Sänkkärit on auki

Tänään lähdimme ensimmäistä kertaa oikein kunnolla päästelemään irti sänkkärille. Tuttuni oli kertonut, että tien toisella puolella on pelto jota saamme käyttää, joten lähdimme intoa puhkuen kokeilemaan uutta peltoa. Ja ai että mikä paikka. En ole ikinä ollut noin isolla pellolla ja oli niin mahtavaa laukata oikein pitkiä matkoja täyttä vauhtia.



Luotan Thoriin enemmän avarissa paikoissa, joten annoin Thorin mennä niin kovaa kuin jaloista lähti. Välillä en kyllä ollut ihan varma pysähdytäänkö me ollenkaan, mutta onneksi Thor on yleensä ollut aika hyvä vauhdin hidastamisessa. Pikkuhiljaa sain aina Thorin siirrettyä raviin ja siitä taas käyntiin. Välillä otimme vähän käyntiä, mutta suurimman osan ajasta menimme vain ympäri peltoa ja pidimme hauskaa. Tuntui, että Thor nautti aivan yhtä paljon kuin minä ja lopussa uhkin ja puhkin selässä kuin mikäkin sätkynukke. Fakta kun on se, että en ole ratsastanut Thorilla viikkoon koska olin joogaopettajakoulutuksessa ja olen halunnut olla kotona Ellan kanssa kun töissäkin on ollut paljon kiireitä. Joten lähdimme sitten ihan kylmiltään kolmen tunnin lenkille ja ainakin omassa kropassa tuntuu joka puolella ja niin varmaan myös Thorilla. Hyvä juttuhan on siinä, että Thor on niin hyvässä kunnossa eikä jumiudu samalla tavalla kun liikkuu päivät ja yöt. Ihanaa oli myös huomata, että vaikka olin viikon poissa Thor oli ihan rento ja tyytyväinen eikä ollut kerännyt yhtään turhaa energiaa. Vauhtia oli muillekin jakaa, mutta energia oli positiivista eikä sellaista joka kohdistuu jokaiseen puunoksaan ja lentävään lintuun.

Thorille on ensimmäistä kertaa kasvanut pieni talviturkki. Marelda ja Piff ovat jo ihan karvapalloja ja Thor yrittää hienona ruotsalaisena poikana pysytellä mukana ilman muuttuessa kylmemmäksi. Kotiin saapuessa pesin Thorin sienellä ja kiittelin jotain suurempaa voimaa siitä, että kengät pysyivät jaloissa. Nyt toivotaan, että pysyvät ensi keskiviikkoon asti kun meillä taas kengitys, niin en voisi olla kiitollisempi tämän kesän kaviotilanteesta.

Pienoinen hiki.

Koska olemme täysin riippuvaisia meidän huippukengittäjästä suuntaamme kohti Kirkkonummen kotia sunnuntaina ja jäämme sinne talveksi. Jos meillä ei olisi niin hyvää kengittäjää siellä eikä Juti kävisi sännöllisesti saisi Thor varmaan jäädä maalle. En kyllä tiedä miten pääsisin valmentautumaan talvella, mutta en ole koskaan nähnyt Thoria näin onnellisena ja seesteisenä. On sellainen ilo tulla tallille joka kerta, kun hevonen on hyvätuulisena vastassa ja puhkuu intoa päästä mukaan lenkille. On myös ihanaa ratsastaa hevosella joka pysyy vetreänä sen takia, että se saa viettää 24h vuorokaudessa ystävien seurassa laajoilla alueilla etsien ruokaa. Se on kuulkaas elämää se. Ja tietenkin sänkkärit. 

Kirkkonummelle on kuitenkin jo luvassa kaikenlaista hauskaa. Johanna ja Jannika ovat heti tulossa valmentamaan meitä ja Mia Kainulaisen viikonloppu istuntakurssi on tiedossa lokakuussa. Myös sänkkäri on siellä avattuna, joten ei kuin pellolle jatkamaan treenejä. 

Saimme myös kokeiluun Chia de Gracialta syksyn kunniaksi Check my Hoofs yrttisekoituksen, jota lähdemme innolla kokeilemaan. Myös Chia de Gracian uusi kirja Kanervasta karpaloon: Hevosen superfood löytyy yöpöydältä enkä jaksa odottaa, että ehtisin uppoutua sen pariin.  

Testasimme myös keväällä Blue Hors:n E-amino lisäravinnetta, joka kesti pitkälle kesään asti. Pidimme siitä niin paljon, että tilasin Thorille uuden purkin koska lihakset kasvoivat upeasti ja karva kiilsi entisestään. 

Olen niin onnellinen, että olen tavannut mahtavia yhteistyökumppaneita blogini kautta. Chia de Gracia on ollut mahtava tuttavuus ja olen niin kiitollinen, että saamme yhdessä kokeilla uusia tuotteita ja tuoda myös meidän näkökulmaa hevosen superfood-annosten kehittämiseen. Mikä sen parempaa kuin yrtit suoraan luonnosta. Ja sänkkärit tietty.....

Lue muut luonnonyrttiaiheiset postaukset täältä!