parempaa kesäkotia en voisi hevoselleni toivoa. Kamala kaipuu jo nyt, mutta palaamme jälleen kevällä muuttolintujen seurassa. 

 

Nää kaverit. Niin rakkaita. Mikä unelmien heppakesä. KIITOS! Kuva: Ella Luusuaniemi

Sänkkärit on auki

Tänään lähdimme ensimmäistä kertaa oikein kunnolla päästelemään irti sänkkärille. Tuttuni oli kertonut, että tien toisella puolella on pelto jota saamme käyttää, joten lähdimme intoa puhkuen kokeilemaan uutta peltoa. Ja ai että mikä paikka. En ole ikinä ollut noin isolla pellolla ja oli niin mahtavaa laukata oikein pitkiä matkoja täyttä vauhtia.



Luotan Thoriin enemmän avarissa paikoissa, joten annoin Thorin mennä niin kovaa kuin jaloista lähti. Välillä en kyllä ollut ihan varma pysähdytäänkö me ollenkaan, mutta onneksi Thor on yleensä ollut aika hyvä vauhdin hidastamisessa. Pikkuhiljaa sain aina Thorin siirrettyä raviin ja siitä taas käyntiin. Välillä otimme vähän käyntiä, mutta suurimman osan ajasta menimme vain ympäri peltoa ja pidimme hauskaa. Tuntui, että Thor nautti aivan yhtä paljon kuin minä ja lopussa uhkin ja puhkin selässä kuin mikäkin sätkynukke. Fakta kun on se, että en ole ratsastanut Thorilla viikkoon koska olin joogaopettajakoulutuksessa ja olen halunnut olla kotona Ellan kanssa kun töissäkin on ollut paljon kiireitä. Joten lähdimme sitten ihan kylmiltään kolmen tunnin lenkille ja ainakin omassa kropassa tuntuu joka puolella ja niin varmaan myös Thorilla. Hyvä juttuhan on siinä, että Thor on niin hyvässä kunnossa eikä jumiudu samalla tavalla kun liikkuu päivät ja yöt. Ihanaa oli myös huomata, että vaikka olin viikon poissa Thor oli ihan rento ja tyytyväinen eikä ollut kerännyt yhtään turhaa energiaa. Vauhtia oli muillekin jakaa, mutta energia oli positiivista eikä sellaista joka kohdistuu jokaiseen puunoksaan ja lentävään lintuun.

Thorille on ensimmäistä kertaa kasvanut pieni talviturkki. Marelda ja Piff ovat jo ihan karvapalloja ja Thor yrittää hienona ruotsalaisena poikana pysytellä mukana ilman muuttuessa kylmemmäksi. Kotiin saapuessa pesin Thorin sienellä ja kiittelin jotain suurempaa voimaa siitä, että kengät pysyivät jaloissa. Nyt toivotaan, että pysyvät ensi keskiviikkoon asti kun meillä taas kengitys, niin en voisi olla kiitollisempi tämän kesän kaviotilanteesta.

Pienoinen hiki.

Koska olemme täysin riippuvaisia meidän huippukengittäjästä suuntaamme kohti Kirkkonummen kotia sunnuntaina ja jäämme sinne talveksi. Jos meillä ei olisi niin hyvää kengittäjää siellä eikä Juti kävisi sännöllisesti saisi Thor varmaan jäädä maalle. En kyllä tiedä miten pääsisin valmentautumaan talvella, mutta en ole koskaan nähnyt Thoria näin onnellisena ja seesteisenä. On sellainen ilo tulla tallille joka kerta, kun hevonen on hyvätuulisena vastassa ja puhkuu intoa päästä mukaan lenkille. On myös ihanaa ratsastaa hevosella joka pysyy vetreänä sen takia, että se saa viettää 24h vuorokaudessa ystävien seurassa laajoilla alueilla etsien ruokaa. Se on kuulkaas elämää se. Ja tietenkin sänkkärit. 

Kirkkonummelle on kuitenkin jo luvassa kaikenlaista hauskaa. Johanna ja Jannika ovat heti tulossa valmentamaan meitä ja Mia Kainulaisen viikonloppu istuntakurssi on tiedossa lokakuussa. Myös sänkkäri on siellä avattuna, joten ei kuin pellolle jatkamaan treenejä. 

Saimme myös kokeiluun Chia de Gracialta syksyn kunniaksi Check my Hoofs yrttisekoituksen, jota lähdemme innolla kokeilemaan. Myös Chia de Gracian uusi kirja Kanervasta karpaloon: Hevosen superfood löytyy yöpöydältä enkä jaksa odottaa, että ehtisin uppoutua sen pariin.  

Testasimme myös keväällä Blue Hors:n E-amino lisäravinnetta, joka kesti pitkälle kesään asti. Pidimme siitä niin paljon, että tilasin Thorille uuden purkin koska lihakset kasvoivat upeasti ja karva kiilsi entisestään. 

Olen niin onnellinen, että olen tavannut mahtavia yhteistyökumppaneita blogini kautta. Chia de Gracia on ollut mahtava tuttavuus ja olen niin kiitollinen, että saamme yhdessä kokeilla uusia tuotteita ja tuoda myös meidän näkökulmaa hevosen superfood-annosten kehittämiseen. Mikä sen parempaa kuin yrtit suoraan luonnosta. Ja sänkkärit tietty.....

Lue muut luonnonyrttiaiheiset postaukset täältä!

Lähikuvassa Annika Schulman

Annika ja Achillea, Niinisalo 2013

"Hevosen oppimisesta puhutaan paljon. Pitäisi puhua enemmän siitä mitä hevonen oivaltaa omasta kehonkäytöstä. Kun saat korvien välin rentoutumaan, saat myös rungon rentoutumaan."

Tapasin Annika Schulmanin ensimmäistä kertaa vuonna 2002, kun Annika järjesti Leslie Desmondin kurssin Virkkalassa. Annika on ollut henkilö, joka on inspiroinut minua pitkään ja olen ensimmäistä kertaa päässyt kosketukseen aktiivipihattoelämään sekä kengättömyyteen Annikan kautta.

Annika ja Kastor 1979

Annika on toiminut yrittäjänä hevosalalla 20 vuotta ja järjestää lokakuussa Hyvinvoinnilla menestykseen -tapahtuman Ratsastuskeskus Ainossa. Luennolla puidaan kilpahevosten elinolosuhteista ja hyvinvoinnista, muun muassa ruotsalaisen eläinlääkäri Per Michanekin sekä eläinlääkäri Liisa Harmon johdolla. Purjehduksen maailmanmestari Sari Multala tulee kertomaan todella ajankohtaisesta aiheesta eli kehonhallintaharjoittelun merkityksestä urheilussa ja Annika demonstroi ihmisen ja hevosen välistä vuorovaikutusta.

Annika ja Alec 1985

Koska Annikalla on järisyttävän pitkä kokemus hevosista ja on toiminut alalla pitkään kutsuin Annikan kesällä lastausharjoitusten jälkeen kotiin teelle. Halusin kuulla mitä Annika ajattelee hevosista ja hevosten elinolosuhteista. Juttelimme monta tuntia ja aika loppui kesken, mutta tässä tärkeimmät asiat, jotka keskustelustamme jäi mieleen.

1. Hevosen elinolosuhteet ja kengättömyys

Vuoteen 2001 asti Annikan hevoset elivät täysin normaalia karsinaelämää. Hevoset olivat ulkona aamusta iltaan, mutta tulivat yöksi sisälle. Kun pihatot rantautuivat Suomeen, Annika halusi kokeilla hieman erilaista näkökantaa hevosten pitoon ja muutos oli hänelle silmiä avaava kokemus. Pihattoelämä ei vain poistanut melkein kaikkia hevosten käytöshäiriöitä (joiden poiskouluttamisessa Annika oli vuosia auttanut ihmisiä), vaan  hevoset pysyivät myös terveempänä. Oma työtaakka helpottui, kun hevosia ei tarvinnut viedä sisään ja ulos päivittäin ja Annika mietti miksi hän ei ollut ymmärtänyt pihaton helppoutta aikaisemmin.

Pihattoelämään liittyi luonnollisesti myös kengättömyys ja kaikki nämä vuodet Annikan hevoset ovat kulkeneet ilman kenkiä. Annika ei kuitenkaan saarnaa kenellekään kengättömyydestä vaan on todennut, että hänellä se toimii hyvin koska elinolosuhteet ovat oikeat, hän on paikan päällä tarkkailemassa hevosia ja osaa vuolla kaviot oikein. 

Mikäli haluaa ottaa kengät pois hevoselta Annika muistuttaa, että kavioiden totuttaminen kengättömyyteen voi hyvin viedä parikin vuotta. Eli kenkien poisottaminen kannattaa tehdä harkiten ja ammattilaisen valvovan silmän alla.

Annika peräänkuuluttaa kuitenkin kengättömyyttä tärkeämpinä asiona luontaista liikkumista ja muiden hevosten seuraa. Hevoselle lauman jäsenyys on tärkeämpää jopa kuin syöminen. Hevosen ei ikinä kuuluisi elää yksin.

2. Arjen rutiinit

Annika kokee, että yksi suurimmista modernin hevosenpidon ongelmista on hevosen jatkuva muuttaminen paikasta toiseen. Hevonen luo todella läheiset yhtävyyssuhteet muihin, joten jokainen tallipaikan vaihto on hevoselle todella iso asia ja se vaikuttaa hevosen stressitasoon. Liiallinen
muuttaminen voi myös helpommin aiheuttaa loukkaantumisia ja esimeriksi mahahaavaoireita.

Annika painottaa kuitenkin, että kilpaileminen on eri asia. Hevonen on tottunut liikkumaan paikasta toiseen ja mukana kilpailuissa kulkee usein samat tutut hevoset ja ihmiset. Tallinvaihdon yhteydessä on monta liikkuvaa osaa joiden vaikutusta hevosen hyvinvointiin ei aina osata ennalta arvioida.

3.  Hevosten käsittely ja koulutus 

Annikan siirtäessä omat hevoset pihattoon hän huomasi kuitenkin pian, että pihattoelämä ei ollut raktaisu kaikkiin ongelmiin. Vaikka hevoset voivat selkeästi paremmin korostui kuitenkin myös ihmisen ja hevosen suhde entisestään. Annika huomasi, että hevosen ja ihmisen vuorovaikutus korreloi suoraan hevosen käyttäytymiseen laumassa. Jos hevosella on epäselvä kieli ihmisen kanssa on sillä myös helpommin haasteita muiden hevosten kanssa. Tämän takia Annika peräänkuuluttakiin selkeää hevosten käsittelyä, toimivaa omaa systeemiä ja tarkkoja rutiineja. Koulutukseen tulisi aina liittää maastakäsintyöskentely eikä perusasioista tulisi joustaa. Vanhempia ja "viisaampia" hevosia kannattaa käyttää apuna esimerkiksi hevosten koulutus- ja lastaustilanteissa.



Annika tekee myös paljon kehonhallintaharjoitteita maastakäsin hevosten kanssa. Hän haluaa opettaa hevoselle oman kehon kuuntelua.

"Hevosen oppimisesta puhutaan paljon. Pitäisi kuitenkin puhua enemmän siitä mitä hevonen oivaltaa omasta kehonkäytöstä. Kun saat korvien välin rentoutumaan, saat myös rungon rentoutumaan. Kun hevonen on rento niskasta ja kaulasta ja laskee pään rentoutuu se myös muualta. On paljon jäykkiä hevosia, joita vain taivutetaan joka suuntaan. Ensin pitäisi opettaa hevonen tunnistamaan oma runko ja tasapainottamaan sitä oikein eikä esimerkiksi vain juoksuttaa nuorta hevosta mekaanisesti molempiin suuntiin 15 minuttia, toteaa Annika."

4. Ratsastus

Annika näkee hevoset yksilöinä ja kehittää hevosia hevosen oman valmiuden mukaan, hevosta aina kuunnellen. Hän painottaa, että nuorille hevosille tulisi antaa aikaa eikä nopeata tietä onneen ole.

"Näen paljon hevosia, jotka on koulutettu ratsuiksi, mutta peruskäsittelytaidot ja hevosen valmiudet puuttuvat täysin. Monet hevoset, joilla on käytöshäriöitä eivät aina ole kaltoin kohdeltuja yksilöitä vaan niitä on kohdeltu epäjohdonmukaisesti. Hevoset eivät tarvitse kilttiä ihmistä ja paljon rakkautta vaan johdonmukaisuutta ja rauhallisuutta. Ja neutraalia asennetta."

Annika painotti miten tärkeää on asettaa omalle ratsastukselle tavoitteita ja opetella systeemi, joka tomii juuri sinulle ja hevoselle. Hänestä kouluttajalla on velvollisuus opettaa hevoselle sellaiset elämäntaidot, että se on turvallinen itsensä kanssa. Hän haluaa, että hevonen on helposti käsiteltävissä ja pärjää jos esimerkiksi omistajanvaihdos on ajankohtainen.

Annika ja suomenpienhevonen Ponken, Ypäjä 2014

Annika totesi kuitenkin, että ei vain riitä, että sinulla on hyvä hevonen vaan omien tavoitteiden ja hevosen tason tulisi kohdata. Jos nämä kaksi ovat ristiriidassa, joskus on parempi vaihtaa hevosta kuin odottaa hevoselta mahdottomia. Hän puhuu yhteistyöstä ja siitä, että tämän pitäisi olla hyvä ja kehittävä suhde jossa molemmat oppivat ja kukoistavat.

"Suunnitelmasta pitää kuitenkin pystyä joustamaan. Kilpahevonen ei ole kilpahevonen vaikka se hyppäisi 140 cm radan, mutta ei esimerkiksi pärjää lastauksessa. Hevosen tulisi voida hyvin ja olla levollinen kaikissa tilanteissa ja vaikka aina välillä pitää mennä pois mukavuusaluuelta hevosta pitää osata lukea ja kunnioittaa."


5. Ratsastajan kehonhallinta

Annika on kouluttautunut sekä Centered Riding että Pilates ohjaajaksi. Kun me muut vielä köpsötimme menemään Annika järjesti jo Sue Lefflerin Suomeen pitämään istuntaklinikkaa ja on siitä lähtien valmentanut ratsastajia systemaattisesti hallitsemaan omaa kehoaan.

Annika ei puhu kehonhallinnasta vain ratsastusmielessä vaan painottaa miten tärkeätä on hallita omaa kehoaan hevosten lähettyvillä. Koska Annika on kouluttanut paljon "ongelmahevosia" on hän huomannut miten vahvasti hevonen reagoi ihmisen kehon kieleen ja toisinpäin. Annika on työstänyt kovasti oman kehon kieltä ja toteaa, että "kehon kieli ja kehon hallinta kuuluvat yhteen. Jotta voi olla tarkempi kieli hevosen kanssa kehollisesti, pitää myös hallita oma vartalo." Annika saattaa käyttää aivan pieniä liikkeitä hevosen seurassa ja osaa kontrolloida omaa mieltään ja kehoaan tiukan paikan tullen.

Annika ja Helga 2015

"Muista kuitenkin, että et ikinä ole valmis. Joskus on päiviä kun olet väsyneempi tai jännittyneempi koska mieli ja keho muuttuvat koko ajan. Oman kehon ja mielen kanssa eläminen on päivittäistä tasapainottamista ja ymmärrystä siitä, että sekä hevonen että ihminen ovat yksilöitä joiden pitää hakea tasapainoa aina uudestaan."

Vaikka meillä olisi hyvä kehotietoisuus saatamme helposti mennä mukaan hevosen mielialaan tai käytökseen. Jos hevonen esimerkiksi 'roikkuu kädellä' on helppoa lähteä mukaan vetämään vastaan. Sen sijaan voisit aktivoida oman vatsan ja saada vahvan keskustan kautta hevonen lopettamaan ohjissa roikkuminen. Voima ei kuitenkaan aina riitä vaan omaa tietoisuutta (awareness) tulisi harjoittaa. Oman tietoisuuden kautta kehitymme ratsastajina ja pystymme auttamaan myös hevosia löytämään paremman tasapainon ja kehotietoisuuden.

Kenttäratsastajat ovat oiva esimerkki tästä. Kenttäratsastaja tietää, että ei riitä, että hevonen tekee mitä ratsastaja pyytää. Jos ratsastaja hukkaa esimerkiksi ohjat hevosen pitää osata jatkaa samassa tahdissa ja pitää huolta itsestään. Kyse on turvallisuudesta. Nykyään Annika näkee paljon ratsukoita, jossa halutaan kontrolloida hevosta. Uskotaan, että kontrolli on tae turvallisuudesta, vaikka meidän pitäisi myös opettaa hevosta kontrolloimaan itseään.

Annika vertaa purjehdusta ja ratsastusta keskenään. Molemmissa tapahtuu ennaltaarvaamattomia asioita, joita pitää osittain kontrolloida, osittain vain seurata.


Kysyin vielä Annikalta mitkä viisi neuvoa hän kiteyttäisi meille. 

1. Yritä löytää paikka, joka sopii juuri teille ja pitäkää siitä kiinni. Muutokset paikasta toiseen ovat aina todella suuria hevoselle.
2. Hevonen on laumaeläin, jonka kuuluu liikkua vuorokauden ympäri.
3. Ole johdonmukainen, kun käsittelet ja koulutat hevosia. Löydä oma systeemi. George Morrisin sanoja lainaten: "Vaikka se olisi huono systeemi on se parempi kuin ei mikään systeemi."  
4. Muista, että kaikki hevoset eivät voi tehdä kaikkea. Pidä realistinen tavoitetaso hevosen mahdollisuuksiin nähden.
5. Kehitä itseäsi koko ajan.

Lisätietoa Hyvinvoinnilla menestykseen -tapahtumasta löydät tapahtuman FB-sivulta.
Annikan kotivisut löydät täältä.
Katso myös Annikan lastausharjoitukset Thorin kanssa täältä.

Lue myös tapahtumaan osallistuvan eläinlääkäri Per Michanekin artikkeli "Box ger mer skador än lösdrift".

If we don't breathe our hips don't breathe

I gave a few lessons last week and noticed how I have been slowly incorporating what I get from my yoga practice and yoga teacher training into riding and teaching. It is small things that are hard to explain but during these lessons one extremely important thing dawned on me.

People don't breathe. When we ride we hold our breath. And when we hold our breath we hold our body, we slow our energies from moving around and we block those oh so important hips.

As riders we need to be strong but at the same time relaxed. We need to have a strong core and back but we also need to be light and follow the movement of the horse. One very important thing is that our hips are not jammed and that the energy from the horse is allowed to flow freely through our hips all the way up to the skull and back.

The thing is that our bodies are mostly made up of water and water is energy. The horse is made up of a LOT of water so the horse is a very energetic creature. Energy is very important and we sometimes forget to listen to it. We talk a lot about intuition but how I perceive it is that a lot of the energy around us is just that. Intuition. You either feel good or bad around someone and if we are really honest, how often has the energy we felt gone wrong? Hardly ever.

When we ride a horse we sometimes forget how well the horse feels our energy and the state of our mind at that particular moment. We are concentrated on the way we feel after a long day at work, our thoughts go out to the guy who is impatiently waiting at home or the children that we forgot to feed. We are striving for something and looking for perfection when all we would need is just to focus on being present in the moment.

We often cannot affect the course of the day, but what we can affect is our thoughts and our breathing. We can learn to breath through both the good and the bads and learn to focus on our breath when we feel sad, stressed, unfocused or just stiff in the body. Because a lot of the stiffness that we experience; back problems, stomach soreness and neck and shoulder jams are also mental. They are created by our mind and the fact that we forget to keep that energy rolling. We simply forget to breath. And now I don't mean shallow breaths but breaths that you feel all the way to your toes, deep within the stomach and at that little curve in the back where it usually hurts the most.

Quite often we ask if Our horses have a willing mindset, but what about us? Is our mindset relaxed, willing and co-operative? Are we ready to make that little extra effort the next time and slow down to a walk, maybe even stop for a moment, close our eyes and breath?

Please try it! I promise you want be disappointed and not only will you feel better but you will also develop into a better partner for your horse.


Ps. This is not based on any scientific fact that I will be referring to (although there is a lot of fact available). This is just my way of keeping my blog as my diary and learning and writing down my thoughts. I want to develop as a rider, mother and teacher but first and foremost I want to be the best person my horse could ever dream of. I want my horse to be a happy horse.