Näen sitä koko ajan ympärilläni. Stressiä. Stressaantuneita, ahdistuneita ihmisiä jotka juoksevat kilpaa ajan kanssa. Minne kaikki juoksevat? Varmaan kuolemaan?
Steve Jobs sanoo vuoden 2005 Commencement puheessaan näin:
"For the past 33 years I have looked in the mirror every morning and asked myself if today were the last day of my life, would I want to do what I am about to do today. And whenever the answer has been no for too many days in a row I know I need to change something. Remembering that I'll be dead soon is the most important tool I have ever encountered to help me make the big choices in life. Because almost everything, all external expectations, all pride, all fear of embarrassment and failure. These things just fall away in the face of death. Leaving only what is truly important. Remembering that you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have something to loose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart."
Yksi elämäni tärkeimmistä tapahtumista on ollut potkujen saaminen työpaikasta jossa viihdyin todella hyvin. Tein töitä täysillä enkä edes pohtinut stressiä tai ylikuormittumista. Olin aina mennyt kovaa ja monen asian yhteensovittaminen sopi minulle hyvin.
Parin kuukauden irtioton jälkeen huomasin kuitenkin miten ylikierroksilla olin kulkenut vuosia. Olin juossut mukana enkä ollut asettanut mitään raja-aitoja. Olin kokenut itseni tärkeäksi mitä kovempaa juoksin. En ollut pohtinut, että voisin kenties joskus pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti haluaisin tehdä elämäni kanssa. Pohtia mihin sydämeni veti, mihin sielullani oli kaipuu.
Kun pääsin hetkeksi hevosen kanssa metsään ja meren äärelle kävelemään, joogasin päivittäin ja ehdin viettää aikaa rakkaan perheeni kanssa huomasin yhtäkkiä miten tärkeätä on huoltaa itseään. Miten tärkeätä on opetella hengittämään kun kiireet painaa päälle ja miten hienoa on, kun ei ole pakko. Voi vain pysähtyä hetkeksi, olla kiitollinen kaikesta hienostä mitä elämässä on ja jälleen jatkaa rauhallisin mielin eteenpäin. Koska, kuten aivotutkija Mona Moisala sen niin hyvin sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa:
"On näytetty, että levollinen keskittyneisyys on yhteydessä lisääntyneeseen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja vähempään stressiin. Toinen ääripää on se, että mieli on jatkuvasti tuhannessa eri paikassa. Ei se meistä ainakaan onnellisempia tee."
Oih.
ReplyDeleteMutta raha.
Minä tekisin kaikki päivät mieluummin mitä tahansa muuta paitsi töitä, mutta minun on rahoitettava se mikä tahansa muu, jonka joudun näin ollen pitämään harrastusena.
Mutta tykkään tuosta ajattelutavasta. Tykkäisin enemmän, jos voisin itsekin tehdä niin. SIksi tämä tämänhetkinen on uskoakseni onnellisintä, mitä voin tehdä.
Elizabeth Gilbert käsittelee tätä asiaa todella hyvin Big Magic -kirjassa. Hän sanoo, että tärkeintä on, että on jotain mitä rakastaa ja mitä kohti pyrkii. Jos kuitenkin heittäytyy vain tyhjän päälle tavoitellakseen unelmiaan eikä ole rahaa kustantaa omaa juttuaan, muuttuu intohimoinen asia helposti joksikin muuksi. Eli ajatuksena juuri, että niin kauan kun ei ole sitä rahaa tarpeeksi kannattaakin pysytellä työssä jolla voi kustantaa intohimonsa. Ehkä sitten joku kaunis päivä on taloudellisesti mahdollisuus irtautua ja tehdä töikseen sitä mitä rakastaa. Jos sitä nyt sitten enää rakastaa kun se on työtä.:). Anyway, ehkä tärkeintä on kuitenkin muistaa, että tekee jotain jossa on hyvä olla. Monet ihmiset pysyttelevät huonoissa työpaikoissa tai huonoissa suhteissa sen takia, että ei uskalleta päästää irti ja tavoitella jotain muuta. Joskus kuitenkin sen muun tavoitteleminen on juuri se mitä tarvitaan.
DeleteMutta olen täysin samaa mieltä. Se raha..... Jos olisi rahaa yllin kyllin tietäisin tasan tarkkaan mitä tekisin päivät pitkät. Mutta unelmia kohti kannattaa kävellä ja olen ainakin itse huomannut, että mitä enemmän uskallan avata ovia sen suurempia mahdollisuuksia elämä tuo eteeni. Joskus se vaatii juuri sen, että on pakko (esimerkiksi potkujen kautta) pysähtyä hetkeksi ja pohtia mitä oikeasti elämältään haluaa.
Näin se menee. :) Ihanaa, että jostain ei-niin-mukavasta asiasta voi syntyä jotain mukavaakin.
Delete